Mitä mieltä sellaisesta, että ihminen valitsee elämäänsä vain tiettyjä ihmisiä?

Vanhempana naisena,olen ihmisten kanssa joiden kanssa on vuorovaikutusta.En suostu olemaan enään vain roska laatikko ja ikuinen lohdutaja,kuin vippi kassa muille ja loputoun auttaja.Jättänyt heidät taakseni.Lisäki en halua elämääni tupakakoitijoita,peliriipuvaisia  tai alkoholin käyttäjiä.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta miksi pitäisi väkisin tutustua ihmisiin, joiden kanssa on toistuvasti erimielisyyksiä? Haluatko sinä ap siis jatkuvasti riidellä tai väitellä toisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana naisena,olen ihmisten kanssa joiden kanssa on vuorovaikutusta.En suostu olemaan enään vain roska laatikko ja ikuinen lohdutaja,kuin vippi kassa muille ja loputoun auttaja.Jättänyt heidät taakseni.Lisäki en halua elämääni tupakakoitijoita,peliriipuvaisia  tai alkoholin käyttäjiä.

Laita itse myös sitten korkki kiinni. Hyvin sekavaa tekstiä tuli taas sinulta.

Minusta ei ollenkaan huono pohdinnan aihe. Tuolla logiikallahan vaikka sairas, masentunut tai kiukkuinen vanhus kannattaa automaattisesti jättää omiin oloihinsa viemästä muiden energiaa.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos omat voimavarat ovat hyvällä mallilla, kannattaa niitä käyttää myös jonkun hankalassa tilanteessa olevan hyväksi, vaikkei itse suhteesta oikein mitään saisikaan. Ei siis välttämättä aina edes hyvää mieltä, mitä usein auttamisesta kuitenkin tulee. Äkäistä alkoholistisukulaista voi käydä moikkaamassa ihan vain velvollisuudentunnostakin. Mutta sitä ei tietenkään saa tehdä oman hyvinvoinnin kustannuksella, eli siinä mielessä pitää olla tarkka rajoistaan. Se, että samassa laivassa uppoaa yhden sijaan kaksi, ei ole sen väärti.

Kyllähän kaikki jollain tasolla valitsevat elämänsä ihmiset. Siis ne, joiden kanssa olevat tekemisissä ja joiden kanssa ovat läheisiä. En jaksa elämässäni draamaa ja paskan puhumista, joten sellaista aiheuttavat ihmiset ja niiden kanssa ajan viettäminen ovat minimissä.

Miksi kenenkään pitäisi pitää elämässään ihmisiä, joista tulee huono fiilis? Lapsellekin olen opettanut, että jos kaverin kanssa on lähinnä ongelmia ja draamaa, ei sellainen ole kaveruuteen panostamisen arvoinen. Kaikkia pitää jollain tasolla sietää ja tulla toimeen, mutta omia voimavaroja ei pidä tuhlata ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla.

Saa valita kenet haluaa, mutta on lyhytnäköistä polttaa siltoja erilaisten ihmisten kanssa. Koskaan ei tiedä ketä tarvitsee elämässään tulevaisuudessa enkä nyt tarkoita tällä pelkästään sitä että kenestä itsekkäästi hyötyisi eniten vaan sitä että omakin ajatusmaailma voi muuttua ja yhdistäviä tekijöitä voi eri ihmisten kanssa löytyä myöhemmin. Kaikista ei tarvii tykätä mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen.

N31

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kaikki jollain tasolla valitsevat elämänsä ihmiset. Siis ne, joiden kanssa olevat tekemisissä ja joiden kanssa ovat läheisiä. En jaksa elämässäni draamaa ja paskan puhumista, joten sellaista aiheuttavat ihmiset ja niiden kanssa ajan viettäminen ovat minimissä.

Miksi kenenkään pitäisi pitää elämässään ihmisiä, joista tulee huono fiilis? Lapsellekin olen opettanut, että jos kaverin kanssa on lähinnä ongelmia ja draamaa, ei sellainen ole kaveruuteen panostamisen arvoinen. Kaikkia pitää jollain tasolla sietää ja tulla toimeen, mutta omia voimavaroja ei pidä tuhlata ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla.

Entä, jos kukaan ei jaksa panostaa ja draamailija jää yksin?

