Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan vanhemmat tekevät niin suuren numeron omien lastensa hoitamisesta?
24.06.2023 |
En muista että nuoruudessani ja omassa lapsuudessani ois ollut tollasta. Nykyään vanhemmat huokailevat turhautuneena jos täytyy ottaa 5v. lapsi mukaan kauppaan tai eivät "pääse" ulkomaan lomalle koska lapsille eivät saaneet hoitopaikkaa eli ei tule kuuloonkaan että 2 lasta otettaisiin mukaan matkalle. Junalla ei pääse matkustamaan kun mihin lapsen saa. Se ei ole vaihtoehto että lapsikin tulisi junaan mukaan. Ennenvanhaan koko perhe reissasi ja kulki yhdessä ja lapset mukaan kauppaan yms.
Kommentit (81)
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin lapsi jätettiin jouten olevalle sukulaiselle. Nythän kuulee ettei isovanhemmat enää suostu hoitamaan omia lapsenlapsiaan.
Lapset kasvattivat toinen toisensa: pihalla leikittiin keskenään, uimarannalle pyöräiltiin keskenään ja usein oltiin joko kavereilla tai mummolassa yökylässä. Nykyään on ihme jos kerran vuoteen saa lapsia yökylään, toki he kasvavat ja joskus lentävät pesästä, mutta joskus olisi mukava hengähtää pieni hetki ilman vastuuta pienen ihmisen hyvinvoinnista. Rakkaita lapset tietenkin ovat!
Ennen lapset sopeutuivat perheeseen mutta nykyään lasten kasvatus on täyttä työtä, varhaiskasvatusta ja virkamiehet kuten lastensuojelu kimpussa. Ei saa edes ääntään korottaa. Erään yh:n lapset tuli käymään ja toinen heistä löi minua nyrkillä jalkaan. Korotin tästä ääntäni ja komensin, niin tämä yh ja varhaiskasvatuksen ammattilainen laittoi välit poikki. Poika oli saanut varmaankin komentelustani trauman. Nämä nykyajan lapset on niin hellanlettas duudelis mussukoita. Siksi tulee valitettua aika paljon, kun lastenhoito käy nykyään työstä ja ihanat kanssaihmiset te kyttäätte ja arvostelette koko ajan.
Kaikki muu on tärkeämpää. Some, urheilun katsominen ,liikunta , harrastaminen.
Ei ymmärretä kuinka lyhyt lapsuus on. Sitten kun itse ollaan vanhempia ihmetellään miksi lapset eivät käy eivätkä muista mitenkään.
Itse vieläkin tänä päivänä tuen ja autan aikuisia lapsiani. Rahaa en paljon pysty antamaan mutta muuten autan. He ovat kalleimmat ja rakkaimmat !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen lahjakkuus on varmaan aika paljon geeneissä ja perimässä. Koska usein mietin miten esim.Urho Kekkosen lapsuus oli vaatimattomassa Lepikon torpassa, Tarja Halonen on yksinhuoltajan lapsi, Marin on kasvanut yksinhuoltajan perheessä ilman isän läsnäoloa. Jne. Parasta ehkä on että annetaan lapsen keksiä asioita ja tehdä asioita: ei laiteta kaikkea heille valmiiksi eteen. Vanhemmat aliarvioivat lastensa oppimiskyvyn ja kyvyn toimia itsenäisesti kun koko ajan ollaan vieressä ja valvotaan ja kaikki annetaan eteen valmiiksi "pureksittuna". Lasten huoneet ovat täynnä muovileluja ja härpäkkeitä-joilla ei kukaan leiki kun katsotaan netflixiä ja tablettia jopa ruokaillessa.
Nykyään lapset ulkoistetaan ensin päiväkodin, sitten koulun kasvatettavaksi. Vanhemmat eivät enää osaa olla omien lastensa kanssa ja uupuvat, kun kesällä eivät voi vierittää vastuuta lapsistaan jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Tunnen monta aikuis-ADHD:ta, nuoria aikuisia. Muutamaa heistä ei kyllä näytä vaivaavan adhd vaan rikkaat vanhemmat (maksaneet diagnoosista) tai lukihäiriö ja hieman alhainen älykkyys. Siis yksikin jolla ei hajamielisyyttä, levottomuutta tai huonoa arjen hallintaa. Yhdellä ei ole yhtään mitään ulospäin. Liekö sitten niin hyvin lääkitty 🙄
Lapsille matkustaminen kotimaassa on raskasta ja juna tylsä. Ulkomailla helpompaa koska on kuljetuksia ja takseja. Juokseva tai jatkuvasti kovalla äänellä kommentoiva 5v ei ole välttämättä kaupassa kiva muille asiakkaille. Se ei ole oleilupaikka, vaan siellä on elintarvikkeita ja vaaditaan siisteyttä. Turhautunut ei tarvitse olla jos tekee suunnitelmia etukäteen, miten toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Tunnen monta aikuis-ADHD:ta, nuoria aikuisia. Muutamaa heistä ei kyllä näytä vaivaavan adhd vaan rikkaat vanhemmat (maksaneet diagnoosista) tai lukihäiriö ja hieman alhainen älykkyys. Siis yksikin jolla ei hajamielisyyttä, levottomuutta tai huonoa arjen hallintaa. Yhdellä ei ole yhtään mitään ulospäin. Liekö sitten niin hyvin lääkitty 🙄
Ei lievä adhd päällepäin näykään. Vaikeakaan adhd ei näy silloin, kun on lääkitty.
