Lue keskustelun säännöt.
Käyttääkö 2,5-3-vuotiaanne vielä rattaita?
09.12.2006 |
Meillä ei enää suostu istumaan ja ikää 2,5v. Toisaalta ihan hyvä juttu :)
Kommentit (86)
Ne eivät ole mitään kynnyskysymyksiä. Itse imin peukaloa vielä ekaluokallakin ja ihan normaali minusta tuli. Silloin 70-luvulla äitiys oli paljon rennompaa kuin nyt. Älkää nyt, naikkoset, syyllistykö joka asiasta. Kyllä ne rattaat, tutit ja muut vauvahommelit jää pois. Pääasia, että kaikilla perheenjäsenillä on rakkautta, iloa ja naurua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tyttö 3 v 1 kk, joka ei ole rattaissa HALUNNUT istua enää noin vuoteen. Usein laitoin hänet rattaisiin siitä huolimatta, mutta kesällä jätin rattaat kokonaan pois. Sanoin tytölle, että jos ei suostu rattaisiin menemään niin kävelee sitten todella vikkelään ja reippasti, toinen vaihtoehto on rattaat. Ja niin on tyttö reippaasti kävellyt, juossut äidin vierellä kunnon kävelylenkkejä.
Uskot tai et, mun lapseni on niin vikkelä liikkeissään että saan tehtyä kunnon lenkin (yleensä noin 45 min) ripeään tahtiin vaikka tyttö olisikin mukana. Hiki tulee pintaan, enkä ole mikään läski joka hikoilee viiden metrin kävelynkin jälkeen, vaan aikamoinen himoliikkuja (salilla 3 kertaa viikossa, joka aamu juoksulenkki, joka ilta tuo 45 min kävely). Sinun ei ole siltikään pakko uskoa, itse tiedän totuuden.
Aina paasataan siitä, että lapset ovat erilaisia. Miksi on niin vaikea uskoa, että joku 3-vuotias tosiaan jaksaa ja haluaa juosta äidin kanssa lenkkiä sellaiseen tahtiin että äidillekin tulee hiki, jos ei ole ollenkaan vaikea uskoa että joku 4-vuotias ei vielä jaksa kävellä kauas ja tarvitsee rattaita? Jos on laiskoja ja huonosti käveleviä lapsiakin, on olemassa toinenkin ääripää mihin minun lapseni kuuluu.
Mulle ei ollut mikään kunnia-asia luopua rattaista " aikasin" , ja voisin laittaa lapseni vieläkin rattaisiin jos olisi tarvetta ja jos hän niissä suostuisi istumaan. Jos hän kerrankin sanoisi että ei jaksa kävellä/juosta, tai ei halua kävellä, hän pääsee kyllä rattaisiin. Ja voidaan ottaa rattaat uudelleen käyttöön jos tilanne muuttuu, koska eihän kolmevuotias ole mikään mahdottoman iso rattaisiin (toisilla kun istuu vielä viisivuotiaatkin rattaissa). Mutta tällä hetkellä ei oo tarvetta rattaille. Enkä oo joutunut hidastamaan tahtia sen takia ollenkaan!
Vierailija:
eivät reippasta lenkistä tiedä yhtään. Se, joka väittää tosiaan kävelevänsä " reippaan lenkin" pari-kolmevuotiaan kanssa 3-4 kertaa viikossa, on itse aikamoinen laiskottelija. Reipas lenkki on hikiliikuntaa tosiaankin tuollaista km/10min tahtia, ja lenkin kesto vähintään puoli tuntia, mikäli sillä haluaa OIKEASTI vaikuttaa fyysiseen kuntoon, tarkistakaapa vaikka mistä liikuntasivustoilta. Kaikki muu on vain kävelyä, mutta ei mitään varsinaista " liikuntaa."
Samoin lapsella voi olla huonot elinolosuhteet, pelkoa ja turvattomuutta, vaikka tutti olisikin suussa vielä eskarissakin...
Vierailija:
Ne eivät ole mitään kynnyskysymyksiä. Itse imin peukaloa vielä ekaluokallakin ja ihan normaali minusta tuli. Silloin 70-luvulla äitiys oli paljon rennompaa kuin nyt. Älkää nyt, naikkoset, syyllistykö joka asiasta. Kyllä ne rattaat, tutit ja muut vauvahommelit jää pois. Pääasia, että kaikilla perheenjäsenillä on rakkautta, iloa ja naurua.
Vierailija:
Lomamatkalle otettiin vielä 5 vuotiaanakin rattaat mukaan kun tiedettiin että kävellään paljon ja rattaissa sai otettua torkutkin jos tuli väsy. Miksi pakottaisi väsynyttä lasta kävelemään, kun kaikilla on mukampi jos lapsi voi välillä katsoa maisemia rattaista.
