Lue keskustelun säännöt.
HS: Neurokirurgi Juha Hernesniemi on kuollut
26.06.2023 |
No jopas. Vastahan hän oli Puoli Seitsemän-ohjelmassa ja oli täysin terve ja teki töitä eläkkeelläkin. Kirjankin oli juuri julkaissut.
Kommentit (246)
Menetti tiiminsä ja työnsä koronan ja ukrainan tapahtumien myötä. Oli varmasti henkisesti raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(
Minua myös.
Oliko todella yksinäinen, asunut vuosia ulkomailla tunnettuna, arvostettuna henkilönä. Nyt Suomessa.
Oliko vieraantunut omaisistaan. ? Kohtelu varmasti aivan erilaista.
Vaikutti surulliselta, kun ei voinut enää leikata, eikä ollut enää omaa tiimiä. Monessa haastattelussa toi julki nämä. Ei kokenut enää itseään tärkeäksi, eikä samanlaista arvostusta, elämä muuttui kerralla paljon kuin jäi/joutui eläkkeelle.
Myös tuo, että kuolema oli läsnä joka kerran leikatessa salin nurkassa. Jotain todella syvällistä oli viimeisissä haastatteluissa, joista viimeisin toukokuulta. Taisipa kuolema olla läsnä jo noissa haasattelutilanteissakin.
Meinaatko että itsemurhan teki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan on mahdollista, mutta tuntuisi erikoiselta, että kokenut lääketieteen ammattilainen ei tunnistaisi itsellään tulevaa sairauskohtausta. Monet ihmiset yhä edelleen luulevat, että sydäninfarkti tulee yllättäen mutta ei se niin mene. Käytettäköön esimerkkinä vaikkapa pääministeri orpon kertomusta parin vuoden takaa: häntä alkoi närästää erittäin voimakkaasti, niin että lähti etsimään apua, jonka jälkeen farmaseutti tunnisti todellisen tilanteen.
Se sairauskohtaus voi tulla niin nopeasti että ei siinä ehdi tajuta yhtään mitään. Menee vaikka jokut tärkeä verisuoni poikki. Esim aortan repeäminen on sellainen että ei siinä auta vaikka olisi suunnilleen leikkauspöydällä valmiina. Naiivia kuvitella että kaikki sairauskohtaukset olisi jotenkin ennalta tunnistettavissa.
Minun sukulainen, juuri eläkeelle päässyt mies, oli sairaalassa muun syyn vuoksi, kun iski massiivinen sydänkohtaus ja hän menehtyi vaikka kaikki apu oli siinä saatavilla.
Itkin, kun kuulin. Hän oli hyvin ystävällinen ja avulias, kun kysyin häneltä asiaa viime talvena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(
Minua myös.
Oliko todella yksinäinen, asunut vuosia ulkomailla tunnettuna, arvostettuna henkilönä. Nyt Suomessa.
Oliko vieraantunut omaisistaan. ? Kohtelu varmasti aivan erilaista.
Vaikutti surulliselta, kun ei voinut enää leikata, eikä ollut enää omaa tiimiä. Monessa haastattelussa toi julki nämä. Ei kokenut enää itseään tärkeäksi, eikä samanlaista arvostusta, elämä muuttui kerralla paljon kuin jäi/joutui eläkkeelle.
Myös tuo, että kuolema oli läsnä joka kerran leikatessa salin nurkassa. Jotain todella syvällistä oli viimeisissä haastatteluissa, joista viimeisin toukokuulta. Taisipa kuolema olla läsnä jo noissa haasattelutilanteissakin.
Meinaatko että itsemurhan teki?
Mistä sitä tietää. Ihmisiä lääkäritkin on, jopa huippuammattilaiset.
Voi tosin olla, että se klassinen sydäri oli lähdön syy, mutta turha on kiistää etteikö omankin käden kautta moni eläkkeelle jäänyt lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin, kun kuulin. Hän oli hyvin ystävällinen ja avulias, kun kysyin häneltä asiaa viime talvena.
Liikutuin ja järkytyin kun näin kuolinuutisen. Olin aikeissa lähettää sähköpostia kirjaan liittyen ja en sitä ehtinyt tehdä. Olisin kiittänyt kirjan annista. Kirja toi niin valtavasti muistoja mieleen. RIP Juha.🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(
Minua myös.
Oliko todella yksinäinen, asunut vuosia ulkomailla tunnettuna, arvostettuna henkilönä. Nyt Suomessa.
