Onko muilla miehiä jotka ei ole ikinä hiljaa?
Millaisia teidän miehet on? Ahdistaa välillä miehen jatkuva pälpätys ja puhuminen.
Seuraa perässä joka huoneeseen ja puhuu, puhuu ja puhuu aivan taukoamatta. Jos pakenen tupakalle niin menee pari sekuntia niin mies tulee perässä kertomaan taas jotain asiaa tai ideaa.
Pari kertaa miehelle ärähtänyt et hei nyt ihan oikeesti, en jaksa ja haluan olla rauhassa ja sulkenut makkarin oven . Mies kohteliaasti siirtyi oven taakse olkkariin mutta alkoi viheltelemään jonka jälkeen meni keittiöön laulamaan. Aina pitää pitää jonkinlaista ääntä , jos ei puhumista niin viheltelyä, lauluja tai efektiääniä erilaisista esineistä tai tavaroista tai ruumiin toiminnoista.
Mies ymmärtää että en ite jatkuvasti jaksa mitään ääntä mutta sanoo että hän ei kestä hiljasuutta ja on kokoajan äänessä , vaikka olisi yksin . Raastaa vaan hermoja , muuten kyllä ihana mies.
Onko muilla samanlaisia miehiä vai päinvastainen tilanne että ollaan kokoajan hiljaa?
Kommentit (76)
Mun ex. Se puhe tosin ei ollut keskustelua ja kun joskus koetin kertoa jotakin omia ajatuksiani tai vaikka mitä töissä tapahtui, hän alkoi vain puhua omaa juttuaan päälle. Hän kuunteli ainoastaan, jos kommentoin hänen asiaansa ja puhuin hänestä.
Vierailija kirjoitti:
No tätä olis varmaan kannattanut miettiä ihan alussa että jaksaako sitä viehättävää jalat alta höpöttävää suupalttia pidemmän päälle. Vähän kuin ne naisia naurattavat komediamiehetkin jotka sitten heittää aivan kaiken leikiksi suhteessa eikä osaa koskaan olla vakavissaan.
Olin jonkin aikaa suhteessa kepeän komediamiehen kanssa. Hän oli todella suosittu, osasi viihdyttää ja kertoa arkisistakin tilanteista niin hauskasti, että ihmiset tippuivat tuoleiltaan. Mahtava mies siihen asti, että olisi pitänyt keskustella jostakin vakavasti.
Ensin hän veti kaiken aina leikiksi ja koetti vaihtaa aihetta hauskoilla jutuilla, tuli kutittamaan tai teki jotain älyttömiä pelletemppuja. Kun jatkoin puhumista alkuperäisestä aiheesta, hän meni lopulta aina sänkyyn peiton alle ja makasi siellä ilmeettömänä ja puhumattomana kuin joku muumio, eikä reagoinut minuun enää mitenkään. Joskus oli soittanut itselleen töihin lähdettyäni ambulanssin, koska keskusteluyritykseni oli aiheuttanut hänelle sydänoireita.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena oli tuollainen suulas ekstroverttimies hetken aikaa, mutta ihan hlvettiähän se oli kun mies oli koko ajan äänessä ja menossa/tulossa ihan kuin olisi vetänyt jotain spiidiä.
Jostain syystä tuo energia kun ei kohdistu mihinkään järkevään vaan on just sellaista joutavaa liehumista, jalan vatkaamista, ylös-alas hyppäämistä sohvalta jaloilleen ja takaisin istumaan sekä tauotonta papatusta typeristä asioista.
🤣🤣🤣🤣🤣
Olet laittanut tämän saman aloituksen tänne jo muutamaan kertaan. Joku ongelma taitaa olla aloittajallakin.
Ei ole, koska en ikinä olisi alkanut suhteeseen pälpättäjän kanssa. En jaksa ketään, joka puhuu paskaa tai on tyhjännauraja.
Seurusteletkohan äitini eksän kanssa, samanlainen tyhjänpuhuja ja lauleskelija, aina äidillä vierailulla teki työntää suukapula sille tyypille.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä jatkuvasti puhuvat ihmiset sitten puhuvat? Itse en koskaan keksi mitään puhuttavaa.
