Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
24.06.2023 |
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Näitä vanhuksia koskevia ketjuja on tosi rankkaa lukea. Onhan täällä jokunen valopilkku mutta noin yleisesti jää miettimään sitä yleistä sanontaa, jonka mukaan "Kansakunnan sivistystason näkee siitä miten he kohtelevat vanhuksiaan".
Pullamössöt eivät kovin korkealle kurkottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.
Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa
Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?
Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.
Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.
Oikeasti mitä tässä tapahtui: Se yksi sivusta kuulemasi kommentti oli viimeinen pisara, joka sai aikaan "ei ikinä enää"-reaktion.
Mulla kävi juuri näin omien vanhempieni kanssa. Ei mitään yksittäistä tekoa/sanaa, vaan mitta tuli yksinkertaisesti täyteen. Epätasapuolisuus, epäasiallisuus, martyrointi, mykkäkoulu, oikeassaolemisen pakko jne jne. Kun tämä alkoi kohdistumaan myös lapsenlapsiin, vihelsin pelin poikki lopullisesti.
Toivon toki kaikkea hyvää lapsuudenkotiin, mutta ei ikinä enää.
Lapsenlapsiin yhteydenpitoa ei ole kielletty, mutta eivät pidä heihin yhteyttä. Olettavat ilmeisesti sillä jotenkin rankaisevansa "perheensä" hylännyttä. Tosiasiassa en ole hylännyt perhettäni, olen hyvissä väleissä sisarusteni kanssa, ainoastaan lopettanut yhteydenpidon niihin perheenjäseniin jotka eivät tuo elämääni mitään hyvää.
Meillä myös rankaistaan minua sillä ettei lapseeni, joka on jo aikuinen, pidetä yhteyttä myöskään. Tai ollaan rankaisevinaan, en oikein tiedä miten heidän homma menee, koska on jotetnkin niin absurdia hommaa. Lapseni ihmettelee että mikäs niillä isovanhemmilla on kun eivät enää pidä yhteyttä. Onneksi tietää millaisia ovat niin ymmärtää että ovat sairaita mieleltään.
Kyseessä siis vuosia jatkunut tilanne jossa sisarukseni käyttää vanhempiamme hyväksi kaikin eri keinoin, (hän on myös todella narsistinen) ja on juonut työt, ja perheen ja suuren osan ystävistä. Ja vanhemmat eivät tätä näe vaikka säästöt hupenevat pankkitililtä. Nyt viimeisimpänä ostavat hänelle auton(kyseessä just 50v "lapsi") Minulle raivotaan ja minua haukutaan kun sanon että sisarus on alkoholisti ja hänen pitäisi ymmärtää se ja hankkia siihen hoitoa eikä hyväksikäyttää heitä, vanhempiamme. Siitä riemu repesi.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi omalletunnolleni tuollaista pyyntöä, jos voin sen toteuttaa.
Pitää olla erityisen painava syy, että kieltäytyy.
Vaikka ihminen olisi ollut kuinka " paha ja ilkeä " niin kuolemansairaana, elämän loppusuoralla moni haluaa selvittää asioita ja/ tai pyytää anteeksi tekojaan. Se pitää ymmärtää ja suoda kuolevalle.
Joten en keksisi mitään syytä evätä pyyntöä ja jos pysyisin kieltolinjalla se kalvaisi lopun elämääni. Ei yhtään mukavaa sekään.
Tiettyjen vihojen kanssa haluan mennä hautaan. Vanhemmistani ei ole kyse, mutta on olemassa ihmisiä jotka jos viiemisillä voimillaan haluaisivat pyytää anteeksi, sanoisin vain että sulla oli koko elämäsi aikaa myöntää törkeät tekosi, pyytää anteeksi, katua, ja toivoa minulle hyvää elemää teoistasi huolimatta, ja olla sanoissasi vilpitön, jos olisit halunnut MINULLE hyvän mielen, ja jos olisit välittänyt siitä miltä MINUSTA tuntuu.
Nyt tämä viittä vaille haudassa-anteeksipyyntö on vain sinua varten, pyydä siellä taivaan porteilla sitä sitten, tai minne nyt oletkaan menossa, niin saat ITSELLESI anteeksi tai sitten et.
Näillä henkilöillä on ollut viimeisimmälläkin 3 vuotta aikaa pyydellä anteeksi vilpittömin sydämin, vanhimmalla 15 vuotta. Kyllä siinä ajassa kerkeää anteeksi pyytää tekojaan jos sitä on oikeasti tekemässä.
