Teinin saaminen riparille
Teini ei haluaisi lähteä riparille, olen yrittänyt taivutella ja vääntää asiasta. On käynyt joitain juttuja mutta ei tarpeeksi ja leiri lähestyy, viime viikolla ilmoitti, ettei aio mennä.
Mitä ihmettä tuon kanssa tekisin, tutut ja sukulaiset eivät katso asiaa hyvällä ja loukkaantuvat ja mä saan kuulla siitä jos ei riparia käy.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä kummiksi kun on käyny rippikoulun.
Voi JOUTUA kummiksi. Eli parempi kun ei käy, niin säästyy kummiudelta.
Ei voi JOUTUA kummiksi. Se ei ole mahdollista, koska kummius on aina vapaaehtoinen asia. Siitä voi KIELTÄYTYÄ, jos ei halua. Siltikin, vaikka olisi käynyt rippikoulun.
Siellä on kivaa.
Omani oli isosena kaupunkiriparilla ja yks vastahankainen poika innostui siitä hauskuudesta niin, että ryhtyi seuraavana vuonna itsekin isoseksi, kun omanikin oli toisen kerran.
Ei valitettavasti kristillisistä syistä kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kivaa.
Omani oli isosena kaupunkiriparilla ja yks vastahankainen poika innostui siitä hauskuudesta niin, että ryhtyi seuraavana vuonna itsekin isoseksi, kun omanikin oli toisen kerran.
Ei valitettavasti kristillisistä syistä kylläkään.
Ei ole. Oma rippikouluni oli yhtä helvettiä. En olisi ikinä mennyt, jos olisin tiennyt millaista nöyryyttämistä siellä harjoitetaan leikin varjolla.
Ikuinen trauma ja ahdistus joillakin pakotuksista. Älä pakota. Iso ihminen valitsee itse. Lapsilta ei kauheasti kysytty myös kesäleireistä takavuosina, tuputettiin sinnekin. Vaikkei ne tee kaikille hyvää.
Oletko kuullut hengellisestä väkivallasta?
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kivaa.
Omani oli isosena kaupunkiriparilla ja yks vastahankainen poika innostui siitä hauskuudesta niin, että ryhtyi seuraavana vuonna itsekin isoseksi, kun omanikin oli toisen kerran.
Ei valitettavasti kristillisistä syistä kylläkään.
Sinulla oli kivaa, jollain toisella ei ollu kivaa. Mielipiteitä on monenlaisia, pitää olla aika yksinkertainen, jos sitä ei ymmärrä
Lahjuksillako sovinnaisuuden nimissä rippileirille? Miksi koko rippikoulua tarvitsisi käydä, jos ei ole uskonnollista sorttia? Kyse on vain vanhentuneesta tavasta, joka päti sata vuotta sitten. Mitä sukulaisten mielipiteet lapsellesi kuuluvat? Kunnioita lapsesi näkemystä. Jos pakotat tai lahjot hänet leirille, toimit väärin.
Kyse ei ole pakollisesta ohjelmasta, vaan rippikoulun käyminen on ihan jokaisen oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini päättää asiasta, et sinä tai sukulaiset.
Ei kyllä alaikäinen teini päätä tuollaista asiaa.
Kyllä päättää
Alaikäinen ei päätä edes minkä väriset sukat laittaa jalkaansa.
Aika outoa, jos ei nyt haluakaan lähteä, jos on käynyt kaikki merkinnätkin läpi.
Myös teinillä on perustuslaillinen vakaumuksen vapaus.
Hyvin erikoista, että häntä yritetään pakottaa ja lahjoa typeriin uskontofundamentin riitteihin.
Kuka nyt kummiksi haluaisi? Se on paska reliikki, jonka merkitystä te tekohurskaat ette edes tiedä.
Mitähän ne muutkinmeistä ajattelee, onkin hyvä periaate. Kyllä olet todella porvarillinen. Käännäpä kelloa parisataa vuotta eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Sanot niille sukulaisille, että teini ei halunnut mennä ja että et voi häntä pakottaa. Uskovaisille sukulaisille voit myös sanoa, että olisi väärin painostaa teini lausumaan uskontunnustusta seurakunnan edessä, jos hän ei tunne voivansa vilpittömästi yhtyvänsä siihen.
Varmistaisin kuitenkin, että varsinainen ongelma ei ole kaverisuhteet tai kiusaaminen. Tällaisessa tapauksessa ratkaisu voi olla mennä riparille jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Minä en mennyt riparille. Jotkut kohkas ja mainitsi lahjoista. Mutta eihän riparissa lahjoista ole kyse jos on fiksu. En siis mennyt. En ole uskontovastainenkaan (vähän riippuu)enkä varsinkaan "usko" vastainen. Päätin vaan etten mene. En mennyt armeijaankaan. Vähän sama periaate. Ei nappulaksi isojen herrojen "sotahullujen" shakkilaudalle. elämä ON arvokas.
Oikein kunnon lammas 😂
Nuoren hyvinvointi on ensisijaista.
Olen myös 1970-luvun teini. Ollessani 15 en halunnut mennä rippikouluun, koska olin silloin ateisti. Otin elämänkatsomukselliset asiat vakavasti jo noin 12-vuotiaasta alkaen. Sitten ikäni mukaista riparikesää seuraavan luokan aikana päädyinkin uskomaan Jumalaan ja kävin riparin vuotta myöhemmin. Kotona tämä ei ollut ongelma: omaperäisiin valintoihini oli jo totuttu ja niitä nähtiin myöhemminkin!
Minun nuoruudessani vuonna miekka ja kirves rippikoulu kuului jokaisen nuoren agendalle. Sitä pidettiin itsestään selvänä aikuistumisriittinä. Lahjoja ei paljon saatu, mitä nyt joku koru ja virsikirja tai jotain sen tapaista. Silloin harvat kävivät kesällä rippileirin. Meille oppikoululaisille järjestettiin oma rippikoulu viidennen luokan syyslukukaudella. Ripille pääsimme joulukuussa. Tytöillä oli mustat leningit, pojilla puku kuten siihen aikaan aina. Jos joku jätti rippikoulun käymättä, pidettiin sitä aika outona juttuna. Jotkut pojat kävivät sitten armeijassa rippikoulun, kun älysivät, että jos tahtoi kirkkohäät tai jos pyydettiin kummiksi, piti rippikoulu olla käytynä. On tietenkin vaikea itse arvioida, onko rippikoulun käyminen vaikuttanut jotenkin negatiivisesti minuun, pikemminkin päin vastoin. Ei meitä yritetty käännyttää. Siihen aikaan nuorillakin oli vielä nykyistä paljon positiivisempi suhtautuminen uskoon ja uskontoon. Harvat erosivat kirkosta ainakaan nuorina.
Ei uskoisi lukevansa moista sontaa enää nykypäivänä. Paskaa vanhemmuutta ja törkeitä sukulaisia.
se lapsi joka ei saa päättää koska käy vessassa koulussa mutta silti pitäs tietää mitä tekee loppu elämänsä :D
jätä rauhaan lapses.
jumalla ei oo kyll mitään tekemistä ripinkaa syntiä sinne mennää juoniin :D
"Äiti antaa sulle lahjaksi *tähän asia, jonka teini eniten tahtoo*, jos menet"
Toimii takuuvarmasti.