Meillä on lapsi jolla on vaikeat oireet. Ei ulkopuolinen osaa nähdä, milloin lapsi ei kykene kuuntelemaan ja on täysin omissa ajatuksissaan. Täytyy oikeasti osata seurata mitä se lapsi on tekemässä (tai jättää tekemättä, ja myös osata katsoa että miksi tekee niin).
Ja koska lääkitys poistaa levottomuudesta ja sähläämisestä 80%, niin moni kuvittelee ettei sillä adhd:ta olekaan. NIIN; koska lääkitys. Se oikeasti toimii, niin että vaikuttaa lääkkeen kanssa normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Eri vaatimustaso, mutta ei välttämättä parempi. Ei niitä lapsia tyrkätty ulos. Elämä oli toinen. Lapset rauhallisempia samoin kuin aikuisetkin. On varmaan ihmisten, jotka eivät eläneet 50-70 luvuilla, vaikea käsittää kuinka kaikki toimi.
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Jostain syystä näissä "ei ennenkään vanhemmat välittäneet" -viesteissä matkataan aina jonnekin puolen vuosisadan taakse ja välistä unohtuu näiden nykyvanhempien lapsuus 90- ja 00-luvuilla, jolloin ainakin omassa elinpiirissäni perheissä vietetiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Lapsia ei lähetetty kesälomiksi maalle mummolaan, koska hyvin monen isovanhemmat asu(i)vat kaupungeissa, vaan lähdettiin koko perheellä mökille, tai reissattiin Suomen kesälomakohteita. Tuohan oli Visulahtien ja Puuhamaiden kulta-aikaa. Myös ihan arjessa asioita tehtiin yhdessä perheenä ja lapset otettiin mukaan ruokakauppaan, pihatöihin, kodin siivoukseen yms. Ei puhettakaan, että lapset olisi pitänyt viedä johonkin hoitoon (mummola/päiväkoti), että saatiin ihan normaalit arjen askareet tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
No onpa vaikeaa laittaa turvavyö ja airbagit eivät hankaloita elämää ollenkaan jos et itse ole autotehtaalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Kyllä mekin saatiin jo vuosituhannen vaihteessa sairaan lapsen hoitotukea (nyk.vammaistuki) kun lapsella todettiin asperger. Tyttö oli päiväkodissa, joten piti hoitaa vain illat ja viikonloput.
Vaatimukset hoidolle ovat ihan erilaiset kuin ennen. Pitää noudattaa kasvatussuosituksia ja esim. fyysisten keinojen käyttö ei ole enää ok. Hyvin herkästi tulee palautetta varhaiskasvatukselta tai lastensuojelulta jos on epäilys, että lapsia on hoidettu jotenkin väärin.
Meillä hyvinvointialue tuputtaa kaikille vanhemmille verkkokurssia missä pitäisi opetella esim. lapsen tunnekapasiteetin huomioimista ja itsemyötätuntoa. Jos maalaisjärjen mukaan menet niin silloin varmimmin teet väärin. Vanhemman on oltava asiantuntija.
Muistan kun 90-luvulla äiti päästi meidät vaan pihalle ja itse oli kotona, mitä sitten ikinä tekikään. Olin jo 4-vuotiaana isosiskoni kanssa pihalla ilman vanhempien valvovaa silmää. Oli meillä toki tietyt rajat mihin sai mennä ja mihin ei, mutta eihän nykyäpäivänä noin pienet lapset saa kuljeskella itsekseen ja olla oman onnensa nojassa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 90-luvulla äiti päästi meidät vaan pihalle ja itse oli kotona, mitä sitten ikinä tekikään. Olin jo 4-vuotiaana isosiskoni kanssa pihalla ilman vanhempien valvovaa silmää. Oli meillä toki tietyt rajat mihin sai mennä ja mihin ei, mutta eihän nykyäpäivänä noin pienet lapset saa kuljeskella itsekseen ja olla oman onnensa nojassa.
Katsopa ympärillesi niin kyllä näet pieniä pihoilla nykyäänkin ilman vanhempia valvomassa. Jopa 3-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Jostain syystä näissä "ei ennenkään vanhemmat välittäneet" -viesteissä matkataan aina jonnekin puolen vuosisadan taakse ja välistä unohtuu näiden nykyvanhempien lapsuus 90- ja 00-luvuilla, jolloin ainakin omassa elinpiirissäni perheissä vietetiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Lapsia ei lähetetty kesälomiksi maalle mummolaan, koska hyvin monen isovanhemmat asu(i)vat kaupungeissa, vaan lähdettiin koko perheellä mökille, tai reissattiin Suomen kesälomakohteita. Tuohan oli Visulahtien ja Puuhamaiden kulta-aikaa. Myös ihan arjessa asioita tehtiin yhdessä perheenä ja lapset otettiin mukaan ruokakauppaan, pihatöihin, kodin siivoukseen yms. Ei puhettakaan, että lapset olisi pitänyt viedä johonkin hoitoon (mummola/päiväkoti), että saatiin ihan normaalit arjen askareet tehtyä.
Ysärin lapsi täällä, juuri sellaista oli minun lapsuudessa että leikittiin ulkona keskenään, ja oltiin mummulla tai serkuilla päiväkausia. Ei siellä mummolla kai oltu siksi että vanhemmat ei olisi jaksaneet, vaan isovanhemmat ihan halusi lapsia kylään.
Ennen ei ollut nettiä. Nyt jos otat lapsen junaan, saat lukea jokaiselta keskustelupalstalta miten jonkun junamatka meni pilalle, kun junassa oli lapsi. Ja jos vanhemmat ottavat lapsen mukaan ravintolavaunuun, niin ihan hirveää.