Miten niin jättää omatunnolle sitä, ettei vastaa toisen pyyntöön. Vastuuta on myös pyytäjällä siitä, miten pyyntönsä esittää tai ylipäätään asiansa, Voisihan hän kirjoittaa, että on pahoillaan siitä, millainen on ollut ja ottaisi ap:n mielellään vastaan, jotta voisi sanoa sen vielä hänelle kasvotusten.
Olen itsekin jättänyt menemättä tapaamispyyntöihin, joissa pyytäjä, joka toki ei ole kuolinvuoteellaan, on mitätöinyt minut edelleen eikä ole osoittanut pienintäkään elettä ymmärtääkseen mistä on kysymys minun osaltani. Näitä ihmisiä on elämän varrella ollut kolme tähän mennessä. Tulkoot itse anteeksipyyntö tai edes joku kohtaaminen edellä esittämään tapaamista niin sitä voisi edes harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi omalletunnolleni tuollaista pyyntöä, jos voin sen toteuttaa.
Pitää olla erityisen painava syy, että kieltäytyy.
Vaikka ihminen olisi ollut kuinka " paha ja ilkeä " niin kuolemansairaana, elämän loppusuoralla moni haluaa selvittää asioita ja/ tai pyytää anteeksi tekojaan. Se pitää ymmärtää ja suoda kuolevalle.
Joten en keksisi mitään syytä evätä pyyntöä ja jos pysyisin kieltolinjalla se kalvaisi lopun elämääni. Ei yhtään mukavaa sekään.Tiettyjen vihojen kanssa haluan mennä hautaan. Vanhemmistani ei ole kyse, mutta on olemassa ihmisiä jotka jos viiemisillä voimillaan haluaisivat pyytää anteeksi, sanoisin vain että sulla oli koko elämäsi aikaa myöntää törkeät tekosi, pyytää anteeksi, katua, ja toivoa minulle hyvää elemää teoistasi huolimatta, ja olla sanoissasi vilpitön, jos olisit halunnut MINULLE hyvän mielen, ja jos olisit välittänyt siitä miltä MINUSTA tuntuu.
Nyt tämä viittä vaille haudassa-anteeksipyyntö on vain sinua varten, pyydä siellä taivaan porteilla sitä sitten, tai minne nyt oletkaan menossa, niin saat ITSELLESI anteeksi tai sitten et.
Näillä henkilöillä on ollut viimeisimmälläkin 3 vuotta aikaa pyydellä anteeksi vilpittömin sydämin, vanhimmalla 15 vuotta. Kyllä siinä ajassa kerkeää anteeksi pyytää tekojaan jos sitä on oikeasti tekemässä.
Vaikeitahan tällaiset päätökset aina on. Onko tämä kyseessä oleva henkilö hakemassa itselleen sielunrauhaa sille, että saa nähdä vihansa kohteen vielä kerran? Onko tämä ihminen tajunnut, miten hirveää oma käytös oli ollut? Tätä tapahtuu vain harvoin. Tapaamisen tulosta on vaikea arvioida. Jos on ollut tosi huonoja kokemuksia, ehkä paras menemättä. Silloin voi ehkä välttää sen, että kaikki vanha moska tulee taas pinnalle.
Minulla oli itselläni samantapainen päätös tehtävänä. Viime vuodet ovat olleet välillä tosi höykytystä vanhemman sisaruksen kanssa. Oli perheessä hoidettavia asioita viime vuosina. Kaikki hirveää vääntöä. Tämä ihminen antoi henkisiä vaihtokylpyjä. Ensin ollaan kaveria. Sitten ykskaks olin täysi p__ska ja periaatteessa hänen elämäsä suurin pilaaja. Haukkumista ja nimittelyä tuli kirjallisessa muodossa metrikaupalla. Todella painostavaa ja hankalaa.
Pyysin, että ei soittele tai viestittele. Ei tietysti riittänyt toimenpiteeksi ajan mittaan. Oli laitettava puhelin ja sähköposti estoon. Ilmoitin tämän hänelle. Sain tästä ihmisestä jo suorastaan ruumiillisia oireita.
