Miten joku voi ajatella, että on hyvä ja arvostettava asia jäädä kotiin lasten kanssa

Ihan sama miten ihmiset lapsensa hoitava kunhan kokonaismäärä on kuitenkin laskeva.

Mulla on sellainen mutu, että kaiken maailman tutkimukset puoltaa lasten hoitoa kotona kolmivuotiaaksi saakka. Sitä nuorempi ei kaipaa sosiaalistumista.

Naisten jääminen kotiin on noidankehän syytä ja ylläpitää sitä: nuoria naisia ei palkata töihin, koska kumminkin jäävät pian äitiyslomalle ja mahdollisesti hoitovapaalle. Naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet, niin tottakai perheen pienituloisin jää hoitamaan lasta. Kun olet kotona, et edistä uraasi, niin ei se palkkaakaan kehity.

Jos isät pakotetaan jäämään kotiin yhtä pitkäksi aikaa kuin äitikin, niin ehkä tilanne muuttuisikin. Lisäksi jos lastenhoitajille (naisvaltainen ala) maksettaisiin kunnon liksaa (hehän mahdollistavat sinun urakehityksesi), niin ehkä sekin muuttaisi näkemyksiä lasten kotihoidosta.

Jos kukaan ei halua huomioida näitä tutkimustuloksia, miten saadaan onnellisia, tasapainoisia lapsia, niin miksi niitä tutkimuksia edelleen tehdään ja rahaa niihin syydetään?? Miksi kasvatustieteellisiä laitoksia/ tiedekuntia ei ole jo lakkautettu?

Jos olet hoitanut lapsia kotona, niin tiedät, että se on vaativaa hommaa. Eri asia on, pitääkö siitä erikseen maksaa palkkaa verorahoista.

Itse toivoisin, että perheet voisivat valita itselleen sopivimman mallin, miten mugeronsa hoitaa. Mutta siitä pitäisi olla yhtä paljon haittaa vanhemmille, jotta naisten noidankehä saadaan katkaistua sekä miehet voisivat osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon. Mitenköhän isien lisääntynyt läsnäolo vaikuttaisi lasten elämään?