Teinin saaminen riparille
Teini ei haluaisi lähteä riparille, olen yrittänyt taivutella ja vääntää asiasta. On käynyt joitain juttuja mutta ei tarpeeksi ja leiri lähestyy, viime viikolla ilmoitti, ettei aio mennä.
Mitä ihmettä tuon kanssa tekisin, tutut ja sukulaiset eivät katso asiaa hyvällä ja loukkaantuvat ja mä saan kuulla siitä jos ei riparia käy.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Suvussamme on perinteisesti aina käyty ripari. Emme ole uskonnollisia, mutta kuulumme nk. porvarissäätyyn.
Ap
Mitä mä just luin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini päättää asiasta, et sinä tai sukulaiset.
Ei kyllä alaikäinen teini päätä tuollaista asiaa.
Kyllä päättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini päättää asiasta, et sinä tai sukulaiset.
Ei kyllä alaikäinen teini päätä tuollaista asiaa.
Sukulaiset eivät päätä teinin asioita. Teinille on syytä antaa sanavaltaa omista asioistaa, jos ei halua polttaa välejään lapseensa
Vierailija kirjoitti:
Suvussamme on perinteisesti aina käyty ripari. Emme ole uskonnollisia, mutta kuulumme nk. porvarissäätyyn.
Ap
Jonkun on oltava ensimmäinen, joka rikkoo perinteen. Taitaa ap:ta ottaa päähän kun ei itse uskaltanut
Vaikea tilanne, mutta en sinuna pakottaisi, jos teini ei ihan oikeasti millään halua mennä.
Onko leirille tulossa hänen hyviä kavereitaan? Jos on, niin siellä saattaa olla ihan kivaakin. Lahjoa voi myös, mutta ei se paljoa auta, jos nuori ihan oikeasti ei halua mennä.
Itse olin melko angstinen teini, mutta menin riparille kavereiden kanssa. Vaikka tulihan siellä parissa puhuttelussa oltua, niin kivaa oli ja uusia kavereitakin löytyi. En olisi kuitenkaan yhtään kestänyt, jos mut olisi pakotettu sinne, sen verran kovapäinen olin murrosiässä.
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Mä olen sitä mieltä, että vanhemmat päättävät vielä monta asiaa teinin suhteen. Rippikoulu on kuitenkin jokaisen oma valinta ja niitä nuoren ensimmäisiä isoja päätöksiä. En missään nimessä pakottaisi tai edes painostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Tiedät vai luulet? Toki meitä on moneen junaan, mutta itse näin ns. vakavasti uskossa olevana en tässä asiassa näe pakottamisessa mitään hyötyä. Motivoida ja kannustaa joo, mutta jos on vakaasti päättänyt että ei halua mennä, niin pakottaminen kääntyisi itseään vastaan ja tekisi teinistä helposti entistä kielteisemmän uskonasioita kohtaan. Toki sinänsä suosittelen riparin käymistä kristinuskon peruskurssina, jonka jälkeen tietää paremmin mistä koko hommassa on kysymys. Konfirmaatioon osallistuminen eli uskon tunnustaminen ei ole pakollinen osa riparia, ja kirkkohääoikeuden saa ilmankin. Voi myös olla, että ongelmana on tosiaan joku kaveriristiriita tms tai jännittää leirille menossa jotain hassua asiaa, jota ei kehtaa kertoa kenellekään. Tällöin leirin vaihtaminen, päivärippikouluun siirtyminen voi ratkaista ongelman, mutta se vaatisi tosiaan sen, että nuori jotenkin kertoo mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä kummiksi kun on käyny rippikoulun.
Voi JOUTUA kummiksi. Eli parempi kun ei käy, niin säästyy kummiudelta.
Jostain syystä nimiäisissäkin on käytössä "kummit".
Olimme yhden kummilapsen viralliset kummit, lisäksi hänellä oli "kummeina" pariskunta, joka ei kuulunut ei.lut. kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Onko teinin kaverit menossa samalle riparille?
