onko kellään muulla 3-4-vuotiasta poikaa jota ei kiinnosta mikään ns. pelottava?

...pikemminkin hän on minusta poikkeuksellisen fiksu, älykäs, lahjakas, omatoiminen, hyvän mielikuvituksen ja terveen itsetunnon omaava miehenalku joka harrastaa taitoluistelua ja rakastaa prinsessamekkoja, barbeja ja roolileikkejä.



Ei sen puoleen, kyllä meidän lapsellamme mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa, mutta eivät häntä nyt vain kerta kaikkiaan kiinnosta mitkään pelottavat tai ällöttävät jutut - miksi pitäisikään? Ällöttäviä ne ovat minustakin! Minua henkilökohtaisesti ärsyttää lasten änkeminen aikuisten määrittelemiin sukupuolimuotteihin: kuka olisi huolissaan 4-vuotiaasta TYTÖSTÄ jota eivät kiinnostaisi robotit, lohikäärmeet ja dinosaurukset?



Kasvata ihmeessä poikasi pää pystyssä ja hyvällä omallatunnolla terveen itsetunnon omaavaksi ihmiseksi, joka uskaltaa olla oma itsensä ja uhmata ympäristön asettamia järjettömiä rooleja ja asenteita! Mitä pahaa siinä on jos lapsi ei tykkää pelottavista jutuista? Järjestä hänelle jotain mistä hän tykkää. Lelukauppojen erilliset tyttöjen ja poikien osastot ja käsittämättömät lastenvaatekaupat ovat vihonviimeinen muoti, jota ei ole pakko seurata. Lapsesta tulee paljon onnellisempi kun hän saa olla reilusti oma itsensä ja hyväksytty sellaisena.

Joku aika sitten lueskeli lelukirjaa ja osoitteli jotain tällaisia hirviö yms. juttuja ja sanoi, etten mä ainakaan halua näitä. Leikkii mieluusti autoilla ja junilla. Lisäksi leikki siskon kanssa kotia ja hoitaa omaa pehmo-kisua. Lukee mielellää kirjaa ja etenkin Aku Ankat ovat nyt tosi suosittuja. Kuvia niistä katselee ja tekee huvittavia havaintoja.



Poika on muutenkin rauhallinen ja jokseenkin aran puoleinen. Viihtyy itsekseen. Viime kuukausina on ekan kerran alkanut kiinnostua omista kavereista ja kysellä niiden perään.



Itse en ole halunnut ohjata lasta hirvitysten ääreen, sillä en niistä pidä. Olen ollut ihan huojentunut, ettei poikaa ne kiinnosta ainakaan vielä. Ehkä niidenkin aika tulee ja silloin todennäköisesti yritän sietää. Eka " pailölmän" (spiderman) -riita itse asiassa tällä viikolla käytiin jo H&M:ssä, kun sisko sai pinnejä ja hän olisi halunnut kys. korun.

Sai 3-vuotislahjaksi hämähäkkimiesasun, eikä ole ikinä halunnut sitä päälleen laittaa. Synttäreillä lahjan tuojat puoliväkisin pukivat sen hänelle, kun heidän omalla lapsellaankin oli päällä samanlainen....meni vähän meidän pojan fiilikset juhlista kun pelotti.



Pelkää myös kaikkia robotteja, nittä " isompien poikien" legoja, kaikkia " poikajuttuja" itse asiassa.

Poika leikkii autoilla, nukeilla, piirtää, leikkii kauppaa jne. Hän kyllä tykkää myös dinoista vaikka ei yhtään dinolelua omistakaan (ei niin että mä jotenkin boikotoisin niitä). Välillä innostuu leikkimään myös leijonaa tai tiikeriä. Roboteista hän ei välitä ollenkaan. Lempitavara on tällä hetkellä isosiskon vanha vaaleanpunainen nalle puh -käsilaukku...



Tarhassa on kuulema rauhallinen eikä ehkä riehu yhtä paljon kun pojat siellä keskimäärin (ja toki jotkut tytötkin), mutta tykkää kyllä kovasti myös ryhmänsä pojista ja puhuu heistä paljon. Minusta poika saa olla just sellanen kun on, hänet on kuitenkin otettu ihan hyvin päiväkodissa mukaan niin poikien kuin tyttöjenkin ryhmiin tai kaveripiireihin.



Minua ei kuitenkaan mitenkään kiusaa sellaset menevämmätkään poitsut ja tytöt jotka tykkäävät " pelottavammista" jutuista ja joilla on aina vauhti päällä. Jokainen on omanlaisensa eikä meidän rauhallinen poika ole sen fiksumpi tai parempi kuin muutkaan.

