Lue keskustelun säännöt.
Ero kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja epävakaassa persoonallisuudessa?
22.06.2023 |
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (tyypin 2) ja epävakaan persoonallisuuden erot? Mulle on diagnosoitu epävakaa vuosia sitten, mut nyt lätkäistiin tiskiin bipodiagnoosi (tyypin 2). Totta on, että oon räjähdellyt pitkin päiviä vuosikaudet, mutta toisaalta myös se, että välillä kaikki on yhtäkkiä ruusuilla tanssimista jonka jälkeen ryömitään pohjamudissa. Yleensä näissä kausissa on ollut joku laukaiseva tekijä, masennusjaksot voi kestää älyttömän kauankin jonkun pikkuasian takia. Eikö kaksisuuntaisessa nuo jaksot tulis ihan muuten vain? Ei oo koskaan tullut edes mieleen kaksisuuntaisen mahdollisuus, kun oon vaan pitänyt erilaisten aikakausien syynä tiettyjä tapahtumia. Tuttavapiirissä on bipoja, joiden eri jaksot ovat olleet aika näkyvästi erottuvia.
Mulle on myös kokeiltu epävakaaseen ja aikaisemmin diagnosoituun vaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön liuta erilaisia masennuslääkkeitä, joista ei ole ollut mitään apua (korkeintaan lähtenyt pahimmalta ahdistukselta piikki tai vaihtoehtoisesti lisännyt aktiivisuutta pilviin), nyt kolmisen kuukautta syönyt mielentasaaja Lamictalia joka on ainoa joka oikeasti auttanut. Tähän lisäks määrättiin nyt Aripiprazol. Voisko selvitä tälleen lääkekokeilujen perusteella onko kyse oikeasti kaksisuuntaisesta?
Kommentit (26)
Luulin otsikosta, että aloitus käsittelee eroamista, kun kärsii kaksisuuntaisesta ja epävakaudesta.
Voihan se olla hankalaa asiantuntijoillekin tehdä eroa noiden kahden välillä ja varmaan vaatii pidempää hoitosuhdetta ja potilaan tuntemista pitkällä aikavälillä. Tietenkin virheellisiä diagnooseja myös tehdään. Ehkä ap voisi yrittää löytää nimenomaan jomman kumman hoitamiseen hyvin perehtyneen ja kokeneen psykiatrin ja keskustella hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Ei minun epävakauteen liity mikään tyhjyys. Luulen että dissoon liittyy.
Kyllä tyhjyyden tunne on yleinen tunne epävakailla ja kuuluu kyselyyn, kun oireita kartoitetaan.
Diagnoosin voi saada, vaikka itsellä ei olisi kaikkia ko. diagnoosiin liitettyjä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuisen lapseni mielialat menee ylösalas. Kaikki läheiset ovat sitä mieltä, että bipo. Ei kuitenkaan saanut diagnoosia, koska bipossa yksi vaihe pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, ja hänellä vaihtelut nopeampia.
Mulle pärähti tuolla kuvauksella epävakaan persoonallisuuden diagnoosi. Siis kun tuntemukset on vaihdellut 1000 kertaa päivässä tai joka päivä. Mutta sitten kun taas lähti miettimään, niitä syviä masennuskausia on hirveästi ja yhtäkkiä taas tuhlaan kaikki rahat, muutan, teen epärealistisia suunnitelmia elämisen ja esim matkustuksen suhteen. Nuorena harrastin hirveästi irtosuhteita, pitkät parisuhteet on kariutunut ja ystäviä kaikonnut kun yhtäkkiä oon vaan lakannut välittämästä mistään, työpaikoista irtisanoutunut ja tällä hetkellä työkyvyttömänä.
Nytkin ollut useamman viikon ihan outo olo, en nuku, rauhaton fiilis kokoajan ja menemässä siellätäällä, tiliä en uskalla edes katsoa. Ei kuitenkaan oo semmonen erikoisen hyvä olo, tosi epämukava menevä fiilis kokoajan, pakko tehdä jotain. En oo juuri kotona, käy siellä suihkussa ja pari tuntia nukkumassa. Keskittymiskyky pyöreä nolla. Rauhoittavatkaan eivät auta tähän olotilaan yhtään 🤔 Päihteitä en enää käytä, mutta nuorena niitä kyllä kului joka sorttia.
Ap
Epävakaisuudesta voi parantua terapialla. Älä AP syö mitään ylimääräisiä lääkkeitä kuten rauhoittavia ja nukahtamis sillä ne sekoittavat lopulta päätäsi. Usko on pitkä kokemus samanlainen tilanne kuin sulla
Ei voi parantua, mutta saa keinoja selvityä häiriön kanssa. Monilla epävakailla ikääntyminen tasoittaa luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Ei minun epävakauteen liity mikään tyhjyys. Luulen että dissoon liittyy.
Kyllä tyhjyyden tunne on yleinen tunne epävakailla ja kuuluu kyselyyn, kun oireita kartoitetaan.
Juuri näin. Tyhjyys voi ilmentyä haluna kääriytyä mattoon.
Tyhjyyden tunne voi liittyä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994
Dissosiaatioon ei kuulu tyhjyyttä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatio_(psykologia)