Saatteko käydä parisuhteessa baarissa ilman kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Olen eri mieltä. Minusta luottamus rakennetaan yhdessä. Luottamusta ei siis ansaita, vaan se kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän uskaltaa luottaa. Se, että luottamus pitäisi ensin ansaita, kuulostaa minusta kiristykseltä. "En luota sinuun ennen kuin teet tätä ja tätä todistaaksesi, että sinuun voi luottaa". Se on käytännössä sama kuin syyttäisit toista siitä, että joku muu on joskus sinua satuttanut. 

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Päinvastoin. Elämä on opettanut, että luottamus ei synnyt epäilyksen, vaan luottamisen kautta. Eikä se ole Pekan syytä, jos Matti minua aikanaan petti. Siksi minulla ei ole mitään tarvetta epäillä Pekkaa ellei Pekka ole tehnyt jotain sellaista, minkä vuoksi en voi häneen enää luottaa. Vanhan suhteen ongelmia on turha tuoda uuteen suhteeseen ellei halua pilata sitä uuttakin suhdetta alkuunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Kaltaisesi pellet kannattaakin jättää yksin kotinsa nurkkaan runkkaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Vaikka kaikki muut suomalaiset pettäisivät puolisoaan mennen tullen, ei se tarkoita sitä, että juuri sinun puolisosi on pettäjä. Hän on sitä vasta, jos hän pettää. Ei yhtään aikaisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Eli jos minä varastan olet sinäkin automaattisesti varas tai vähintään jo suunnittelemassa varkautta. Näinkö oikeasti ajattelet?

Ihan mielenkiinnosta: Kuinka pitkään olet pisimmillään ollut parisuhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

On hyvinkin relevanttia. On aina tärkeää ymmärtää syyt toimintatapojen taustalla, jotta tietää, miksi toinen toimii niin kuin toimii ja osaa mahdollisesti jatkossa välttää astumasta samaan miinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Sama täällä. Mies on ulkomaalainen ja menen miten haluan. Samoin hän.

Tottakai käyn, enkä lupia kysele. Mieheni on näet terve. Käyn ehkä pari kolme kertaa vuodessa. Mieheni käy 2-3 kertaa kuukaudessa oluella perjantaina tuossa meidän lähellä olevassa olutbaarissa.

Mä olen ollut monta kertaa ulkomaillakin ilman miestä.

Mustasukkaisuus on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Sama täällä. Mies on ulkomaalainen ja menen miten haluan. Samoin hän.

"Ulkomaalainen" kertookin todella paljon siitä, mistä kulttuurista mies on :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

On hyvinkin relevanttia. On aina tärkeää ymmärtää syyt toimintatapojen taustalla, jotta tietää, miksi toinen toimii niin kuin toimii ja osaa mahdollisesti jatkossa välttää astumasta samaan miinaan. 

Niin, se miina on miina riippumatta siitä kulttuurista. Joka maassa on hyviä ja pahoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

Minusta se on relevanttia. Sinä voit ohittaa tämän puolen, jos et kestä keskustelua kulttuurisista eroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

On hyvinkin relevanttia. On aina tärkeää ymmärtää syyt toimintatapojen taustalla, jotta tietää, miksi toinen toimii niin kuin toimii ja osaa mahdollisesti jatkossa välttää astumasta samaan miinaan. 

Niin, se miina on miina riippumatta siitä kulttuurista. Joka maassa on hyviä ja pahoja ihmisiä.

Eihän nyt puhut hyvyydestä ja pahuudesta, vaan siitä, miksi ap:n mies ajattelee tuon olevan normaalia. Syy voi ihan yhtä hyvin olla kulttuurisessa taustassa kuin miehen mielensairaudessakin. En nyt ihan ymmärrä, miksi täällä yritetään sulkea silmät siltä tosiasialta, että naisten kontrolloiminen on toissa kulttuureissa ihan normaalia. Myös hyviltä ihmisiltä. Mitä se "hyvä" nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Sekin on aika kulttuurisidonnainen käsite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunteneet toisianne yhtään ennen häitä?

Vai onko miehesi uskovainen, toisesta kulttuurista?

Ja taas viljellään stereotypioita. Mieheni on ulkomaalainen ja eri uskonnon edustaja. "Saan" mennä ihan miten lystään eikä kumpikaan kysele toisen perään (toki kerrotaan menoista mutta kyse ei ole luvan kysymisestä).

Sen sijaan tavis suomalainen luterilainen isäni tarkistaa edelleen 45 v. avioliiton jälkeen äitini vaatteet ennen kuin tämä lähtee ulos, sekä kieltää myös äidin menoja jos sille päälle sattuu.

Ihan kuka tahansa voi olla kontrolloiva ja mustasukkainen puoliso.