Vieläkö minun 60 vuotta vanhan ihmisen pitää lukea moisia mietteitä. Ikäiseni kävivät riparin, kaikki. Kyseenalaistin tuolloin 70-luvulla, että mitä järkeä tässä on. Mutta ei, se kuului asiaan ja tosiaan, mitä MUUT olisivat ajatelleet, jos en olisi käynyt riparia.
Omat lapseni ovat saaneet aivan vapaasti valita, että käyvätkö riparin. 80 mummonsa kovasti oli sitä mieltä, että kyllä käyvät. Hänet vaiensin. Kaikki kävivät riparin, omasta tahdostaan. Siitä olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Kerro sukulaisille, että Suomessa on uskonnonvapaus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Kuuntelet ja annat päättää itse. Ei riparia käydä sukulaisia varten.
Tämä ap:n kuvaama riparikeskustelu käydään ennen leirille ilmoittautumista, ei tässä vaiheessa kesää, kun rippileiri on alkamassa. Mistä siis johtuu, että peruu nyt, vaikka on ilmoittautunut leirille? Ripille voi päästä halutessaan myös ilman leiriä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Miksi lapsesi pitäisi taipua sukulaistesi tahtoon?
Vierailija kirjoitti:
Tuo porvariskommentti ei ollut minulta!
Ei tuosta saa mitään irti, ei vaan halua mennä. Tiedän jo mikä kuulustelu ja moralisointi tulee sukulaisilta, etenkin muutavalta vakavasti uskossa olevalta.
Mitä mä tuon kanssa teen??
Ap
Mistä ne edes tietää käykö se riparin vai ei???? Ei kuulu heille millään tavoin.
Minut pakotettiin viikon leirille, vaikka en tuntenut sieltä ketään ja sanoin että jännittää, en halua, papillekin siitä sanoin ja oli huolissaan.
Leirillä ekat 4 päivää nieleskelin sitten itkua, mahakin oli kipeä ja makoilin sängyssä, minua pidettiin outona. Toisilla oli tutut kaverit ja jutut. Jotkut asiat oli kai ihan mukavia, mutta en enää muista mitkä.
Rippijuhlat kotona oli niin ikään ikävät, kun en tykkää olla huomion keskipiste. Äidin valitsemassa kesämekossa piti sitten patsastella.. En pysty vieläkään valokuvia katsomaan, ilman että tulee inhotus.
Sinänsä rippikoulua minulla ei ole mitään vastaan, olen jopa uskollinen. Omat lapset on kastettu ja minut on vihitty kirkossa. Mutta olisin halunnut käydä jonkun päivärippikoulun tai sit vanhempana vasta. Omat lapset saa päättää menevätkö rippikouluun vai ei ja missä muodossa. Etenkään leirille en ala pakottamaan.
Vauvojen kastaminen pitäisi mielestäni kieltää myös ja jättää kirkkoon liittyminen vanhempien lasten/nuorten omaksi päätökseksi.
Ei nuoren tarvitse selittää, miksi ei halua riparille. Jos ei halua, niin ei halua, se riittää syyksi. Mitä taustalla ehkä onkin, ne asiat eivät kuulu muille, ellei nuori itse niitä halua jakaa.
Siitä, että nuori ei osallistu riparille, ei koidu kenellekään mitään todellista haittaa. Sinun tai satunnaisten sukulaisten mielipaha ei ole todellinen haitta. Ja rippikoulun voi käydä myöhemmin, jos nuori tulee toisiin ajatuksiin.
Minä suhtauduin jo teininä vakaumuksiin ja omantunnon kysymyksiin vakavasti. Koin syvästi vääränä osallistua rippikouluun ja konfirmaatioon, kun en uskonut. En olisi mennyt, mutta tulin voimakastahtoisten tapakristittyjen vanhempieni jyräämäksi. Siellä minäkin sitten lopulta seisoin valkoisessa albassa tunnustamassa uskoa, jota en tuntenut vähimmässäkään määrin. Häpesin, että valehtelin seurakunnan edessä ja häpesin, että olin antanut periksi asiassa, jonka koin tärkeäksi. Siitä jäi särö minun ja vanhempieni suhteeseen.
Voi JOUTUA kummiksi. Eli parempi kun ei käy, niin säästyy kummiudelta.