Tällaisesta tilanteesta olen itse kertonut tälläkin palstalla, ja sain melkoisen ryöpytyksen miten kamala ja kaikin puolin takapuolesta olen, kun en tajua, että vika ei koskaan ole syrjityssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kaikki jollain tasolla valitsevat elämänsä ihmiset. Siis ne, joiden kanssa olevat tekemisissä ja joiden kanssa ovat läheisiä. En jaksa elämässäni draamaa ja paskan puhumista, joten sellaista aiheuttavat ihmiset ja niiden kanssa ajan viettäminen ovat minimissä.

Miksi kenenkään pitäisi pitää elämässään ihmisiä, joista tulee huono fiilis? Lapsellekin olen opettanut, että jos kaverin kanssa on lähinnä ongelmia ja draamaa, ei sellainen ole kaveruuteen panostamisen arvoinen. Kaikkia pitää jollain tasolla sietää ja tulla toimeen, mutta omia voimavaroja ei pidä tuhlata ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla.

Entä, jos kukaan ei jaksa panostaa ja draamailija jää yksin?

Tällaisesta tilanteesta olen itse kertonut tälläkin palstalla, ja sain melkoisen ryöpytyksen miten kamala ja kaikin puolin takapuolesta olen, kun en tajua, että vika ei koskaan ole syrjityssä.

Juuri näin. Jätin aikanaan selän takana valehtelevan, kieroilevan päin naamaa minua haukkuvan 'ystävän'. Maailmani parani 1000 %.

Hän mm hommasi minulle treffit tuntemansa miehen kanssa. Unohti vain kertoa ettå ko mies oli tuomittu ex-tyttöystävänsä puukottamisesta ja ei en ollut vanhapiika vaan juuri 18v. Mies oli outo ja lopetin treffit lyhyeen. Tuo ns yståvä sitten kertoi kuin minun vikanani sen että olin sellaisen miehen kanssa treffeillå!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kaikki jollain tasolla valitsevat elämänsä ihmiset. Siis ne, joiden kanssa olevat tekemisissä ja joiden kanssa ovat läheisiä. En jaksa elämässäni draamaa ja paskan puhumista, joten sellaista aiheuttavat ihmiset ja niiden kanssa ajan viettäminen ovat minimissä.

Miksi kenenkään pitäisi pitää elämässään ihmisiä, joista tulee huono fiilis? Lapsellekin olen opettanut, että jos kaverin kanssa on lähinnä ongelmia ja draamaa, ei sellainen ole kaveruuteen panostamisen arvoinen. Kaikkia pitää jollain tasolla sietää ja tulla toimeen, mutta omia voimavaroja ei pidä tuhlata ihmisiin, joiden kanssa ei ole hyvä olla.

Entä, jos kukaan ei jaksa panostaa ja draamailija jää yksin?

Tällaisesta tilanteesta olen itse kertonut tälläkin palstalla, ja sain melkoisen ryöpytyksen miten kamala ja kaikin puolin takapuolesta olen, kun en tajua, että vika ei koskaan ole syrjityssä.

No, täällä palstalla saa ryöpytyksen milloin mistäkin.

Joskus syrjitty on itse aiheuttanut tilanteensa. Esimerkiksi minulla on työkaveri, joka raivoaa kaikille millon mistäkin. Haukkuu ja arvostelee. On todella ilkeä hermostuessaan. Sitten seuraavassa hetkessä itkee, ettei kukaan halua hänen kanssaan jutella kuin pakolliset työjutut. Lähes viisikymppinen ihminen ja kuulemma joka työpaikassa on kiusattu. En tiedä onko käytös seurausta kiusaamisesta vai alkuperäinen syy ulos jäämiseen. Mutta en koe, että minun tai kenelläkään meillä töissä pitäisi vaan sietää tuollaista käytöstä, ettei arvon prinsessa vaan tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.

Jos ylläpitää suhdetta henkilön kanssa joka loukkaa jatkuvasti, niin siinähän kieroutuu itsekin. En ymmärrä näitä jotka hampaat irvessä yrittävät kaveerata kaikkien kanssa.

Riippuu miten valitseminen tarkoittaa. Parhaat ystävät valitaan tarkkaan. Outoa jos on hyvin tarkka siitä, kuka isompaan seurueeseen saa liittyä. Mielestäni kivempi kulttuuri on sellainen jossa voi pienellä kynnyksellä tulla mukaan.