Ne puhuvat, mitä näkevät ja mitä ajattelevat. Ja toistavat itseään useasti.
Äitini on tuollainen, joka puhuu, mitä näkee. Kunnollaan autossa, niin hän puhuu: ai, tuo auto kääntyi tuonne, mitäköhän tuo jalankulkija miettii, ai, se ei sittenkään halua yli, katso kun tuomi kukkii, mitäköhän tuo autoilija aikoo tehdä.
Adhd ja varmaan sinullakin kun kerran tupakoit, se rauhoittaa. Terv. Itsellä myös, kuten melkein joka toisella suomalaisella, toiset vaan peittävät sen paremmin, varsinkin naiset.
Miehesi sanoi, että ei kestä hiljaisuutta. Malttaako hän olla hiljaa silloin, kun joku muu puhuu, vai onko hänen itse oltava koko ajan äänessä? Pystyykö hän kuuntelemaan esim radiota ja kestäisikö sinun hermot paremmin, jos olisi joku muu äänen lähde, jos mies malttaisi olla silloin edes vähän aikaa hiljaa. Mutta varmasti hän keksisi sitten sieltä lisää puheenaiheita.
Itse en puhu koko aikaa enkä aina edes paljon, mutta voisin puhua koko päivän. Pää tuottaa niin paljon ajatusrakennelmia, että ei niistä pystyisi kuin pienen osan kertomaan vaikka olisi äänessä koko päivän. Enkä nyt tarkoita tapahtumien kuvailua ja jaarittelua tyyliin mitähän naapuri tekee ja sataakohan tänään. Sitten taas omista ajatuksistaan aktiivisesti kertominen ei automaattisesti tarkoita, etteikö pystyisi antamaan toiselle yhtä paljon tilaa ja oikeasti myös kuuntelemaan hänen ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vedä jesaria sen suun ja nenän ympäri. Teippaa myös kädet ja jalat selän taakse. Työnnä kaulin sen suoleen.
Hot tip: jätä kuitenkin teippi vetämättä nenän ympäri. BDSM-touhu on kuumempaa, jos toinen ei kuole.
Itse olen kiltti ja hiljainen mies mutta minulla ollut paljon paljon puhuvia naisia.
Laita hänelle musiikkia tai äänikirjoja kuulokkeista jos ei viihdy hiljaisuudessa . Kerro että kaipaat itse välillä korville lepoa .
Tykkään kyllä itse hyvistä keskusteluista, mutta omalla miehellä puhuminen on lähinnä monologeja ilman mitään toisen huomioimista. Saattaa puhua kymmenen minuuttia putkeen, ja jopa naurahtelee omille jutuilleen, tajuamatta, että keskustelukumppanilla a) ei ole kiinostusta aiheeseen b) ei ole aikaa kuunnella c) olisi jotain sanottavaa väliin. Jos hänelle sanoo, että ei jooko nyt, niin hän loukkaantuu. Jos sanoo että aihe ei oikein kiinnosta, hän loukkaantuu. Jos hänet keskeyttää, hän loukkaantuu tai puhuu vaan kovempaa päälle. Itse olen tähän jo melko tottunut, mutta tunnen myötätuntoa hänen kavereitaan kohtaan, jotka kilttinä vain kuuntelevat itseriittoisen monologin loppuun. Normaalisti ihmisten kanssa keskustelussa on taukoja, ja kuunnellaan, jolloin toinenkin saa sanoa jotain, ja myöskin tulkitaan toisen eleitä, että mitä toinen on mieltä, mutta mieheltäni puuttuu täysin kyky tällaiseen.
Nämä " muuten kyllä ihana" - miehet on oma lukunsa. Vaikea kuvitella mikä muu ihanuus peittäisi alleen ton ongelmallisuuden. Itse en jaksaisi päivääkään tota äijää
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Meillä on ADHD-perhe, molemmat vanhemmat ja aikuinen lapsi. Ei kukaan pälise tauotta, olisipa jumalattoman raskasta. Ollaan sitä omissa ajatuksissa viihtyvää sorttia.
En kyllä jaksaisi tuommoista tauotonta äänivirtaa!
Anoppi oli just sellainen, tosi rasittavaa mutta onneksi ei tarvinnut olla usein tekemisissä.