RASKAANA ja yllättynyt siihen miten ihmiset tuputtavat jo nyt mielipiteitään. Muita???
Vanhempainvapaa, kotihoito, päiväkoti-ikä, rattaiden merkki, piltit vai itsetehty sose, äiti vai isä hoitaa, kasvatustyylit...
En ole vihainen tai ahdistunut, lähinnä huvittunut. Luonteeltani sellainen, että teen mitä haluan ja samoin on puolisoni. Lähinnä olisi kiinnostavaa kuulla onko tämä vain minun lähipiirini?
Me ollaan suunniteltu vauva-arki sellaiseksi, että on molemmille mahdollisimman helppoa ja kumpikin pääsee olemaan kotona saman verran. En pidä tätä minään vallankumouksellisena ajatteluna vaan arkijärjen käyttönä. Miksi tehdä elämästään tahallaan vaikeaa? Miksi molemmat eivät saisi nauttia esikoisensa vauva-ajasta myös kotona?
Sanotaanko näin että lähipiirin reaktio vaihtelee yllätyksen ja kauhun välillä. "Ystävällisiä" neuvoja satelee niin vanhemmilta kuin lapsettomiltakin. Eräskin lapseton sukulainen ilmoitti meille jo, mikä on sopiva ikä laittaa lapsi päiväkotiin, toinen ilmoitti soveliaan merkin lastenrattaille. :D
Kertokaa hulvattomimmat tai ärsyttävimmät odotukset, joihin olette tässä tilanteessa törmänneet! Mitä on tapahtunut, jos olette tehneet vastoin oletuksia? Ovatko maailmankirjat menneet sekaisin?
Laskettu aika on aivan pian, joten en itse olen vielä nähnyt minkälainen kaaos uskomattoman laiskoista, mutta ah niin mukavista, valinnoistamme seuraa.
Kommentit (4)
Ei ole tullut vielä neuvoja keneltäkään. Olen ns. vahvaluontoinen, eivät varmaan uskalla sanoa mitään.
Yksi kaveri on neuroottinen suorittajamutsi, jatkuvasti burn outin partaalla.
Luulen, että sieltä suunnalta tulee vielä valistusta kun järjestelymme selviävät - meillä siis mm. ostetaan lapsenlikkapalveluita, ei ole väliä onko jokainen tunnetilanne sanoitettu oppikirjan mukaan, antaako isä kerran kuussa epäterveellisiä ranskalaisia perunoita ruoanlaittovuorollaan jne.
Meillä ajatellaan että "onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi" eikä pyritä kaikessa täydelliseen suoritukseen äidin hyvinvoinnin kustannuksella. Ai niin, ja meillä siis tosiaan isä ja äiti tekevät eri juttuja kiinnostuksensa ja vahvuuksiensa mukaan ja heidän roolinsa on erilaiset, kaikki ei mene 50-50. Sekään ei ole nykymuodin mukaista.
Minusta ennen vauvan syntymää ei voi suunnitella yhtään mitään, kuten sitä kuinka pitkään kukakin vanhemmista on kotona. Riippuu niin vauvasta, vanhempien voimavaroista, imetyksestä ym. Eli en kyllä kauheasti löisi asioita lukkoon.
Nykyään vanhemmille on ihan valtavasti suosituksia imetykseen, kenkiin, turvaistuimiin ja tunnetaitokasvatukseen ja kaikkeen mahdolliseen liittyen. Tulet hukkumaan ohjeisiin jo neuvolassa, vaikka sukulaiset ei niitä tuputtaisikaan.
Oma sukuni on fiksua, eikä anna neuvoja jos en kysy. Ystävät myös. Mutta miehen suvusta tuli kyllä neuvoja, lähinnä apelta, eikä niitä kukaan halunnut kuulla. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!