Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (781)
No, jos 70-luvulla joku olis ennustanut, että Neuvostoliitto romahtaa ja keskiolutta aletaan myydä R-kioskeissa, niin sille olisi naurettu. Vitsihän sellainen oli siihen aikaan.
Ennustajat voi tehdä ihmeitä mutta todellisuus on ihan muuta.
Ei 1970 luvulla lapsena osannut kuin toivoa parasta kun elämä oli muiden armoilla olemista.
Ei mikään tapahtunut myöhemminkään ennustajien mukaan vaan ne tulivat kaikki yllätyksinä. Pankkien ja lainan annon vapautusta ja sen johtaminen lamaan 1990 luvulla, NL:n ja kommunismin kaatuminen ja Nokian nousu.
2000 luvulla sama tilanne. Kukaan ei osannut ennustaa Nokian pitkänlinjan mokia joista kärsi moni. Eikä Soneran tai muidenkaan suomalaisfirmojen mokia metsä ja Tele ym sektoreilla.
2010 luvulla pankki kriisit ym olivat esillä paljon myöskin ja taantuma ym tekivät elämästä taas helvettiä poliitikkojen ja muiden toimesta.
2020 luvulla alhaiset korot olivat taas vastaavaa kuin 1980 luvulla. Seurauksena taas työttömyyttä ja konkursseja. Jos pitää ennustaa niin ehkä taas joku keksii uuden tavan huijata ja rosvota paremmin kuin edelliset sukupolvet valtion kassasta itselleen ruhtinaallisesti. Onhan näitä näin veropäivänä useita yhteiskunnan rahoilla rikastuneita jopa listattu nimillä rancking järjestykseen.
Joku voittaa ja muut maksaa. Se pysyy muuttumattomana maailman tappion asti. Sodassa voittaa vain aseteollisuus aina. Muut on osallisina sijaiskärsijöinä ja maksajia aina. Ennustakaa siis milloin pahoinvointi valtio tulee tiensä päähän Suomessa. Ehkä huomenna tai 100 vuoden päästä.
Turha murehtia huomista. Jokainen kuolee joka tapauksessa eli miten tahansa. Onnea elämään joka on nyt. Ei välttämättä jossain tulevaisuudessa.
Keksikää itse uusi tuote tai menestys resepti. Toteuttakaa vain unelmianne.
Elämä on lyhyt ja tarpeeksi kurja ilman unelmia.
1970-luvulla oli varmaan jotain jättikokoisia tietokoneita jossain, en tiedä niistä, olin silloin peruskoululainen.
1980-luvulla oli jo tietokoneita esimerkiksi yliopistoilla ja työpaikoilla, mutta ne oli aika kalliita verrattuna nykypäiviin. Kotona niitä ei yleensä ollut. Ohjelmistoja oli melko vaikea käyttää, koska koneissa oli DOS-käyttöjärjestelmä, jossa ihan tavallisen tekstinkäsittelyohjelmankin komennot tapahtuivat funktionäppäinyhdistelmillä, jotka käytännössä piti pitkälti opetella ulkoa, koska ei siitä käytöstä olisi tullut mitään, jos ei olisi muistanut niitä komentoja. DOS-koneet toimivat siis ilman hiirtä. Olen graduni kirjoittanut sellaisella. Monen kaverin mielestä tietokone tuntui vaikealta, niin kirjoittivat mieluummin kirjoituskoneella. Kyllä me jollain tavalla silloin jo odotettiin, että tässä asiassa varmaan tulee jokin muutos tapahtumaan. Mutta eihän me sen muutoksen sen laajuutta ja käytännön merkitystä osattu kuvitella.
No, Mäkeissä oli oma käyttiksensä jo aiemmin, mutta muuten ne yliopiston Mäkkipöntötkin oli kyllä nykykoneisiin nähden aika ankeita. Vasta sitten kun Windows NT tuli vuonna 1993 ja Windows 95 vuonna 1995, niin tietokoneet yleistyi. Sitten nuo 2000- ja 2010-lukuhan olikin melkein yhtä päivänpaistetta ja pitkää kulutusjuhlaa, ainakaan itse en käytännössä juuri huomannut vuoden 2008 notkahdusta, vaan kaikki meni nopeasti eteenpäin sen jälkeenkin.
Nyt kun ajattelee, niin tosi hyvä, että tämä kaikki ehti tapahtua ennen 2020-luvun koronapandemiaa, koska kunnollisten vakiintuneitten etäyhteyksien ansiosta varmasti vältettiin paljon turhia tartuntoja. Uskon myös, että työkulttuuriin tämä vaikutti ihan pysyvästi, etätyöt tulivat osaksi työelämää aivan eri mittakaavassa kuin ennen. Varmasti tässä kohti jonkinlaista uutta lamaa taas mennään. Varmasti siitäkin selvitään, ja sitten taas muistellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennustajat voi tehdä ihmeitä mutta todellisuus on ihan muuta.