Oliko vieraantunut omaisistaan. ? Kohtelu varmasti aivan erilaista.
Vaikutti surulliselta, kun ei voinut enää leikata, eikä ollut enää omaa tiimiä. Monessa haastattelussa toi julki nämä. Ei kokenut enää itseään tärkeäksi, eikä samanlaista arvostusta, elämä muuttui kerralla paljon kuin jäi/joutui eläkkeelle.
Myös tuo, että kuolema oli läsnä joka kerran leikatessa salin nurkassa. Jotain todella syvällistä oli viimeisissä haastatteluissa, joista viimeisin toukokuulta. Taisipa kuolema olla läsnä jo noissa haasattelutilanteissakin.
Meinaatko että itsemurhan teki?
Ei, vaan yksinäisyyteen ja alakuloon liittyy tuo kommentti. Outoa surumielisyyttä oli haastatteluissa. Kuolisyytä ei ole kerrottu julkisuuteen, turha sitä on kenenkään arvailla. Ikämies kuitenkin jo oli, joten eihän äkkikuolema tuossa iässä ole ollenkaan harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetti tiiminsä ja työnsä koronan ja ukrainan tapahtumien myötä. Oli varmasti henkisesti raskasta.
Juha eli käytännössä työlleen, joten se hetki kun tajuaa, ettei tartu ikinä enää leikkausveitseen on ollut kova paikka.
En usko mihinkään oman käden loppuun. Oli hankkimassa koiran vai ehtikö sen hankkiakin.
Mutta usein on nähty sekin, että kun ihminen " luovuttaa " hän ei elä kauan sen jälkeen, vaan sairauskohtaus tulee ja korjaa pois.
Viimeisissä haastatteluissa oli melankolinen, ikäänkuin luovuttanut, toki niin olikin leikkaamisten suhteen.
Juha Hernesniemen nimestä tulee anagrammi ihmisuhreja enne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän ainakaan itsaria ajatellut, Viimeisessä haastattelussaan uskoi elävänsä yhtä iäkkääksi kuin isänsä, 92-vuotiaaksi.
Hänellä oli ilmiömäinen muisti. Leikkasi lankomiehen aivokasvaimen ja lanko joutui käymään muilla asioilla vuosien sisällä kys:ssä leikkauksen jälkeen, jolloin oli Hernesniemeä tavannut sattumalta kys: n aulassa. No tämä neurokirurgi oli oitis tunnistanut miehen ja kysellyt kuulumisia. Kaksi kertaa oli noin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan on mahdollista, mutta tuntuisi erikoiselta, että kokenut lääketieteen ammattilainen ei tunnistaisi itsellään tulevaa sairauskohtausta. Monet ihmiset yhä edelleen luulevat, että sydäninfarkti tulee yllättäen mutta ei se niin mene. Käytettäköön esimerkkinä vaikkapa pääministeri orpon kertomusta parin vuoden takaa: häntä alkoi närästää erittäin voimakkaasti, niin että lähti etsimään apua, jonka jälkeen farmaseutti tunnisti todellisen tilanteen.
Se sairauskohtaus voi tulla niin nopeasti että ei siinä ehdi tajuta yhtään mitään. Menee vaikka jokut tärkeä verisuoni poikki. Esim aortan repeäminen on sellainen että ei siinä auta vaikka olisi suunnilleen leikkauspöydällä valmiina. Naiivia kuvitella että kaikki sairauskohtaukset olisi jotenkin ennalta tunnistettavissa.
Minun sukulainen, juuri eläkeelle päässyt mies, oli sairaalassa muun syyn vuoksi, kun iski massiivinen sydänkohtaus ja hän menehtyi vaikka kaikki apu oli siinä saatavilla.
Isäni kuoli myös silmieni edessä. Se oli minuutti ja kaikki oli ohi. Mitään ei ollut tehtävissä. Massiivinen sydänkohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kosketti tuo ajatus siitä, että oli hankkimassa uutta newfoundlandinkoiran pentua eläkeseuralaisekseen. :(
Minua myös.
Oliko todella yksinäinen, asunut vuosia ulkomailla tunnettuna, arvostettuna henkilönä. Nyt Suomessa.
Oliko vieraantunut omaisistaan. ? Kohtelu varmasti aivan erilaista.
Vaikutti surulliselta, kun ei voinut enää leikata, eikä ollut enää omaa tiimiä. Monessa haastattelussa toi julki nämä. Ei kokenut enää itseään tärkeäksi, eikä samanlaista arvostusta, elämä muuttui kerralla paljon kuin jäi/joutui eläkkeelle.
