Onko niin, että testamentti pitää hyväksyä vaikka ei edes tiedä, mitä ehkä on tulossa vai onko mitään?
Tuli allekirjoitettavaksi testamentin hyväksyminen, vaikka en tiedä mitä olen hyväksymässä.
Onko kenelläkään kokemusta moisesta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sukulainen ja perimässä monen muun sukulaisen kanssa. Mutta ihmetyttää tämä , että pitää hyväksyä testamentti, josta ei tiedä tuon taivaallista. Yks sukulainen vakuutti , ettei miinukselle jää, kun sanoin, että kunhan ei miinukselle jäädä tuon takia saatikka ,että jotain harmia tulisi tai että se , jos allekirjoitan ja hyväksyn sen testamentin niin ettei se vaan velvoita minua sen jälkeen johonkin myöhemmin johon menisi rahaa?
Sinulle ei tule tästä myöhemmin mitään muita seuraamuksia kuin että et enää ole osa perikuntaa, etkä saamitään perintöä. Kuluja ei voi tulla.
Mutta sun olisi kyllä pitänyt saada tässä vaiheessa kopio testamentista. Minå ainakin sain. Se oli niin epämääräinen, että sen olisi hyvin voinut kiistääkin, mutta ajattelin, että en siihen ryhdy. Sen sijaan halusin tietää, mitä perintö sisälsi ja siksi odotin perukirjaa ennen kuin ilmoitin että en aio kiistää testamenttia. (Jos siellä ollisi olut jotain sukutavaroita, valokuvia tai kirjeitä, olisin ehkä voinut olla niistä kiinnostunut. )
Jokainen saa testamentata omaisuutensa kenelle haluaa (poislukien rintaperillisen lakiosa). Testamentin moittimiseen pitää olla pätevät perusteet esim. joku on painostanut testamentin tekijää tai hän on ollut siinä kunnossa, että ei ole ymmärtänyt tekemäänsä tai testamentissa on muotovihe. Ei siinä ole kyse mistään, että joku voisi olla kiinnostunut sukutavaroista ja haluaakin ne itselleen. Kuinka pihalla ihmiset ovat näistä asioista...
Sukutavarat saattaa saada ihan pyytämällä, saatiin jopa kaukaisemman sukulaisen valokuva-albumit vaikka per8ntö meni valtiolle, hieman oli säätämistä viranomaisten kanssa mutta päästiin lopulta hakemaan nuo vanhat valokuvat asunnosta.
Juurikin näin. Ei perunkirjaan edes tarvitse merkitä tavanomaista koti-irtaimistoa. Arvotavarat on erikseen. Ja tuskin valtiota perijänä kiinnostaa mikään mikä ei ole rahan arvoista, kun ei kiinnosta verottajaakaan. 4000 taitaa olla se koti-irtaimiston arvon raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sukulainen ja perimässä monen muun sukulaisen kanssa. Mutta ihmetyttää tämä , että pitää hyväksyä testamentti, josta ei tiedä tuon taivaallista. Yks sukulainen vakuutti , ettei miinukselle jää, kun sanoin, että kunhan ei miinukselle jäädä tuon takia saatikka ,että jotain harmia tulisi tai että se , jos allekirjoitan ja hyväksyn sen testamentin niin ettei se vaan velvoita minua sen jälkeen johonkin myöhemmin johon menisi rahaa?
Sinulle ei tule tästä myöhemmin mitään muita seuraamuksia kuin että et enää ole osa perikuntaa, etkä saamitään perintöä. Kuluja ei voi tulla.
Mutta sun olisi kyllä pitänyt saada tässä vaiheessa kopio testamentista. Minå ainakin sain. Se oli niin epämääräinen, että sen olisi hyvin voinut kiistääkin, mutta ajattelin, että en siihen ryhdy. Sen sijaan halusin tietää, mitä perintö sisälsi ja siksi odotin perukirjaa ennen kuin ilmoitin että en aio kiistää testamenttia. (Jos siellä ollisi olut jotain sukutavaroita, valokuvia tai kirjeitä, olisin ehkä voinut olla niistä kiinnostunut. )
Jokainen saa testamentata omaisuutensa kenelle haluaa (poislukien rintaperillisen lakiosa). Testamentin moittimiseen pitää olla pätevät perusteet esim. joku on painostanut testamentin tekijää tai hän on ollut siinä kunnossa, että ei ole ymmärtänyt tekemäänsä tai testamentissa on muotovihe. Ei siinä ole kyse mistään, että joku voisi olla kiinnostunut sukutavaroista ja haluaakin ne itselleen. Kuinka pihalla ihmiset ovat näistä asioista...
Jos luet vastaukseni ihan alusta loppuun, huomaat, että en sanonut, että ne kirjeet ja valokuvat olisivat olleet peruste moittia testamenttia, mutta ne olisivat voineet olla motiivi, jonka vuoksi olisin siihen ryhtynyt. Moitttimisen muodolliset perusteet olivat ihan muualla, (eivätkä ne kuulu tähän, mutta voin nyt todeta, että kyseinen testamentti kun oli täynnä muotovirheitä. Se oli sellainen ihan itse muropaketin pahville kirjoitettu eikä tekijällä selvästi ollut kovin selkeää kuvaa siitä, mitä siinä olisi pitänyt olla. Todistajista toinen oli perillinen. Eli moittimisperusteet olisi olleet olemassa.) Mutta koska mitään kiinnostavaa perittävääkään ei ollut, en viitsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli joku pyysi sinua allekirjoittamaan testamenttinsa? Olemaan todistaja? Ei ole kyse hyväksynnästä, eikä sinun tarvitse tietää sisältöä.
Allekirjoita vain siinä tapauksesssa, että et ole lähisukua tälle ihmiselle. Allekirjoittaja ei saisi olla testamentin edunsaaja.
Ei kai nyt mitään paperia allekirjoiteta lukematta sen sisältöä.
Kyllä nimikirjoituksen todistajat allekirjoittavat papereita tietämättä sen sisällöstä.
Sukutavarat saattaa saada ihan pyytämällä, saatiin jopa kaukaisemman sukulaisen valokuva-albumit vaikka per8ntö meni valtiolle, hieman oli säätämistä viranomaisten kanssa mutta päästiin lopulta hakemaan nuo vanhat valokuvat asunnosta.