Parisuhteen tauko, joka osoittautui hyväksi

Jäimme viime marraskuussa tauolle/erosimme hetkeksi. Suhteessa oli paljon asioita, jotka olivat jääneet vaivaamaan kumpaakin. Aloitimme seurustelun nuorina, 19-vuotiaina, ja emme aina osanneet olla parhaita itsejämme suhteessa niinkuin nyt kukaan ei varmaan koskaan osaakaan. Mutta lyhykäisyydessään, mieheni koki minun olevan liian hyvä hänelle. Hän ei ollut valmis vastaanottamaan sitä hyvää ja kipuili asian kanssa. Se näkyi äksyilynsä suhteessa. Päätös ottaa ero toisesta oli vaikea molemmille, koska rakkaus ja halu yhdessä olivat suuria. Olin itse päätöksen jälkeen varma, että mies haluaa erota lopullisesti, ja että tämä on vain hänen tapansa päättää asia siistimmin.

Sovimme, että on okei tapailla muita ja katsotaan sitten mitä ajatuksia ja tunteita herää. Haluammeko tosiaan olla yhdessä vai olemmeko vain tottuneita toisiimme. Tutustuin erääseen toiseen mieheen, ja jopa ihastuinkin häneen. Tämä tapahtui muutaman kuukauden jälkeen erostamme. Sitä ennen itkin itseäni uneen lähes joka yö ja kaipasin miestäni.

Nyt aikaa on mennyt, ja kuun alussa mies alkoi viestitellä minulle ahkerammin. Olemme siis koko ajan keskustelleet jotakin. Juhannuksena vietimme ensimmäiset treffimme. Huomasin kuinka mies on kehittynyt. Hän huomioi minua enemmän, ja äksyili vähemmän. Hän sanoi että haluaa minusta lastensa äidin. Hän haluaa kanssani kaiken, mutta ajan kanssa.
Etenisimme tällä kertaa rauhassa, kiirehtimättä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ennen tätä avautumistaan ja ennen juhannusta, olin edelleen varma, että mies ei halua jatkaa. Hän vain pehmittelee eroamista.
Nyt tunteeni ovat taas aivan toisenlaiset. Näkemisen perusteella, minusta tuntuu viimein, että mies todella haluaa minut. Olen sekaisin tunteideni kanssa. Viime aikoina olin jo luovuttamassa hänen suhteensa ja huomasin että etäännyin hänestä. Sen sijaan ihastukseni toista miestä kohtaan kasvoi, koska en kuullut eksästäni mitään kunnolla. Vain satunnaisia kuulumisenkyselyitä.

En ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Pöydällä on mies, jota rakastan enemmän kuin mitään. Jonka vuoksi tekisin melkeinpä mitä vain. Eli mies, jonka kanssa erosimme. Toisaalla on mies, joka on ollut minulle hyvä, jonka kanssa olen viihtynyt ja jonka kanssa olen treffaillut säännöllisesti jonkun aikaan.

En tiedä mitä tehdä. Päätöksiä on tehtävä. Mutta tilanne on, kuin olisin ojentamassa ruusua tosi tv ohjelmassa. Edessäni on kaksi miestä. Pelkään että kadun päätöstäni. Pelkään että eksmieheni toksiset piirteet eivät olekaan kehittyneet ja tuhlaan aikaani. Toisaalta, pelkään että jätän hyvän miehen sen takia, että palaan eksäni kanssa yhteen.

Pelkään myös satuttaa sitä miestä, jonka kanssa päätän kaiken. Tällä hetkellä tuntuu, että päätän mitä vain, sydämeni särkyy ja samalla jomman kumman miehen sydän särkyy.

En tiennyt että voi rakastaa palavasti samalla kun on palavasti ihastunut.

Mitä ihmettä teen?