Myös tuo, että kuolema oli läsnä joka kerran leikatessa salin nurkassa. Jotain todella syvällistä oli viimeisissä haastatteluissa, joista viimeisin toukokuulta. Taisipa kuolema olla läsnä jo noissa haasattelutilanteissakin.
Meinaatko että itsemurhan teki?
Mistä sitä tietää. Ihmisiä lääkäritkin on, jopa huippuammattilaiset.
Voi tosin olla, että se klassinen sydäri oli lähdön syy, mutta turha on kiistää etteikö omankin käden kautta moni eläkkeelle jäänyt lähde.
En usko itsariin, kyllähän hän sai leikellä edelleen ulkomailla. Ehkä tieto muistisairaudesta tms.,
olisi voinut horjuttaa mielenterveyttä, mutta silti uskon nopeaan ja ennalta-aavistamattomaan lähtöön, joka onkin paras ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hernesniemi sanoi toipuvansa edelleen viime talven kaatumisesta itse asiassa kuultuna ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetti tiiminsä ja työnsä koronan ja ukrainan tapahtumien myötä. Oli varmasti henkisesti raskasta.
Juha eli käytännössä työlleen, joten se hetki kun tajuaa, ettei tartu ikinä enää leikkausveitseen on ollut kova paikka.
En usko mihinkään oman käden loppuun. Oli hankkimassa koiran vai ehtikö sen hankkiakin.
Mutta usein on nähty sekin, että kun ihminen " luovuttaa " hän ei elä kauan sen jälkeen, vaan sairauskohtaus tulee ja korjaa pois.
Viimeisissä haastatteluissa oli melankolinen, ikäänkuin luovuttanut, toki niin olikin leikkaamisten suhteen.
"Kun talo on valmis, kuolema tulee".
Sellainen aforismi on ja se pitää kyllä täysin paikkansa.
Kiitos elämäntyöstäsi. Lepää rauhassa.
Viestittelin Hernesniemen kanssa vielä pari viikkoa sitten työasioissa. Olin aina yhtä hämmästynyt siitä, kuinka maailmankuulu ja etevä neurokirurgi on niin maanläheinen ja avautuu asioistaan maallikoillekin, silti hän oli ennen kaikkea lääkäri, 24/7 ja koko elämän. Juuri eläköityneenäkin hän sai kuitenkin yhteydenottoja potilailta ja kollegoilta päivittäin, toisaalta muistelmateoksen markkinointi sekä lukuisat opetustehtävät vaativat nekin paljon työtä ja matkustelua, joten työtön ja masentunut hän ei ollut, vaikkei leikata enää voinutkaan. Koiranpentua hän odotti kuin jouluaattoa, aikoi myös kalastella lastenlasten kanssa. Tuskin välitti kauheasti omasta terveydestään ja ramppasi tutkimuksissa, vaan luotti isänsä hyviin geeneihin, toisaalta välitti elämästä niin paljon, ettei olisi itse päättänyt päiviään, paitsi jos olisi ollut kuolemassa johonkin muuhun ja kivuliaasti. Äärimmäisen hieno ihminen, ainut kaartiaan, kunnia hänen muistolleen.
Miksi tänne aina repäistään uutisia aivan tuntemattomien ihmisten kuolemista? Hernesniemi saattoi olla tunnettu neurokirurgien joukossa, mutta muiden ammattien harjoittajille hän oli täysin tuntematon tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne aina repäistään uutisia aivan tuntemattomien ihmisten kuolemista? Hernesniemi saattoi olla tunnettu neurokirurgien joukossa, mutta muiden ammattien harjoittajille hän oli täysin tuntematon tyyppi.
Kyllä hän nykyään oli aika tunnettu jo muillekin kuin oman alansa ihmisille. Jo aiemmin oli tehty televisiohaasratteluja ja nyt sitten hänen muistelmansa toivat häntä vielä enemmän julkisuuteen. Edelleenkin taitaa kirjastoissa olla pitkät jonot varauksia muistelmakirjalle.
Hernesniemi pääsi opiskelemaan ulkomaille joukossa, jolle Suomi osti koulutuspaikat ulkomailta, kun Suomen yliopistoissa ei ollut tilaa. Ei voi verrata nykyaikaan. Sveitsissä opiskelu oli silloin Suomea edellä, laadukasta ja tiukkaa.