Ihminen, josta tässä ketjussa puhutaan ehkä etsii vain itselleen ja omalletunnolleen "vapautusta". Anteeksianto ei usein tule sen takia, että pahantekijä todella pyytää anteeksi toiselle aiheuttamansa tuskan takia. Monesti tämä on vain heidän omantuntonsa takia. Tämä olisi yksi mahdollinen kriteeri. Sitä kun vain ei voi tietää etukäteen, jos ei ole mm. jotain toista luotettavaa sukulaista, joka voisi saada selville, mikä on asian oikea laita ja motivaatio tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin jättää omatunnolle sitä, ettei vastaa toisen pyyntöön. Vastuuta on myös pyytäjällä siitä, miten pyyntönsä esittää tai ylipäätään asiansa, Voisihan hän kirjoittaa, että on pahoillaan siitä, millainen on ollut ja ottaisi ap:n mielellään vastaan, jotta voisi sanoa sen vielä hänelle kasvotusten.
Olen itsekin jättänyt menemättä tapaamispyyntöihin, joissa pyytäjä, joka toki ei ole kuolinvuoteellaan, on mitätöinyt minut edelleen eikä ole osoittanut pienintäkään elettä ymmärtääkseen mistä on kysymys minun osaltani. Näitä ihmisiä on elämän varrella ollut kolme tähän mennessä. Tulkoot itse anteeksipyyntö tai edes joku kohtaaminen edellä esittämään tapaamista niin sitä voisi edes harkita.
Ajattelen samalla tavalla. Tietysti jokaisen on itse päätettävä, miten toimii ja mihin edes henkisesti pystyy. Ylempänä tekstissä puhuttiin omastatunnosta, joka sitten ns. kuolinvuoteella kolkuttaa. Mutta kolkuttaako se sen kaltoin kohdellun ihmisen takia vai vain sen takia, että tämä "tekijä" sai itselleen mielenrauhan?
Vain aito anteeksipyyntö on jonkun arvoinen. "Synninpäästö" elämän viimeisillä metreillä on sen sijaan vain omien kasvojen pelastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi omalletunnolleni tuollaista pyyntöä, jos voin sen toteuttaa.
Pitää olla erityisen painava syy, että kieltäytyy.
Vaikka ihminen olisi ollut kuinka " paha ja ilkeä " niin kuolemansairaana, elämän loppusuoralla moni haluaa selvittää asioita ja/ tai pyytää anteeksi tekojaan. Se pitää ymmärtää ja suoda kuolevalle.
Joten en keksisi mitään syytä evätä pyyntöä ja jos pysyisin kieltolinjalla se kalvaisi lopun elämääni. Ei yhtään mukavaa sekään.Tiettyjen vihojen kanssa haluan mennä hautaan. Vanhemmistani ei ole kyse, mutta on olemassa ihmisiä jotka jos viiemisillä voimillaan haluaisivat pyytää anteeksi, sanoisin vain että sulla oli koko elämäsi aikaa myöntää törkeät tekosi, pyytää anteeksi, katua, ja toivoa minulle hyvää elemää teoistasi huolimatta, ja olla sanoissasi vilpitön, jos olisit halunnut MINULLE hyvän mielen, ja jos olisit välittänyt siitä miltä MINUSTA tuntuu.
Nyt tämä viittä vaille haudassa-anteeksipyyntö on vain sinua varten, pyydä siellä taivaan porteilla sitä sitten, tai minne nyt oletkaan menossa, niin saat ITSELLESI anteeksi tai sitten et.
Näillä henkilöillä on ollut viimeisimmälläkin 3 vuotta aikaa pyydellä anteeksi vilpittömin sydämin, vanhimmalla 15 vuotta. Kyllä siinä ajassa kerkeää anteeksi pyytää tekojaan jos sitä on oikeasti tekemässä.
Hyvin sanottu. Monet haluavat vain puhdistaa oman mielensä. Jos olisivat niin hyviä ihmisiä, olisivat jo aikaisemmin oivaltaneet tekosensa. Parhaimmassa tapauksessa ihminen on niin fiksu, että elää ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kuvittelette että kyseessä on anteeksipyyntö?
Oma isäni huoritteli ja haukkui vielä kuolinvuoteellaan, koska menin opiskelemaan enkä halunnut jatkaa maatilaa.
Piti sekin paska mennä vielä lopuksi kuuntelemaan.
Häijyt ihmiset pysyvät kyllä häijyinä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kuvittelette että kyseessä on anteeksipyyntö?
Oma isäni huoritteli ja haukkui vielä kuolinvuoteellaan, koska menin opiskelemaan enkä halunnut jatkaa maatilaa.