Ei 1970 luvulla lapsena osannut kuin toivoa parasta kun elämä oli muiden armoilla olemista.
Ei mikään tapahtunut myöhemminkään ennustajien mukaan vaan ne tulivat kaikki yllätyksinä. Pankkien ja lainan annon vapautusta ja sen johtaminen lamaan 1990 luvulla, NL:n ja kommunismin kaatuminen ja Nokian nousu.
2000 luvulla sama tilanne. Kukaan ei osannut ennustaa Nokian pitkänlinjan mokia joista kärsi moni. Eikä Soneran tai muidenkaan suomalaisfirmojen mokia metsä ja Tele ym sektoreilla.
2010 luvulla pankki kriisit ym olivat esillä paljon myöskin ja taantuma ym tekivät elämästä taas helvettiä poliitikkojen ja muiden toimesta.
2020 luvulla alhaiset korot olivat taas vastaavaa kuin 1980 luvulla. Seurauksena taas työttömyyttä ja konkursseja. Jos pitää ennustaa niin ehkä taas joku keksii uuden tavan huijata ja rosvota paremmin kuin edelliset sukupolvet val
Hyvä. Paitsi että 1980-luvulla asuntolainojen korot olivat yleisesti noin 14% luokkaa. Ei silloin ollut suinkaan nollakorkoja, kuten 2020-luvulla! Korot laskivat vuonna 1994, jolloin pankista sai asuntolainan reilun 4%:n korolla.
Ei osattu odottaa mitään erikoisia asioita. Oltiin tyytyväisiä jos on asunto, perhe ja lapset. Vasta myöhemmin sitä osasi arvostaa esim. terveyttä.
Päivästä toiseen elettiin, ehkä ajateltiin sen verran tulevaisuutta, että asiat on sitten vanhana samoin kuin omilla vanhemmilla tai isovanhemmilla.
Näin oli ainakin meillä.
Ei edes 80-luvulla osattu ennustaa internetin tuomaa muutosta tässä mittakaavassa, eikä 90-luvulla näin nopeaa älyteknologian arkipäiväistymistä.
Toisaalta visioissa esim. avaruusmatkailun kehiitystä yliarvoitiin valtavasti, mutta se johtuu osittain siiitä, että onnettomuuksien ja kylmän sodan päättymisen jälkeen alan rahoitusta ajettiin alas. Tai näin olen ymmärtänyt.
Silloin luotti elämään ja elämästä muotoutui juurikin sellaista kuin luuli. Opiskeltiin valmistuttiin mentiin töihin naimisiin ja saatiin lapsia.
Tulevaisuuteen ei ole voinut luottaa että 2000 luvulla. Meillä ei laiteta suomalaisia ykköseksi ja EU liittyminen oli virhe. Pankkikriisistä alkoi pahuus..
70-lukua leimasi usko parempaan. Luotettiin, että oikeudenmukaisuus, tasa-arvo yms. lisääntyy koko ajan ja maailma kehittyy aina vaan paremmaksi. Se oli toivorikasta aikaa.
Valitettavasti ei käynyt toteen.
70 luvulla keskiolut vapautettiin kauppoihin. Siksi ne kylän mummot katto vihaisena kun alaikäiset sitä joi.
-69 mentiin kuuhun, mustavalkokuvaa lähetettiin siitä varmaan viikko /ja putkeen.Silloin ajattelin että ihmiselle on lähes kaikki mahdollista.
Itse en pitänyt kännykkää mitenkään ihmeellisenä keksintönä kuten en muitakaan vastaavia juttuja. Virtuaalimaailmasta puhuessani -90 luvulla jutuilleni lähinnä naurettiin.Olen kai aina ollut edellä aikaani. Ihmiset ovat yksilöitä. Itse olen sen sijaan ihmetellyt miten hitaasti uusia tekniikoita on otettu käyttöön.Sähköauto on hyvä esimerkki.
ilmeisesti kuten liikennekin sujuu, mennään sen kaikkein hitaimman mukaan kaikissa asioissa.
Muistan, että oli joku ruotsalainen lastenohjelma, jossa joku kimeä-ääninen konkkanokka nainen puhui aina näköpuhelimeen. Jossain oli myös uutisia, että sellainen voisi tulevaisuudessa olla mahdollinen.
Ehkä yksi sellainen ennustus, joka on oikeasti toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla oli varmaan jotain jättikokoisia tietokoneita jossain, en tiedä niistä, olin silloin peruskoululainen.