Meidan poika (nyt jo 5) ei tuon ikaisena tykannyt mistaan aanta pitavista tai pattereilla toimivista leluista. Leikki mielellaan junilla ja autoilla (patterit pois :-)) ja dinoilla. Suurin kauhistus oli isosiskon vauvanukke, joka sanoi mamma kun painoi mahasta. Tuon nuken poika kiersi vahintaan parin metrin paasta. Samoin kauppojen kolikoilla toimivat autot ja karusellit kierrettiin kaukaa.



Usein on tullut mieleen, etta onkohan pojalla " korvissa vikaa" , vaikka laakarin mukaan kuulo on ihan normaali. Kovat aanet ahdistavat ja viime vuonna jouduttiin lahtemaan kesken pois joulukirkosta, koska musiikki oli liian kovalla (siis ihan normaalivoimakkuudella soitettiin ja laulettiin).

Meidän ekaluokkalaista ei edelleenkään kiinnosta mutantti-ninjat,hirviöt,spiderman,mitkään Legon Bioniclet ym hurjat hahmot.On kyllä nyt ja aina ollut erittäin vauhdikas ja vilkas-kaikkea muuta kuin rauhallinen- ja äärimmäisen kiinnostunut junista, autoista, raitiovaunuista jne. Brio-junarata oli rakkain lelu 3-4-vuotiaana ja edelleen viikottain, välillä päivittäin, leikkii sillä. Rakentaa myös paljon legoja mutta ehdottomasti ei halua näitä Legon Bionicle-juttuja(olen joskus kysynyt)

" Rämäpäisen" ja villin luonteen vastapainona tykkää istua pitkiä aikoja paikallaan piirtämässä ja piirtääkin ikäisekseen tosi hyvin ja tietty autoja,junia,liikennemerkkejä....

En usko että hän koskaan kauheasti tykästyy mihinkään hirviö-juttuihin-ne eivät vain ole hänen juttunsa vaikka onkin poika ja vielä " rohkea" ja vilkas sellainen.

Leikkii duploilla, rakentaa Brio-junarataa mielellään, autot on mieluisia. Mutta ei voi sietää mitään taistelujuttuja, sotaleikkejä tms. Jos jossain vilahtaakin jotain Action Man- juttuja, Turtleseita tai vastaavaa, sanoo heti että ei tykkää noista " taisteluörkeistä" :)

Carsit on nyt tosi suosittuja tällä hetkellä. Ei kyllä muuten ole mikään kovin hiljainen poika vaan on kyllä melkoinen hulivili, mutta nuo pelottavat jutut ei myöskään kiinnosta.



ikää nyt 3v9kk.

en todellakaan aio ton ikäiselle noita edes ostaa taikka tarjota, tykkää kyllä dinosauruksista kirjoissa, mutta mutanttininjat, robotit, merirosvot ym ovat aivan käsittämätöntä vielä ton ikäiselle. Kyllä kirjoissa vilahtelee esim merirosvoja ja merirosvolippuja, ja äiti selittää mitä ne on, mutta siihen se jääkin. Meillä kanssa poika on herkkä koville äänille, ei koskaan sietänyt esim kovia ja korkeita naisten ääniä, sama kirkkokonsertista, ulos oli lähdettävä.



cars, puuhapete, briojunat, legot, myyrä, thomas the tank engine, kirjat, maalaaminen, lentokoneet, traktorit ja autot on musta aivan tarpeeksi vielä meidän 3.5 vuotiaalle, ja piilosta leikkiminen ja kutittelu ja äidin sängyllä hyppiminen, liikennemerkkien opettelu, junilla ajelu, maisemien katselu, matkustelu, tiskaaminen, palapelit ...



Meillä oli viime viikolla oikea maanjäristys, ihan pikkunen vain, mutta yritäpä sitä siinä sitten selittää että mikä taloa heilutti. En aio edes yrittää mitään virtuaalimaailman hirvityksiä sisällyttää elämään, oikeissakin asioissa on ihan tarpeeksi jännittämistä ton ikäiselle, ja oppimista. selitäppä auringon nousu, miten lentokoneet lentää, miksi ja mihin joki virtaa. Madagaskar piirrettyä katsottiin viime viikolla, ja oli se vähän hämmentävää että se leijona yrittikin yhtäkkiä syödä sen kivan seepran, oman kaverinsa. Siinä sitten taas luonnonlakien selittämistä että sitä ne leijonat tekee, oikeesti.



Tulee ne mutantit ja pokemon friikit sitten viimeistään varmaankin kouluiässä ... kun muut pojat niillä leikkivät. Iloinen todellakin olisin jos luovuus ja liikunnallisuus veisivät voiton jatkossakin jostain roboteista ja galaksinvalloittamisista ...