Piti sekin paska mennä vielä lopuksi kuuntelemaan.
Häijyt ihmiset pysyvät kyllä häijyinä loppuun asti.
Eihän me kuvitellakaan. Me sanotaan että VAIKKA se olisi anteeksipyyntö, niin ei lähdetä tapaamaan ennen kuin ollaan varmoja siitä että tapaamisen tarkoitus on vilpitön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on kummallinen vinouma vanhempiaan vihaavia lapsia.
Ei tuollaisia normaalissa elämässä tapaa.
Yhtä hyvin aloittaja voi olla narsisti.
no en itse sanoisi, että vihaan vanhempiani. Äitiä ehkä, isä on vaan tosi huonoa seuraa (sekakäyttää, varastaa.. ei siitä saa päihteetön ihminen mitään irti ).
Mutta en mä ainakaan voi tilanteestani kertoa irl, en kestäisi sitä häpeää jos joku tietäisi mitä kaikkea omat vanhemmat teki mulle. Kuolinvuoteelle en menisi kun ei ole ennen sitä suostuttu puhumaan asioista. Jos multa voi pyytää anteeksi vasta kun itseltä on henki lähdössä niin hv
Jos on hätä omasta omastatunnosta, voi tavata sairaalapastoria tai jotain teologia siellä ja tehdä rauhaa yläkerran kanssa suoraan. Sitten voi vaikka kirjoittaa sen jälkeen kirjeen, että on nyt ymmärtänyt olevansa paska ja aiheuttaneensa x ja y ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi, että toimi niin ja toivoo, että viestin vastaanottajalla olisi hyvä elämä ja että hän tietää, että huonosti kohdellut katuu tekoaan.
Tuon jälkeen voidaan tavata, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kuvittelette että kyseessä on anteeksipyyntö?
Oma isäni huoritteli ja haukkui vielä kuolinvuoteellaan, koska menin opiskelemaan enkä halunnut jatkaa maatilaa.
Piti sekin paska mennä vielä lopuksi kuuntelemaan.
Häijyt ihmiset pysyvät kyllä häijyinä loppuun asti.
Ymmärrän vihasi. On vaikeaa päättä, ottaako kutsun vastaan vai jättääkö asian sikseen. Vanhat triggeröivät asiat palaavat mieleen. Jos toinen vielä haukkuu sinut maanrakoon, voi juma, mikä kokemus. Eli piinaaja kutsuu luokseen kuolinvuoteelleen, että saa vielä kerran ladata pa_kalastin niskaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua. Hieman narsistiselta vaikuttaa. Hänen on pakko nähdä, koska hänen tarve..
Jotain rajaa näihin narsistiheittoihin. Toinen on kuolemassa. Olisiko hänen tarpeensa tässä tilanteessa hieman pakottavampi kuin aloittajan tarve olla näkemättä?
Ap ei ole avannut taustoja, joten vaikea tietää juuri kyseisestä tapauksesta mitkä syyt eroon ovat johtaneet vai ovatko he ikinä tavanneet. Yleisesti ottaen en ymmärrä miten nykyään on niin yleistä ja suositeltavaa katkaista välit hankaliin ihmisiin. Kun usein yhdellä ja samalla henkilöllä on monta tällaista ihmistä, joiden käytöstä ei kerta kaikkiaan voi sietää. Jos ei halua tavata omaa vanhempaa, eikä sisarusta, eikä sitä ja tätä ex-ystävää, onko syy silloin ainoastaan mainituissa?
Toki jotain rajaa narsismidiagnosoinneille, mutta yhdellä ja samalla ihmisellä voi olla useita joihin on katkaissut välit, koska hän ei enää oikeasti siedä sitä rajatonta ja väkivaltaista käytöstä.
Oma veljeni on tällainen "no no mutta kaikilla on rankkaa, kaikilla on syynsä, noh täytyy pitää välit"-sössöttäjä, käynyt tänä kesänäkin jo ottamassa väkivaltaiselta vanhemmalta turpiin henkisesti fyysisesti ja taloudellisesti.