1980-luvulla oli jo tietokoneita esimerkiksi yliopistoilla ja työpaikoilla, mutta ne oli aika kalliita verrattuna nykypäiviin. Kotona niitä ei yleensä ollut. Ohjelmistoja oli melko vaikea käyttää, koska koneissa oli DOS-käyttöjärjestelmä, jossa ihan tavallisen tekstinkäsittelyohjelmankin komennot tapahtuivat funktionäppäinyhdistelmillä, jotka käytännössä piti pitkälti opetella ulkoa, koska ei siitä käytöstä olisi tullut mitään, jos ei olisi muistanut niitä komentoja. DOS-koneet toimivat siis ilman hiirtä. Olen graduni kirjoittanut sellaisella. Monen kaverin mielestä tietokone tuntui vaikealta, niin kirjoittivat mieluummin kirjoituskoneella. Kyllä me jollain tavalla silloin jo odotettiin, että tässä asiassa varmaan tulee jokin muutos tapahtumaan. Mutta eihän me sen muutoksen sen laajuutta ja käytännön merkitystä osattu
Olin yläasteella 70-80 luvun taitteessa ja rahaa kerättiin kovasti applen tietokoneeseen. Harmi kun olen kadottanut sen tarran, jota myytiin tuohon tarkoitukseen.
Se luulee kai että kaivattiin älypuhelimia 1970-luvulla 😄😄
Suomi oli 70 luvulla vielä "kaikkia jäljessä" joten amerikasta tai ruotsista katsomalla, näki mitä laitteita ja mitä muoteja on seuraavan 5-20 vuoden aikana tulossa.
Scifi leffoja ja sarjoja katsomalla mietiskeltiin, että mitähän näistä laitteista voisi tulevaisuudessa oikeesti tulla olemaan ja ainakin langattomat puhelimet tulivatkin, joita oli jo 60-luvun star trekissä (muistaakseni).
Oli vaikka mitä ydinsodan pelotteita ja muita mutta kukaan ei osannut odottaa näin pahaa skenaariota, että suomalaisetkin voivat olla 2000 luvulla näin oudon väristä kansaa?
t Pahempi kuin painajainen toteutui
Kyllä silloin pelätiin ydinpommia, öljyn piti loppua 15 vuodessa ja jne.
Nuoret osoittivat mieltään: Make love, not war.
Juu minäkin, se oli sitä jälkihippiaikaa.
70-lukua en muista mutta kasarilla ei ollut kyllä aavistustakaan että se kulta-aika loppuu ihan täysin totaalisesti. Eikä ollut tietoa tästä nettimaailmasta. Lankapuhelimetkin oli. Ysärillä vasta eka kännykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää.
Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.
Ei varmaankaan, ellei jostain olisi jo saanut selville että on tulossa. En nykyisinkään osaa odottaa jotain mitä ei ole olemassa
Videonauhurit. 70-luvulla puhiumme perhepiirissä, että tulevaisuudessa voi nauhoittaa ohjelmia ja katsella silloin, kun haluaa. Tämä oli itse asiassa loogista, kun puheluita voitiin jo nauhoittaa puhelinvastaajaan. Miksei sitten TV-ohjelmia. Meillä olikin taloyhtiön ensimmäinen VHS-nauhuri kymmenen vuoden päästä.
Ollaan eletty ilmeisesti eri kuplissa. Minusta omassa ystäväpiirissäni kyllä 1980-luvun loppupuolella paljonkin puhuttiin siitä, että esimerkiksi liian nopea rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen, kasinotalous, korkojen nousu ja asuntojen hintojen nousu ei voi jatkua ikuisesti samaan malliin, ja itäeurooppalaisten opiskelijaystävien kanssa keskusteltiin usein siitäkin, että se heidän valtiollinen systeeminsä ei voi jatkua ikuisesti, koska siltä puuttuu kansan todellinen kannatus. Koko 1989-1990-aika oli jo hyvinkin suurta romahdusta odottavaa, Itä-Euroopan kansantasavaltojen kulissit kaatuivat ja jollain tavalla opiskelijaelämässä juhlittiin kuin viimeistä päivää, discoa ja yökerhoa. Sitten 1991 markkakin devalvoitiin ennätykselliset 10%. Kun laman ensi merkit alkoivat tulla Eurooppaan, niin siitä meni vielä suhteellisen pitkä aika ennen kuin lama kunnolla rantautui Suomeen, oikeastaan kunnolla vasta sen jälkeen kun NL:n kauppa romahti. Ensin laskivat asuntojen hinnat ja sitten vielä korotkin, 1994 meillä nuorillakin on vihdoin varaa suunnata asuntokaupoille.