Lue keskustelun säännöt.
Miksei ammateista voi puhua?
09.12.2006 |
Onko kukaan muu huomannut että perhekerhoissa, avoimissa päiväkodeissa tms. ei juurikaan puhuta omista ammateista mitään? Ja tosi vähän mistään muusta kuin lapsista vaan. Mua alkaa jo ottaa päähän kun uudellle paikkakunnalle muutettuani en oikeen saa ystäviä kuin lasten kautta ja ainoa keskustelunaihe tuntuu olevan lapset. Oletteko huomanneet samaa?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ei ole ammatiltaan mitaan mainitsemisen arvoista ja ne jotka ovat, eivat kehtaa ammattejaan mainita, ettei sita tulkita leuhkimiseksi.
Mulle on ihan uus juttu etteikö ammateista voisi puhua :p
olevan hankala puheenaihe. siksi vältän mainitsemasta siitä kenellekään. ja ammatti lentoemäntä. anna sinäkin nyt tulla?
Tullut samaan johtopäätökseen kuin joku edellinenkin. Toisilla on ns. hienot ammatit ja taas ne kouluttamattomat kokevat ammateista puhumisen kiusallisena. Eli oikeasti perhekerholaisia yhdistää vain lapset, ei ammatit, luonteet tai menneisyys (lapsuuden ystävät). Siksi on puhuttava siitä ainoasta yhdistävästä tekijästä eli lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan hankala puheenaihe. siksi vältän mainitsemasta siitä kenellekään. ja ammatti lentoemäntä. anna sinäkin nyt tulla?
No, mulla ainakin on mielipide lentoemoista, mutten ala julistamaan sitä täällä
t: kolmen lapsen äiti, jonka miehellä on ollut suhde lentoemon kanssa.
Mua on aina vähän naurattanut tuo. Finnairin emokurssillakin kuulemma opetetaan, että ei kannata mainita olevansa lentoemäntä. Siis mikä siinä on niin ihmeellistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun ollaan kotona lasten kanssa, se ammattirooli jää jotenkin taakse, ja eletään siinä lasten maailmassa.
Minulle tuo ilmiö on sillä tavoin tuttu, että olen huomannut, että kerhoäitien ammatteja tai koulutusta en tosiaankaan usein tiedä. Saattaa olla, että ollaan tunnettu jo aika kauan ennen kuin tulee kysyneeksi jotain ammatista. Joillekin se voi olla vaikeakin asia, jos vaikka haluaisi jo mennä töihin, mutta ei ole työpaikkaa. Tavallaan pakko olla lasten kanssa kotona.
Ja sitten vielä se, että lasten kautta todellakin tulee tutustuneeksi sellaiseen ihmisiin, joihin ei ikipäivänä muuten törmäisi. Täysin erilaiset taustat, mutta lapset se yhdistävä tekijä. Lapsista aina juttua riittää.
se herättää niin paljon närästystä ympärillä olevissa ihmisissä. ehkäpä joku ajattelee samoin?
muuten kyllä olen samaa mieltä että pitäisi kyllä löytyä muitakin puheenaiheista kuin lapset sitä ja lapset tätä.