On myös sitä mieltä että koska isämme mätki ja haukkui häntä ja hän voi sen antaa anteeksi. Niin minun pitäisi antaa anteeksi se että isä hyväksikäytti minua. Koska "kyllä hän sitä katuu eikä hän enää sinulle mitään tee, vanha ja sairas miesparka". No ei kai enää teekään lapsen **** hyväksikäyttöä kun en ole lapsi vaan lähempänä keski-ikää :D
Olen oppinut, että Suomessa, ainakin keski- ja alemmissa yhteiskuntaluokissa on enemmän ihmisiä jotka ovat valmiita kääntämään aina toisenkin posken, lompakon nurin ja lapsensakin hyväksikäyttäjille. Kuin heitä jotka vetävät rajat hulluille.
Oma äitikin kuvitteli että jos itse hyysää kaikkia -mm. Omia väkivaltaisia vanhempiaan kuolemaansa asti- ja salailee henkistä väkivaltaa, niin muutkaan eivät hylkää häntä kun hän on inhottava heille. Tough luck, tuolla ei voi ostaa ainakaan minun seuraani enää ikinä.
Tietenkin pahasti traumatisoituneena myös vetää puoleensa hankalaa porukkaa ennen kuin työstää omaa käytöstään. Eli sitäkin kautta voi kohdata paljon päihdeongelmaisia ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä joihin ei ( etenkään epävakaisiin) helposti vain kohteliaasti viilennetä välejä.
Nimim. En väleissä vanhempien kanssa ja yksi eksäkin jonka kanssa vasta lähestymiskielto auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi narsistia pitäisi jotenkin paijata, kun hän on kuolemassa?
Jos sun koulukiusaaja kutsuu sua kuolinvuoteelleen, onko mentävä, koska hänen tarpeensa "on suurempi"? Miten sitä voi edes mitata kenen tarve on suurin. Jokaisen on pidettävä huoli omasta itsestään ja omista rajoistaan.
Huippua!
Isovanhemmat taistelivat tän maan itsenäisyyden. Tekivät suuria tekoja!
Boomerit läksivät rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattivat lapsiaan yrittäen antaa heille sen mihin he pystyivät, ettei vaan pienet satuttaisi sormeaankaan.
Ja nyt nää pienet pullamössöt tosiaan kommentoi niin niin traumatisoituneina että jos vanhemmilla ihmisillä on jäänyt jotain sanottavaa tai vaikka haluaisivat vaikka vaan nähdä kuolinvuoteellaan niin herranjestas, ei kai kukaan kuvittele että antaisin niin paljon itsestäni.
Mä todella toivon että tämä ketju poistetaan. Toki ymmärrän että pullamössöissäkin on erilaisia ja voimakkaampia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan toistenkin parasta eikä vaan kunminäminä!
Vierailija kirjoitti:
Huippua!
Isovanhemmat taistelivat tän maan itsenäisyyden. Tekivät suuria tekoja!
Boomerit läksivät rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattivat lapsiaan yrittäen antaa heille sen mihin he pystyivät, ettei vaan pienet satuttaisi sormeaankaan.
Ja nyt nää pienet pullamössöt tosiaan kommentoi niin niin traumatisoituneina että jos vanhemmilla ihmisillä on jäänyt jotain sanottavaa tai vaikka haluaisivat vaikka vaan nähdä kuolinvuoteellaan niin herranjestas, ei kai kukaan kuvittele että antaisin niin paljon itsestäni.
Mä todella toivon että tämä ketju poistetaan. Toki ymmärrän että pullamössöissäkin on erilaisia ja voimakkaampia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan toistenkin parasta eikä vaan kunminäminä!
aha. Elikkä olikos se joku sankariteko että lastaan haukkuu, kiusaa, ehkä lyökin ( minun tapauksessa myös r**skaa ) ja lapset päätyy huostaan? Tästä pitäisi sitten käydä lakki kourassa kiittämään vanhusta vuosikymmenten jälkeen?
Tai vaikka vanhempi olisi "vain" ilkeä ja tunnekylmä draamanarsisti tai rajaton epävakaa josta ei pääse millään eroon -mutta jolta ei saa kuin harmia ja tuskaa.
Ei jokin tietty sukupolvi tee ihmisestä hyvää taikka pahaa. Ihme palikkapää sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Huippua!
Isovanhemmat taistelivat tän maan itsenäisyyden. Tekivät suuria tekoja!
Boomerit läksivät rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattivat lapsiaan yrittäen antaa heille sen mihin he pystyivät, ettei vaan pienet satuttaisi sormeaankaan.
Ja nyt nää pienet pullamössöt tosiaan kommentoi niin niin traumatisoituneina että jos vanhemmilla ihmisillä on jäänyt jotain sanottavaa tai vaikka haluaisivat vaikka vaan nähdä kuolinvuoteellaan niin herranjestas, ei kai kukaan kuvittele että antaisin niin paljon itsestäni.
