Onko muilla miehiä jotka ei ole ikinä hiljaa?
Millaisia teidän miehet on? Ahdistaa välillä miehen jatkuva pälpätys ja puhuminen.
Seuraa perässä joka huoneeseen ja puhuu, puhuu ja puhuu aivan taukoamatta. Jos pakenen tupakalle niin menee pari sekuntia niin mies tulee perässä kertomaan taas jotain asiaa tai ideaa.
Pari kertaa miehelle ärähtänyt et hei nyt ihan oikeesti, en jaksa ja haluan olla rauhassa ja sulkenut makkarin oven . Mies kohteliaasti siirtyi oven taakse olkkariin mutta alkoi viheltelemään jonka jälkeen meni keittiöön laulamaan. Aina pitää pitää jonkinlaista ääntä , jos ei puhumista niin viheltelyä, lauluja tai efektiääniä erilaisista esineistä tai tavaroista tai ruumiin toiminnoista.
Mies ymmärtää että en ite jatkuvasti jaksa mitään ääntä mutta sanoo että hän ei kestä hiljasuutta ja on kokoajan äänessä , vaikka olisi yksin . Raastaa vaan hermoja , muuten kyllä ihana mies.
Onko muilla samanlaisia miehiä vai päinvastainen tilanne että ollaan kokoajan hiljaa?
Kommentit (76)
Nuorena oli tuollainen suulas ekstroverttimies hetken aikaa, mutta ihan hlvettiähän se oli kun mies oli koko ajan äänessä ja menossa/tulossa ihan kuin olisi vetänyt jotain spiidiä.
Jostain syystä tuo energia kun ei kohdistu mihinkään järkevään vaan on just sellaista joutavaa liehumista, jalan vatkaamista, ylös-alas hyppäämistä sohvalta jaloilleen ja takaisin istumaan sekä tauotonta papatusta typeristä asioista.
Oltu kauan yhdessä. Mies puheliaampi. Tiedostaa sen. Joskus tuntuu, etten saa kertoa omia juttuja. Silloin täytyisi vain keskeyttää. En valita.
Mää aikoinaan puhuin aika paljoin mun ex-miehelle ja loukkaanuin todella paljon kun hän tokaisi että ei hän kuuntele mitä mää puhun.
Mistä nämä jatkuvasti puhuvat ihmiset sitten puhuvat? Itse en koskaan keksi mitään puhuttavaa.
No tätä olis varmaan kannattanut miettiä ihan alussa että jaksaako sitä viehättävää jalat alta höpöttävää suupalttia pidemmän päälle. Vähän kuin ne naisia naurattavat komediamiehetkin jotka sitten heittää aivan kaiken leikiksi suhteessa eikä osaa koskaan olla vakavissaan.
Suulaat ajattelevat ääneen. Ei siinä mitään sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä jatkuvasti puhuvat ihmiset sitten puhuvat? Itse en koskaan keksi mitään puhuttavaa.
No, esimerkiksi kaikkien niiden henkilökohtaiset asiat, jotka eivät ole paikalla. Tiedetyt ja arvatut sekä muut omat tulkinnat.
Vedä jesaria sen suun ja nenän ympäri. Teippaa myös kädet ja jalat selän taakse. Työnnä kaulin sen suoleen.
Isäni on aivan samanlainen! Onneksi kumppanini ei, en mitenkään kestäisi.
Kävi aina sääliksi äitiä ja muistan itsekin olleeni koko ajan ärtyisä, kun isä ei saanut pidettyä leipäluukkua ummessa.
Mies alkaa aina kertoa omia asioitaan, jos kerron itse jotain.
"Näin kissan"
"MINÄ näin vuonna 2005 kissan ja ..." Tästä alkaa tuntien monologi.
Olen ekstrovertti ihminen, mutta alkoi jo otsasuonta kiristämään pelkkä ajatuskin kodin jakamisesta mölyapinan kanssa. En todellakaan jaksaisi ja otan osaa!
Mieheni pitää aina päästä selittämään tai opettamaan, ikäänkuin ottaa mentaaliasesti haltuun kaikki asiat ja analysoida ne ääneen. Ei voi vain antaa asioiden olla ja tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa aina kertoa omia asioitaan, jos kerron itse jotain.
"Näin kissan"
"MINÄ näin vuonna 2005 kissan ja ..." Tästä alkaa tuntien monologi.
Käyn salaa yksin elokuvissa, koska muuten saan kuulla miehen mielipiteitä ja analyyseja elokuvista, joita hän ei ole edes nähnyt (ja itse juuri näin). Kertoo, mitä hänen näkemiään elokuvia trailerista tuli mieleen ja minun mielipide jää toissijaiseksi.
Mieheni on ollut aina kova puhumaan. Perheen vanhoilla videoillakin hän on se, jonka suu käy koko ajan. Veli sanoo sanan pari päivässä. Äitinsä on hirveä räpättäjä ja isä jyrähtelijä. Itse olen hiljainen.
Nyt lähes eläkeiässä miehen jatkuva puhuminen on alkanut rasittaa. Etenkin kun olen kuullut ne jutut sataan kertaan. Kun hän vielä kuorsaa päivät, korvani eivät saa lepoa ilman että menen muualle tai käytän kuulokkeita.
Mun mies oli nuorempana höpötti. Anna sille pari kaljaa, ja se juttelee tauotta seuraavan vuorokauden. Välillä otti päähän, kun ei yöllä saanut nukkua.
Sitten hän alkoi oirehtimaan työuupumuksen takia. Jatkuva höpötys loppui. Siitä höpötyksen loppumisesta tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Nyt vuosia myöhemmin hän juttelee kyllä, mutta se tauoton höpötys on pysynyt poissa.
Ystäväni mies on koko ajan äänessä. Juttele siinä sitten ystäväsi kanssa, kun tämä papukaija on koko ajan paikalla ja puhuu ja puhuu. Olen harventanut käyntejä ja kutsun mieluummin ystäväni meille.
Meidän add-teini on tommonen, voiskohan siitä olla kysymys? Ja ymmärrän täysin, se on raskasta kuunneltavaa. Varsinkin kun oli pienempi, ja papatti ihan koko ajan jossain lähellä. Nyt onneksi harrastaa ja viettää aikaa kavereidenkin kanssa, niin kotona on välillä hiljaista.