Voi toki, mutta tietyissä kulttuureissa vaimon pitäminen "hellan ja nyrkin välissä" on tavallisempaa ja jopa normaalimpaa kuin esimerkiksi meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessa. On siis ihan relevanttia ottaa myös esiin se, onko ap:n miehellä taustaa sellaisesta kulttuurista. Se kun voisi selittää, miksi hänen mielestään tuollainen kuuluu parisuhteeseen ihan luontevana osana. 

t. eri

Ei se ole millään tavalla relevanttia. Tuollainen kontrollointi on väärin ja merkki sairaasta parisuhteesta täysin riippumatta siitä mistä kulttuurista se puoliso on. Ihan yhtälailla se suomalainen kontrolloija kokee että se on normaali osa parisuhdetta.

On hyvinkin relevanttia. On aina tärkeää ymmärtää syyt toimintatapojen taustalla, jotta tietää, miksi toinen toimii niin kuin toimii ja osaa mahdollisesti jatkossa välttää astumasta samaan miinaan. 

Niin, se miina on miina riippumatta siitä kulttuurista. Joka maassa on hyviä ja pahoja ihmisiä.

Ei ole. Muslimimiina on paljon todennäköisemmin naiselle haitallinen kuin luterilaismiina. Tätä ei toki saisi  sanoa ääneen, mutta niin se vaan menee. 

Tottakai saamme.

Harvoin tosin käymme kun ei juuri huvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Mitä enemmän epäilet ja kyräilet, sitä varmemmin tulet petetyksi. Ihminen, joka ei muuten pettäisi, saattaa riittävän ahtaalle ajettuna ajatella että "petetään nyt sitten, kun kerran joka tapauksessa on jo ennakkoon päätetty, että minuun ei voi luottaa". 

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean vaan: moni nainen pettää "tyttöjen iltaa" baarissa viettäessään.

Jotkut kelvottomat pettävät tyttöjen illoissa (tai poikien illoissa), juu. Tämä ei ole kuitenkaan mikään peruste sille, että kumppanilta kielletään omat menot. Suhteen tulee perustua luottamukseen, ei kyttäämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Jos luottamusta ei ole, kannattaa unohtaa parisuhde.

Luottamus pitää ansaita. Niin se vaan on. Nuorena ja tyhmänä sitä ajattelee, että jokainen on luottamuksen arvoinen. Ei ole.

Itse noudattelen periaatetta "syytön kunnes toisin todistetaan". En siis lähtökohtaisesti heti oleta, että minua petetään, vaikka joku on niin tehnytkin, vaan aloitan uuden kumppanin kanssa puhtaalta pöydältä. Hän on luottamukseni arvoinen siihen saakka, kunnes todistaa teoillaan muuta. 

Taidat olla todella nuori tai naiivi tai molempia. Tai sitten olet niitä joiden mielestä se ei soutamalla kulu.

Rikosasioissa syyttömyysolettama on ok, mutta suhdeasioissa en ole ihan niin avomielinen. Yllättävän monesta ns. tilaisuus tekee varkaan vaikka kuinka toistelee ettei olisi ikinä itsestään uskonut.

Mitä enemmän epäilet ja kyräilet, sitä varmemmin tulet petetyksi. Ihminen, joka ei muuten pettäisi, saattaa riittävän ahtaalle ajettuna ajatella että "petetään nyt sitten, kun kerran joka tapauksessa on jo ennakkoon päätetty, että minuun ei voi luottaa". 

t.eri

Ainoastaan naisen logiikalla voi ajatella näin. En minä kyräile tai ahdistele. Ilmoitan suhteessa mikä on mielestäni ok ja mikä ei ole, perustuen elämänkokemukseeni. Nainen voi sitten itse päättää mitä haluaa tehdä ja haluaako jatkaa suhteessa vai esim. jatkaa baareilua tms.

Lisäksi pettäminen naisena on huomattavasti helpompaa kuin keskivertomiehenä. Kuka tahansa nainen saa raahattua ravintolasta illan päätteeksi miehen mukaansa jos haluaa. Miehelle se ei ole läheskään yhtä helppoa.

Tottakai saan käydä, ei tule mieleeni yhtäkään syytä miksi en saisi käydä (tai no ehkä jos on sovittu jotain menoa).

Ap, on huolestuttavaa että miehesi mielestä baarissa käyminen ilman häntä ei kuulu parisuhteeseen. Sehän tarkoittaa että hänelle baari on vain ja ainoastaan puolison etsimistä varten. Aika surullista. Mutta myös todella kontrolloivaa.

Olen viettänyt tyttöjen iltoja lukemattomia kertoja elämäni aikana ja kertaakaan ei kukaan varatuista ystävistäni ole etsinyt seuraa baarissa. Ei oikeastaan edes sinkkuystävistäni, koska tyttöjen illat ovat tyttöjen iltoja, ei silloin olla miesten seurassa. Päinvastoin olemme ehkä liiankin tiiviisti yhdessä eikä siihen joukkoon oikein mahdu edes kukaan mies ketään iskemään.