Kaikkien viisivuotiaat eivät mene enää rattaisiin, vaikka mikä olisi. Osa viisivuotiaista kävelee todella reippaasti ja mielellään. Ja kaikilla on mukavampaa kun lapsi saa kävellä reipasta tahtia muiden kanssa, eikä häntä pakoteta vastoin tahtoaan ja tarpeitaan rattaisiin :p
Kyllä. Mutta suomalaisen äidin jatkuva syyllistäminen mm. näissä keskusteluissa tappaa kaiken ilon ja naurun perhe-elämästä. Tutti ei tuo eikä vie kenenkään elämäiloa. Mutta tämä tuomiomentaliteetti vie sen ilon takuuvarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin reipas lenkki tarkoittaa todella reipasta lenkkä, jolla saattaa olla tuota pituuttakin. Ei tässä muuten vapaa-aikaa niin paljoa jää että ilman lapsia useinkaan lenkille kerkiäisi. Matkan pituudetkin ovat tulkinta-juttu. Varmasti moni alle 2v kävelee mielellään 700m matkan leikkipuistoon, mutta kun puhutaan 5-10km matkoista ei tuon ikäisillä taida useinkaan olla voimia sitä taivaltaa.
Ihmisten tilanteet ja rattaiden tarvekin vaihtelee. Meillä esikoinen istuu varmasti rattaissa pitkään, ehkä vielä yli 4v? Kehitysvammansa vuoksi hänellä tuo kävelemään oppiminenkin ottaa aikansa. Kohta on 2v lasissa eikä vielä edes seiso, joten hänen kanssaan ei varmasti olisi onnistunut jättää rattaita pois 1v2kk iässä ;) Asumme suht isossa kaupungissa, jonka keskustassa en varmasti 3v terveenkään lapsen kanssa liikkuisi ilman rattaita (toki siis rattaiden kanssa liikkuessakin lapsen voi ottaa kävelemään mutta rattaat silti tukena tiukan paikan varalta), varsinkaan jos mukana on vuotta vanhempi kehitysvammainen lapsi. Kaikille lapsille kun nuo käskyt ja kiellot eivät mene yhtä helposti perille.
Yksi huomioitava pointti on myös tuo rattailla/kävellen liikkumisen tarve. Useimmat niistä tutuistani jotaka arvostelevat lasten kanssa rattailevia, ovat itse auton omistavia ihmisiä. Eli laiska äiti raahaa 3v lasta rattaissa päiväkotiin vaikka 4km matkan kaatosateessa, samalla kuin reipas rattaat aikaisin pois jättänyt äiti vie lapsensa hoitoon autolla vaikka kysymys olisi lyhyemmästäkin matkasta. Meillä ei autoa ole joten kaikki matkat liikutaan kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä. Veikkaisin että rattaiden pois jättäminen onnistusi helpommin jos olisi auto käytössä.
Lisäksi rattailla tuodaan ruoatkin kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun ei ole kiire, lapsi saa kävellä niin paljon kuin jaksaa.
Vierailija:
KOMENTANUT OLEN! Mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Kaikki käskyt ja säännöt unohtuvat heti seuraavalla kauppareissulla. Toisinaan jätän tuon tahvon autoon oottamaan siksi aikaa.
Toivottavasti kukaan äiti/isä ei ole oikeasti NÄIN TYHMÄ! :( Eläimiä voi joutua joskus
komentamaan
, mutta lasten kasvatuksessa on kyse jostain ihan muusta. Lapselle kerrotaan ikätasolleen sopivasti, miten kaupassa tms. käyttäydytään, kyykisty lapsen tasolle ja selvin sanoin ja yksinkertaisin termein sanot miten pitää olla. Ja kas kummaa, pienen lapsen kanssa tämä pitää tehdä
joka kerta[i/], kun kauppaan mennään, ja vielä jaksaa tarvittaessa toistaa.
Jos lapsi ei tottele, niin häntä varoitetaan/muistutetaan säännöstä. Toisesta tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, eli lapsi joutuu kaupassa esim. ostoskärryn istuimeen tms. eli ikäänkuin otetaan jotain kivaa/vapautta pois, jos ei viitsi totella. EI KUITENKAAN MISSÄÄN TAPAUKSESSA YKSIN AUTOON, EI, VAIKKA ÄITI OLISI KUINKA HERMOHEIKKO!!
