HS: Neurokirurgi Juha Hernesniemi on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kusipää kuten osa kirurgeista... Nimenomaan arvosti sairaanhoitajia toisin kuin vauvapalstan mammat. Sanoi usein, että mikään ei toimisi ilman heitä. T. Töölössä töissä ollut

Anestesiologiaan erikoistuvana muutaman kerran hänen kanssaan töitä tein ja ystävällisenä ihmisenä jäi mieleen. Hän soitti aina potilaan omaisille kun leikkaus oli ohitse ja voi olla että perinne elää vieläkin HUS:in neurokirurgian klinikassa.

Aikoinaan olin kuuntelemassa luentoa kun häm puhui Lääkäripäivillä omasta urastaan kuinka nuoria lääkäreitä pitää aina tukea jotta heistä tulee parempia kuin opettajistaan. Se oli sitä aikaa kun HUS:in johdosta savustettiin Kari Nenonen joka ei paljon alaisia kuunnellut. Käsitin että se oli Hernesniemelle raskasta aikaa ja vastatoimiin ryhdyttiin kokoontumalla Töölön sairaalan Mannerheim salissa Lääketieteen historian seuran nimissä. 

Vähän jää itseä mietityttämään kuolinsyy kun hän oli hyvässä kunnossa HUS:ista eläkkeelle jäämisen jälkeen ja hän jatkoi työtään vielä vuosien ajan.

Kyllä tuo perinne on vieläkin HUS:ssa. Oli niin helpottavaa kuulla leikanneelta aivokirurgilta, että omaiseni leikkaus onnistui.

Puhelu tuli yllättäen, sillä en tiennyt tästä käytännöstä.

No sinänsä perinne on vähän turha kun iso osa ihmisistä pelkää nykyään puhua puhelimessa, saatika että vastaisivat outoihin/tuntemattomiin numeroihin. Tähän on tultu.

Mieheltä operoitiin ts avattiin tukkeutunut aivoverisuoni mekaanisesti. Toimenpide tehtiin reisivaltimon kautta. Operaation jälkeen sain soiton jossa soittaja kertoi, että operaatio onnistui hyvin. Soittaja oli muu, kuin toimenpiteen tekijä, eli oli toimenpidetiimistä. Hyvä tapa ilmoittaa omaiselle, miten on hoitotoimenpide mennyt.

Vastaan aina tuntemattomaan numeroon ja aina se on tullut jostain tarpeelliselta taholta.

Niin, sinä vastaat mutta useat ei. Pelätään milloin mitäkin tapahtuvan jos vastaa outoon numeroon.

Juha Hernesniemi on juuri ykkösellä. Itse asiassa kuultuna, uusinta.

Itse asiassa kuultuna -ohjelmaa katson ja puheen tuottaminen ei tunnu vaivattomalta. Luulen että sairasti jotakin, mutta halusi sairastaa yksityisesti. RIP.

Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(

Katsoin minäkin tuota ohjelmaa. Toivoisin uutta kulttuuria Suomeen, missä reilusti kerrottaisiin kuolinsyy. Esim. syöpä kerrotaan sanoilla vaikea pitkäaikainen sairaus, mutta ei sitten tarkenneta mikä syöpä. Tirkistelyä? Ehkä osittain, mutta jotain näistä voisi oppia.

Nuoren ihmisen ei tarvitse ajatella sairauksia ja kuolemaa (murheeksi riittää finni tai marsun kuolema), mutta yli 50-vuotiaalla sairastuminen ja kuoleman läheisyys ovatkin yhtäkkiä arkipäivää. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin minäkin tuota ohjelmaa. Toivoisin uutta kulttuuria Suomeen, missä reilusti kerrottaisiin kuolinsyy. Esim. syöpä kerrotaan sanoilla vaikea pitkäaikainen sairaus, mutta ei sitten tarkenneta mikä syöpä. Tirkistelyä? Ehkä osittain, mutta jotain näistä voisi oppia.

Nuoren ihmisen ei tarvitse ajatella sairauksia ja kuolemaa (murheeksi riittää finni tai marsun kuolema), mutta yli 50-vuotiaalla sairastuminen ja kuoleman läheisyys ovatkin yhtäkkiä arkipäivää. Aamen.

Joidenkin kohdalla on noin tehtykin. Toki aina ei kuolinsyy ole tiedossa, kun/jos tulee äkkikuolema ja syy selviää sitten ruumiinavauksessa.

Nyt oli kollegoiden ja ystävien muistokirjoitus Savon Sanomissa.

Eli Juha on menehtynyt maanantaina äkillisesti kotonaan. Täytynyt olla sairauskohtaus ja sellanen, joka vie kertalaakista. Tiedämme suurinpiirtein vaihtoehdot ne, joissa on nopea loppu. Hyvä, kun ei ehtinyt kärsiä. RIP.

Hieno mies ja loppuun asti puhui tiimityön merkityksestä ja mm sairaanhoitajien palkoista. Kepeät mullat!

Puheenaihe podcastissa kertoi että Kiinassa oli sellainen työterveys missä joka ikinen elin tarkistettiin kerran vuodessa. Ymmärsin että tarkka terveyssyyni siis. Jotain todella yllättävää siis varmasti tapahtunut. Eikä sitä ikinä tiedä jos onkin joku piilevä heikkous jossain kohtaa elämää. Harmi ettei saanut nauttia eläkevuosistaan pidempään, olisi sen todellakin ansainnut. 

Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli oman alansa huippu, mutta vaikutti kyllä autistiselta. Toisaalta suunnilleen kaikki oman alansa tieteen huippunimet vaikuttavat autistisilta.

Huippukirurgiksi on miltei mahdotonta tulla ellei ole ainakin jossain määrin narsisti. Se on useimmiten ehdoton edellytys eikä tässä yhteydessä siis negatiivinen piirre.

Ei todellakaan ollut narsisti. Haastatteluissa kertoi että aina jännitti ennen jokaista leikkausta. Jännityksen hallintaan hänellä oli omat tietyt rutiininsakin, esimerkiksi se että itse leikkasi potilaan hiukset ja lakaisi lattian sen jälkeen. 

Narsisti ei pystyisi puhumaan tiimityön tärkeydestä ja antamaan niin paljon pyyteetöntä kunniaa muille. Kertoi myös jossain haastattelussaan että haluaisi nyt viettää enemmän aikaa perheen kanssa kun se ei aiemmin ollut työn puolesta mahdollista. Hänhän uhrasi elämänsä muiden ihmisten pelastamiselle, toki omaa intohimoaan kuunnellen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan on mahdollista, mutta tuntuisi erikoiselta, että kokenut lääketieteen ammattilainen ei tunnistaisi itsellään tulevaa sairauskohtausta. Monet ihmiset yhä edelleen luulevat, että sydäninfarkti tulee yllättäen mutta ei se niin mene. Käytettäköön esimerkkinä vaikkapa pääministeri orpon kertomusta parin vuoden takaa: häntä alkoi närästää erittäin voimakkaasti, niin että lähti etsimään apua, jonka jälkeen farmaseutti tunnisti todellisen tilanteen.

Se sairauskohtaus voi tulla niin nopeasti että ei siinä ehdi tajuta yhtään mitään. Menee vaikka jokut tärkeä verisuoni poikki. Esim aortan repeäminen on sellainen että ei siinä auta vaikka olisi suunnilleen leikkauspöydällä valmiina. Naiivia kuvitella että kaikki sairauskohtaukset olisi jotenkin ennalta tunnistettavissa. 

Pystyykö muistokirjoituksen lukemaan jostain ilmaiseksi?

Toivottavasti nykyään ei ole enää nokkimisjärjestystä sen suhteen että kuka on hakenut koulutuksensa ulkomailta ja kuka päässyt suomessa lääkikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Näinhän se on. Onneksi Hernesniemen opit neurokirurgialle jäi elämään. 

Kaverini leikkasi. Levätköön rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö muistokirjoituksen lukemaan jostain ilmaiseksi?

Onnistuiko linkki?

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/6038907

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nykyään ei ole enää nokkimisjärjestystä sen suhteen että kuka on hakenut koulutuksensa ulkomailta ja kuka päässyt suomessa lääkikseen. 

Mielestäni sairaaloissa on kehitytty hyvään suuntaan, siitä mitä oli vuosikymmeniä sitten. Itse tein työuran pienemmässä sairaalassa akuuttisairaanhoidossa ja lopulta yo-sairaalassa.

Molemmissa sairaaloissa oli hyvä työpaikan ilmapiiri. Oliko merkitystä sillä, että olin vain kirurgisilla ja ensiapu/päivystyksessä? Meillä oli arveluja, että sisätautiosastolla on enemmän kirjoa henkilökunnan persoonissa. Tiedä sitten, mutta hoitajakunnasta osa liikkui osastojen välillä, missä eniten tarvittiin ja he kertoivat erilaisesta ilmapiiristä yksiköiden välillä. Kiittelivät, kun pääsivät kirurgiselle. En kokenut lainkaan ns hierarkiaa vaan jokaista arvostettiin, kuten kuuluukin. Valistuneet työntekijät tietävät, että jokaisen työpanos tähtää hyvään lopputulokseen, kaikkien tyytyväisyyteen ja vaikuttaa siihen. Kaikki yhdessä. Potilaiden hyvä hoito, henkilökunta ja myös omaisten huomioiminen ja kohtelu.

Tuon tiesi Juha Hernesniemi ja hänen arvomaailmansa oli selkeä mainitunkaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(

Minua myös.

Oliko todella yksinäinen, asunut vuosia ulkomailla tunnettuna, arvostettuna henkilönä. Nyt Suomessa.

Oliko vieraantunut omaisistaan.  ?  Kohtelu varmasti aivan erilaista.

Vaikutti surulliselta, kun ei voinut enää leikata, eikä ollut enää omaa tiimiä. Monessa haastattelussa toi julki nämä. Ei  kokenut enää itseään tärkeäksi, eikä samanlaista arvostusta, elämä muuttui kerralla paljon kuin jäi/joutui eläkkeelle. 

Myös tuo, että kuolema  oli läsnä joka kerran leikatessa salin nurkassa.  Jotain todella syvällistä oli viimeisissä haastatteluissa, joista viimeisin toukokuulta. Taisipa kuolema olla läsnä jo noissa haasattelutilanteissakin.