Mä todella toivon että tämä ketju poistetaan. Toki ymmärrän että pullamössöissäkin on erilaisia ja voimakkaampia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan toistenkin parasta eikä vaan kunminäminä!
No, se mihin vanhemmat pystyvät ei aina välttämättä ole paljon. Isä ei antanut mitään. Äiti antoi fyysisen suojan, muttei henkistä eikä aina edes kunnon ravintoa. Hoitoon tuupattiin 2 kk iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippua!
Isovanhemmat taistelivat tän maan itsenäisyyden. Tekivät suuria tekoja!
Boomerit läksivät rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattivat lapsiaan yrittäen antaa heille sen mihin he pystyivät, ettei vaan pienet satuttaisi sormeaankaan.
Ja nyt nää pienet pullamössöt tosiaan kommentoi niin niin traumatisoituneina että jos vanhemmilla ihmisillä on jäänyt jotain sanottavaa tai vaikka haluaisivat vaikka vaan nähdä kuolinvuoteellaan niin herranjestas, ei kai kukaan kuvittele että antaisin niin paljon itsestäni.
Mä todella toivon että tämä ketju poistetaan. Toki ymmärrän että pullamössöissäkin on erilaisia ja voimakkaampia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan toistenkin parasta eikä vaan kunminäminä!aha. Elikkä olikos se joku sankariteko että lastaan haukkuu, kiusaa, ehkä lyökin ( minun tapauksessa myös r**skaa ) ja lapset päätyy huostaan? Tästä pitäisi sitten käydä lakki kourassa kiittämään vanhusta vuosikymmenten jälkeen?
Tai vaikka vanhempi olisi "vain" ilkeä ja tunnekylmä draamanarsisti tai rajaton epävakaa josta ei pääse millään eroon -mutta jolta ei saa kuin harmia ja tuskaa.
Ei jokin tietty sukupolvi tee ihmisestä hyvää taikka pahaa. Ihme palikkapää sinäkin.
Sitä voi vaan hämmästellä, miksi tämän pullamössösukupolven lapset tuntuvat tarvitsevan lapsilleen todella paljon perheen ulkopuolista, kuten lastensuojelun tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippua!
Isovanhemmat taistelivat tän maan itsenäisyyden. Tekivät suuria tekoja!
Boomerit läksivät rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja kasvattivat lapsiaan yrittäen antaa heille sen mihin he pystyivät, ettei vaan pienet satuttaisi sormeaankaan.
Ja nyt nää pienet pullamössöt tosiaan kommentoi niin niin traumatisoituneina että jos vanhemmilla ihmisillä on jäänyt jotain sanottavaa tai vaikka haluaisivat vaikka vaan nähdä kuolinvuoteellaan niin herranjestas, ei kai kukaan kuvittele että antaisin niin paljon itsestäni.
Mä todella toivon että tämä ketju poistetaan. Toki ymmärrän että pullamössöissäkin on erilaisia ja voimakkaampia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan toistenkin parasta eikä vaan kunminäminä!aha. Elikkä olikos se joku sankariteko että lastaan haukkuu, kiusaa, ehkä lyökin ( minun tapauksessa myös r**skaa ) ja lapset päätyy huostaan? Tästä pitäisi sitten käydä lakki kourassa kiittämään vanhusta vuosikymmenten jälkeen?
Tai vaikka vanhempi olisi "vain" ilkeä ja tunnekylmä draamanarsisti tai rajaton epävakaa josta ei pääse millään eroon -mutta jolta ei saa kuin harmia ja tuskaa.
Ei jokin tietty sukupolvi tee ihmisestä hyvää taikka pahaa. Ihme palikkapää sinäkin.
Sitä voi vaan hämmästellä, miksi tämän pullamössösukupolven lapset tuntuvat tarvitsevan lapsilleen todella paljon perheen ulkopuolista, kuten lastensuojelun tukea.
Mikä sinusta on pullamössösukupolvi?
Kuvitteletko sinä idiootti että noilla nyt kuolinvuoteellaan meuhkaavien lapsilla on alaikäisiä lapsia? Ei ole.
Pullamössösukupolvi olette te, jotka täällä meuhkaatte että teidän ei tarvitse välittää vähääkään muusta kuin itsestänne.
Kyllä monikin.