Vanhempien tehtävä on jaksaa opastaa ja ohjata lasta käyttäytymään oikein ja rauhoittaa tarvittaessa tilanne, vaikka sitten oltaisiin kaupassa tms. julkisella paikalla. Kerta toisensa jälkeen, uudelleen ja uudelleen. Tiesitkö, että " kilteinkin" 2-3-vuotias tarvitsee paljon toistoja ja samat ohjeet aina uudelleen, koska hän ei muista tai hän tahtoo kokeilla rajojaan. Ja vanhemman tehtävä on jaksaa toistaa (ei siis antaa tehdä mitä vaan - joku tämän kuitenkin niin tulkitsee). Autoon jättäminen tai rattaisiin pakottaminen ovat todella keinotekoisia rajoja, jos ei ole edes yritetty ensin opettaa muilla keinoin.
Sen lisäksi, että esim. autoon jättäminen on vaarallista, niin kasvatuskeinosi ovat myös lapselle todella, todella epäreiluja. :( Kaikille sitä lapsia siunaantuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
KOMENTANUT OLEN! Mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Kaikki käskyt ja säännöt unohtuvat heti seuraavalla kauppareissulla. Toisinaan jätän tuon tahvon autoon oottamaan siksi aikaa.
Toivottavasti kukaan äiti/isä ei ole oikeasti NÄIN TYHMÄ! :( Eläimiä voi joutua joskus
komentamaan
, mutta lasten kasvatuksessa on kyse jostain ihan muusta. Lapselle kerrotaan ikätasolleen sopivasti, miten kaupassa tms. käyttäydytään, kyykisty lapsen tasolle ja selvin sanoin ja yksinkertaisin termein sanot miten pitää olla. Ja kas kummaa, pienen lapsen kanssa tämä pitää tehdä
joka kerta
, kun kauppaan mennään, ja vielä jaksaa tarvittaessa toistaa.
Jos lapsi ei tottele, niin häntä varoitetaan/muistutetaan säännöstä. Toisesta tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, eli lapsi joutuu kaupassa esim. ostoskärryn istuimeen tms. eli ikäänkuin otetaan jotain kivaa/vapautta pois, jos ei viitsi totella. EI KUITENKAAN MISSÄÄN TAPAUKSESSA YKSIN AUTOON, EI, VAIKKA ÄITI OLISI KUINKA HERMOHEIKKO!!
Vanhempien tehtävä on jaksaa opastaa ja ohjata lasta käyttäytymään oikein ja rauhoittaa tarvittaessa tilanne, vaikka sitten oltaisiin kaupassa tms. julkisella paikalla. Kerta toisensa jälkeen, uudelleen ja uudelleen. Tiesitkö, että " kilteinkin" 2-3-vuotias tarvitsee paljon toistoja ja samat ohjeet aina uudelleen, koska hän ei muista tai hän tahtoo kokeilla rajojaan. Ja vanhemman tehtävä on jaksaa toistaa (ei siis antaa tehdä mitä vaan - joku tämän kuitenkin niin tulkitsee). Autoon jättäminen tai rattaisiin pakottaminen ovat todella keinotekoisia rajoja, jos ei ole edes yritetty ensin opettaa muilla keinoin.
Sen lisäksi, että esim. autoon jättäminen on vaarallista, niin kasvatuskeinosi ovat myös lapselle todella, todella epäreiluja. :( Kaikille sitä lapsia siunaantuukin.
näen. Jos ei kelpaa, niin tee sitten vaikka sossuun ilmoitus, ihan sama...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nuo on kasvatuksen perusasioita. Jos ei niitä(kään) tiedä tai hallitse, niin huhhuh.
Vierailija:
Vierailija:
KOMENTANUT OLEN! Mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Kaikki käskyt ja säännöt unohtuvat heti seuraavalla kauppareissulla. Toisinaan jätän tuon tahvon autoon oottamaan siksi aikaa.Toivottavasti kukaan äiti/isä ei ole oikeasti NÄIN TYHMÄ! :( Eläimiä voi joutua joskus
komentamaan
, mutta lasten kasvatuksessa on kyse jostain ihan muusta. Lapselle kerrotaan ikätasolleen sopivasti, miten kaupassa tms. käyttäydytään, kyykisty lapsen tasolle ja selvin sanoin ja yksinkertaisin termein sanot miten pitää olla. Ja kas kummaa, pienen lapsen kanssa tämä pitää tehdä
joka kerta
, kun kauppaan mennään, ja vielä jaksaa tarvittaessa toistaa.
