Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo itse aina ensin provosoi minua ja sitten kun suutun, olen paha ihminen
Ilmeisen paha mies
24.06.2023 |
Tänään taas tästä yksi hyvä esimerkki. Unohdin tuoda kaupasta oliviiöljyn, jota hän olisi tarvinnut salaatin teossa. Voi hitto mikä mäkätys siitä alkoi ja voivottelu, kun nyt ei salaatista saa oikeanlaista. Minä yritin rauhoittaa tilannetta, että eihän tämä mikään maailmanloppu ole, sillä salaatin olisi voinut tehdä ilman sitä öljyäkin. Mutta ei.. Voivottelu jatkui ja lopulta tuli pohja vastaan ja räjähdin. Sitten olin tietty entistä pahempi ihminen.
Miksi näinkin pienen asian ei voi vain antaa olla? Tämä ei ollut edes ainoa esimerkki vastaavista jutuista, vain yksi niistä.
Kommentit (123)
Tyypillisin narsistin taktiikka. Provosointi ja sitten syyttäminen.
Äitini osasi tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sovittu että tuot sitä öljyä, riitelyn sijaan lähdet takaisin kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi erota
Ja voi jättää myös kommentoimatta, jos ei parempaan analyysiin kyvyt riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos olisit vain myöntänyt et mokasit, kun unohdit sen yhden ainesosan? Luulen et vaimosi suuttui siitä ettet tunnustanut virhettäsi ja pyytänyt anteeksi, vaan puolustelit itseäsi sillä, että salaatin voi tehdä ilmankin, eli sun unohdusmokasi ei nyt oikeastaan edes saisi suututtaa häntä. Sinä vieritit syyn vaimollesi, et hän oli pahis, ja vielä pahempi, kun ei tykännyt räjähdyksestäsi.
Itse ainakin lepyn heti kun aidosti pyydetään anteeksi. Ja tämän taidon osaan itsekin, se on onnellisen avioliiton yksi iso "salaisuus". Toinen se, et koittaa asettua toisen asemaan eikä aina ottaa defenssejä päälle.
Tee itse ruokasi ukko tai haet sen puuttuneen UNOHTAMASI öljyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olisit vain myöntänyt et mokasit, kun unohdit sen yhden ainesosan? Luulen et vaimosi suuttui siitä ettet tunnustanut virhettäsi ja pyytänyt anteeksi, vaan puolustelit itseäsi sillä, että salaatin voi tehdä ilmankin, eli sun unohdusmokasi ei nyt oikeastaan edes saisi suututtaa häntä. Sinä vieritit syyn vaimollesi, et hän oli pahis, ja vielä pahempi, kun ei tykännyt räjähdyksestäsi.
Itse ainakin lepyn heti kun aidosti pyydetään anteeksi. Ja tämän taidon osaan itsekin, se on onnellisen avioliiton yksi iso "salaisuus". Toinen se, et koittaa asettua toisen asemaan eikä aina ottaa defenssejä päälle.
No jumalauta, ei tuollaista edes kuulu joutua pyytämään suuresti anteeksi. Pitäisi riittää, kun toinen toteaa tyyliin: "ei hitto, sen unohdin". Sitten tilanteen pitäisi jatkua periaatteella, ei se mitään, tehdään salaatti tällä kertaa ilman öljyä. Ei tuosta kuulu edes nousta mitään episodia.
Käännä asia niin, että kävit kaupassa, jos kävit. Sitten vakuuta, ettei öljyä tarvita, vaikka idea oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi erota
Ja voi jättää myös kommentoimatta, jos ei parempaan analyysiin kyvyt riitä.
Ai niin joo. Suomi onkin pahoinvoivien suhteiden luvattu maa. Samaan aikaan työpaikoilla ja sukulaisten kesken kivitetään seurueen ainoaa sinkkua.
Vain snä itse olet vastuussa omista tunteistasi. Kukaan ei aiheuta sinun tuntetasi.
Sama juttu kuin elokuvia katsoessa. Elokuva on aina sama, mutta ihmiset nauravat eri kohdissa eikä läheskään kaiki naura ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia niin, että kävit kaupassa, jos kävit. Sitten vakuuta, ettei öljyä tarvita, vaikka idea oli hyvä.
Ap teki just noin
Kännykkäkourat eivät osaa tehdä edes ostoslistaa siihen kännykkään, puhumattakaan paperilistasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olisit vain myöntänyt et mokasit, kun unohdit sen yhden ainesosan? Luulen et vaimosi suuttui siitä ettet tunnustanut virhettäsi ja pyytänyt anteeksi, vaan puolustelit itseäsi sillä, että salaatin voi tehdä ilmankin, eli sun unohdusmokasi ei nyt oikeastaan edes saisi suututtaa häntä. Sinä vieritit syyn vaimollesi, et hän oli pahis, ja vielä pahempi, kun ei tykännyt räjähdyksestäsi.
Itse ainakin lepyn heti kun aidosti pyydetään anteeksi. Ja tämän taidon osaan itsekin, se on onnellisen avioliiton yksi iso "salaisuus". Toinen se, et koittaa asettua toisen asemaan eikä aina ottaa defenssejä päälle.
Yllä oleva on minusta hyvä vastaus ap:lle. Anteeksipyyntö voisi auttaa.
Kun aloin miettiä tilannetta, ymmärrän molempia osapuolia. Voisin saada lähes hermoromahduksen huomatessani, että jokin ainesosa on unohtunut kauppaan, koska se vaikuttaa suutuntumaan ja kokonaisuuteen. Asian suhteuttaminen oikeaan mittasuhteeseen ei helpota oloa siinä tilanteessa.
Toisaalta jos itselle sattuisi tuo unohdus ja kumppani vetäisi pultit, tekisi mieli sanoa, että mene itse kauppaan, vielä ehdit. Mutta se voi ärsyttää.
Äijät kuitenkin muistavat oluet ja makkarat, ilman ostoslistaakin.
Jos se oliiviöljy oli listalla, olisin minäkin suuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos se oliiviöljy oli listalla, olisin minäkin suuttunut.
Miten selviät elämän suuremmista vastoinkäymisistä? Meinasitko vetää ittes naruun koronarajoitusten aikaan, kun uimahalli ja kuntosali olivat kiinni 😄
Vierailija kirjoitti:
Vain snä itse olet vastuussa omista tunteistasi. Kukaan ei aiheuta sinun tuntetasi.
Sama juttu kuin elokuvia katsoessa. Elokuva on aina sama, mutta ihmiset nauravat eri kohdissa eikä läheskään kaiki naura ollenkaan.
Lässyn lässyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se oliiviöljy oli listalla, olisin minäkin suuttunut.
Miten selviät elämän suuremmista vastoinkäymisistä? Meinasitko vetää ittes naruun koronarajoitusten aikaan, kun uimahalli ja kuntosali olivat kiinni 😄
Kyllä se vituttaa, kun on haaveillut kunnon salaatista ja sitten sen joutuu syömään kuivana.
Ap on alemman tason mies ja i d i o otti.