Voin aloittaa tutustumisen avoimin mielin ja puhtaalta pöydältä, mutta jos uusi tuttavuus osoittautuu tyypiksi, joka haluaa jatkuvasti vain pieniä palveluksia, suhtautuu selkeästi alentuvasti tai käytöksessä on piittaanattomia piirteitä, ystävyys loppuu siihen. Onneksi nämä (yleensä) "prinsessat" erottuvat joukosta kohtuu nopeasti, eikä heihin tarvitse tuhlata aikaansa. En pahemmin myöskään muuten sitten enää kommunikoi heidän kanssaan, koska usein toinen ikävä ominaispiirre heissä on tyhjäpäisyys ja suoranainen tyhmyys. Ei niitä vaan jaksa, ihan kauheaa oman energian hukkaamista.

Tyhmä kysymys, ihmisellä on oikeus tehdä noin eikä siitä tartte kellään ulkopuolisella olla minkäälaista mielipidettä

Kyllähän sitä voisi pyrkiä tulla tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Se on kaunis ajatus. Mutta toisaalta jos minua ärsyttää joku henkilö suunnattomasti eikä hänen kanssaan ole yhteistä eikä yhteyttä niin hieman valheellista olisi pyrkiä hänen kanssaan olemaan joku kaveri. 

Samoin joku henkilö joka puukottaa aina ja jatkuvasti selkään; niin mitä järkeä on sellaisen kanssa olla tekemisissä??

Tuntemissani ihmisissä on kaikissa sekä asioita joista pidän että asioita jotka eivät ole suosikkejani. 

Itse valitsen tarkkaan monestakin syystä Mulla on ensinnäkin taustalla paljon huonoja kokemuksia ihmisistä. Olen yleensä aina ollut porukassa se ylimääräinen pyörä, jonka seura on kelvannut vain, kun minusta on hyödytty jotenkin. Tästä syystä vanhat "ystävät" on jääneet, enkä enää yritä löytää uusia.

Olen myös hyvin introvertti ja herkkä muiden ihmisten mielialoille. Väsyn seurassa todella nopeasti ja äänekkäät, negatiiviset tai muutoin raskaat persoonat kuormittavat minua ihan erityisesti, joten mieluummin välttelen heidän seuraansa.

Hyötyä en muista ihmisistä tavoittele. Olen katkaissut monta ihmissuhdetta, joista olisi ollut mulle todennäköisesti paljonkin hyötyä, koska en vain jaksanut näitä ihmisiä heidän kuormittavien luonteidensa takia.

Monen muun kommentoijan tavoin en ymmärrä, miksi pitäisi roikottaa elämässään ihmisiä, joiden kanssa ei tule juttuun. Työpaikalla ym. pakollisissa sosiaalisissa ympäristöissä on kyettävä tulemaan kaikkien kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla ei todellakaan tarvitse sietää ihmisiä, joiden tapaamisesta ei saa muuta kuin pahan mielen.

Ja toki, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta sen verran soisi olevan kaikilla myös sosiaalista pelisilmää, että sen mielipiteen voi pitää omanaan, jos tietää, että seura on ko. asiasta aivan päinvastaista mieltä. Kukaan ei pidä tyypistä, joka joka käänteessä heittelee syrjiviä tai muutoin kyseenalaisia kommentteja sillä tekosyyllä, että maassa on sanan- ja mielipiteenvapaus.

Jokainen voi toimia kuten haluaa. Miksi kenenkään pitäisi jaksaa ihmisiä, jotka on rasittavia ja joiden seurassa ei halua olla. Lemppaan myös ne, jotka yrittää minusta hyötyä . Vastavuoroisuus ja tasapuolisuus ihmissuhteissa on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi valita elämäänsä ihmisiä joista ei pidä?

Toki kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen mutta ei kaikkien kanssa ole pakko kaveerata.

Monimuotoisuuden takia. On vaarallista elää omassa kuplassa.

Ap

Toki eriäviä mielipiteitä voi olla, mutta kyllä minä ainakin haluan että ihmisllä joiden kanssa olen tekemisissä on suurin piirtein samanlainen arvomaailma kuin minulla. Sillä ei ole mitään väliä jos toinen vaikka kuuntelee jazzia ja minä en pidä siitä, mutta jos se toinen vaikka koko ajan heittelee sovinistisia kommentteja niin ei todellakaan kiinnosta olla tekemisissä tämän kaltaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Useat tuntemani ihmiset valitsevat kaverinsa tietyistä yhteiskuntaluokista. Ei edes yritetä tutustua ihmiseen, joka on alempana tai ylempänä.

ihmiset tulee yleensä parhaiten toimeen oman vertaisryhmänsä kanssa.

Miksi ihmeessä AP haluaisin elämääni ihmisiä, josta tulee paha fiiliis? Sehän se on ystävyydessä se perimmäinen ydin, että ollaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on mukava olla.