Jos lapsi ei tottele, niin häntä varoitetaan/muistutetaan säännöstä. Toisesta tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, eli lapsi joutuu kaupassa esim. ostoskärryn istuimeen tms. eli ikäänkuin otetaan jotain kivaa/vapautta pois, jos ei viitsi totella. EI KUITENKAAN MISSÄÄN TAPAUKSESSA YKSIN AUTOON, EI, VAIKKA ÄITI OLISI KUINKA HERMOHEIKKO!!
Vanhempien tehtävä on jaksaa opastaa ja ohjata lasta käyttäytymään oikein ja rauhoittaa tarvittaessa tilanne, vaikka sitten oltaisiin kaupassa tms. julkisella paikalla. Kerta toisensa jälkeen, uudelleen ja uudelleen. Tiesitkö, että " kilteinkin" 2-3-vuotias tarvitsee paljon toistoja ja samat ohjeet aina uudelleen, koska hän ei muista tai hän tahtoo kokeilla rajojaan. Ja vanhemman tehtävä on jaksaa toistaa (ei siis antaa tehdä mitä vaan - joku tämän kuitenkin niin tulkitsee). Autoon jättäminen tai rattaisiin pakottaminen ovat todella keinotekoisia rajoja, jos ei ole edes yritetty ensin opettaa muilla keinoin.
Sen lisäksi, että esim. autoon jättäminen on vaarallista, niin kasvatuskeinosi ovat myös lapselle todella, todella epäreiluja. :( Kaikille sitä lapsia siunaantuukin.
kyllä on meidän pikku prinsessalle yritetty toista ja toistaa ja toistaa mutta kun on voimakas tahto niin on. Autoon en tyttöä jättäisi mutta takuula istuu rattaissa kaupassa tai kun en voi päästää häntä sinne juoksemaan ja vetelemään niitä lasipurkkeja alas hyllyiltä. Kaikki on koitettu ja kovasti yritän mutta ei se niin hetkessä tapahdu se totteleminen varsinkin kun teen sitä kasvatustyötä yksin, lisää neuvoja otetaan vastaan, miten vilkkaan lapsen kanssa käyttädytään kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii myös silloin, kun menemme kauppaan kävellen (useimmiten kävelemme lähikauppaan noin kilsan yhteen suuntaan), rattaita emme ota mukaan.
Meillä istuu vielä kohta kolme vuotias rattais pääosilta, me kuljetaan kaikki matkat kävellen/bussilla,en voi esim. vaatia että koiralle riittäisi se ulkoilu mitä tuo kolme vuotias jaksaa kävellä, tai kyllä jaksaa kävellä mutta tahti on sen verran hidas että koiraa alkaa hermostuttaa.. Ja meidän tuittupää ei esim. välistä yksinkertaisesti vaan kävele, haluaa sitten että kannetaan,enkä jaksa kantaa kahta kauppa kassia ja 13kilosta lötköpötköä joka kiljuu ja sätkii kun syötävä.. Meillä käytetään rattaita varmasti vielä ainakin kesään,jolloin ikää on jo 3,5vuotta.. Tarpeen vaatiessa senkin jälkeen että pääsemme liikkumaan..
en tiedä, miten ihmeellisen reippaita täällä palstalla useiden lapset ovat, mutta meillä ei tuon ikäinen kyllä jaksa kävellä, jos lähdetään esim. koko päivän retkelle, missä pitäisi sitten kävellä päiväuniaikaan, tai tullaan kylästä vaikka myöhään illalla kotiin lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.
meidän muru ei enää vuoden täytettyään ole käyttänyt vaunuja. kuitenkaan koskaan en ole nähnyt äitiä ja pientä lasta niin, että lapselle ei olisi rattaita mukana...
muuten kävelee pitkiäkin matkoja. Tyttö 2v11kk
kuopus luopui rattaista 1v2kk ikäisenä. esikosella oli käytössä 1v4kk asti.
Vajaa 2 km lapsi käveli itse reilu 3 vuotiaana mikäli ei ollut mikään kiire (aikaa kului kolmin-nelinkertainen määrä), mutta sitä pidemmille matkoille otettiin rattaat mukaan. Toki sai kävelläkin pidemmillä matkoilla ja siihen rohkaistiinkin, mutta kun väsy ja siitä johtuva kiukku iski niin rattaisiinkin pääsi.
Lomamatkalle otettiin vielä 5 vuotiaanakin rattaat mukaan kun tiedettiin että kävellään paljon ja rattaissa sai otettua torkutkin jos tuli väsy. Joku äiti täällä jokin aika sitten sanoi että olisi itsekin mielellään istunut välillä rattaissa lomamatkalla ja minä olen samaa mieltä. Miksi pakottaisi väsynyttä lasta kävelemään, kun kaikilla on mukampi jos lapsi voi välillä katsoa maisemia rattaista.