Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen kesäloma: hoitokäyntejä siellä ja täällä
21.06.2023 |
Jahas, kesäloma onkin sitten ohjelmoitu valmiiksi. Kotoa ei pahemmin kannata minnekään kauemmas lähteä. Viikkoohjelman määrittävät lapsen hoitokäynnit. Eri paikoissa lomat ovat eri aikaan, joten yhtään kunnollista lepoviikkoa ei lapsen kesään mahdu. Pitää tietysti olla tyytyväinen että kuntoutusta on kesälläkin tarjolla, mutta tuntuu silti vähän hankalalta.
Kommentit (105)
Palkkaa hoitaja joka rehaa sitä kakaraa niihin hoitoihin, saat lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitetaan ettei ole kuntoutusta, valitetaan , että kuntoutusta on liikaa. Kunhan yhteiskunnan rahoja ei käytettäisi turhaan ja tuhlaillen. Vaan juuri sen tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja joka rehaa sitä kakaraa niihin hoitoihin, saat lomaa.
Erityislapsen kohdalla voi mennä aikaa siihen, että uuteen ihmiseen totutaan. Arki on erilaista, kun lapsella on haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on raskasta. Elät aina sellaisessa toimenpidekuplassa jossa ei eletä normaalia elämää kuten muut, vaan enemmänkin olet vain työntekijä huoltopalvelua tarjoavassa laitoksessa, jossa olet osa moniammatillista työryhmää. Perheellä ei sen vuoksi ole omaa yksityisyyttä, kaikki suunnitellaan hoidettavan lapsen ympärille ja arkikin on nimeltään kuntoutusta eikä arkea.
Niin, ja se pitää hyväksyä eikä valittaa.
Ei tarvitse hyväksyä ja saa valittaa. Tuo vastaa sitä että työntekijä kutsuttaisiin joka toinen päivä lomaltaan töihin ja silti väitettäisiin hänen olevan lomalla ja odotetaan tulevan lomalta virkityneenä. Tuo on ihmisen uuvuttamista, eikä se palvele ketään.
No eikö ne käynnit voi jättää väliin jos ne kerran on niin uuvuttavia ja raskaita kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja joka rehaa sitä kakaraa niihin hoitoihin, saat lomaa.
Erityislapsen kohdalla voi mennä aikaa siihen, että uuteen ihmiseen totutaan. Arki on erilaista, kun lapsella on haasteita.
Sitten loppuu se vinkuminen kun ei ratkaisut kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja joka rehaa sitä kakaraa niihin hoitoihin, saat lomaa.
Erityislapsen kohdalla voi mennä aikaa siihen, että uuteen ihmiseen totutaan. Arki on erilaista, kun lapsella on haasteita.
Sitten loppuu se vinkuminen kun ei ratkaisut kelpaa.
Lapsi on erityislapsi juuri sen takia, kun on niitä haasteita. Siksi diagnoosi on, kun tavanomaiset keinot eivät aina toimi. Kyse ei ole siitä etteikö ratkaisuja kaivattaisi, vaan ne on sovitettava tilanteen mukaan, jotta niistä olisi hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.
Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Helpottaako sinun oloasi, jos pääset mollaamaan muita? Sisaruksen iästä ei ole ollut mitään mainintaa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa mennä viikon reissuun, niin sitten mennään ja sanotaan hoitotaholle, että nyt on tämmöinen homma että koko perhe mennään nyt eikä meinata. Johan reissu on pääkoppalepoa ihan jokaiselle. Hulluksihan tuossa tulee jos loma on yhtä arkea??
Itse olin edellisvuonna reissussa kun tuli aika Tyksistä toimenpiteeseen. Ilmoitin sinne heti että siirretäänpä tuota, kun en ole maisemissa lainkaan. Sitten siirrettiin ja toimenpidepäivä oli toki edelleen kesälomallani, mutta vasta reissun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan otettu yhteyttä hoitopaikkaan esim ihotautipolille ja kysytty voisiko ajan siirtää viikolta x joko edelliselle tai seuraavalle jos aika hankala. Usein on onnistunut. Jos ei niin sitten on kysytty seuraavalta esim toimintaterapeutilta voiko hänen aikansa vaihtaa toiseen kohtaan. Tietty jatkuvasti ei aikoja vaihdella eikä turhaan mutta yksi viikko kesällä ilman hoitokäyntejä antaisi teille mahdollisuuden reissata silloin. Se on oikea syy.
Eli ap kalenteri käteen ja mieti mihin kohti koetat raivata viikon ilman hoitokäyntejä. Sitten vaan soittamaan tai laittamaan viestiä onnistuuko ajan siirrot. Jos ei niin kokeilet jotain toista viikkoa. Jos ei onnistu niin sitten sille ei voi mitään mutta yritä.
Ja kun koulussa kerrotaan kesän vietosta niin lapsi voi kertoa hienoista piknik retkistä rannalle ja metsään, nukkumisesta teltassa pihalla tai vaikka uimisesta. Minun lapseni eivät ole käyneet kukaan ulkomailla ja vanhin jo 19 v. Kuitenkin aina on ollut kesistä kertomista. Ei ehkä samanlaista kuin muilla mutta omaa jännää tekemistä kuitenkin.
Tuosta lomakertomuksista tulee mieleen, että lapsen mieleenpainuvin juttu koko kesän tapahtumista oli se, kun kastuttiin läpimäräksi kaatosateen yllättäessä, ihan kotinurkilla, siitä oli koulussa kesän kaikista tapahtumista kertonut. Ne huvipuistoreissut ym matkat eivät olleet mitään tuohon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kertoisitko mitä ne terapiat on ja kuinka usein? Ainakin joillain lapsilla terapeutin loma on aikaa jolloin terapiassa opitut asiat poksahtavat käyttöön loman tai tauon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Helpottaako sinun oloasi, jos pääset mollaamaan muita? Sisaruksen iästä ei ole ollut mitään mainintaa ketjussa.
Ap mainitsi ettei lasta voi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Tämä voi koskea vain alaluokkalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan otettu yhteyttä hoitopaikkaan esim ihotautipolille ja kysytty voisiko ajan siirtää viikolta x joko edelliselle tai seuraavalle jos aika hankala. Usein on onnistunut. Jos ei niin sitten on kysytty seuraavalta esim toimintaterapeutilta voiko hänen aikansa vaihtaa toiseen kohtaan. Tietty jatkuvasti ei aikoja vaihdella eikä turhaan mutta yksi viikko kesällä ilman hoitokäyntejä antaisi teille mahdollisuuden reissata silloin. Se on oikea syy.
Eli ap kalenteri käteen ja mieti mihin kohti koetat raivata viikon ilman hoitokäyntejä. Sitten vaan soittamaan tai laittamaan viestiä onnistuuko ajan siirrot. Jos ei niin kokeilet jotain toista viikkoa. Jos ei onnistu niin sitten sille ei voi mitään mutta yritä.
Ja kun koulussa kerrotaan kesän vietosta niin lapsi voi kertoa hienoista piknik retkistä rannalle ja metsään, nukkumisesta teltassa pihalla tai vaikka uimisesta. Minun lapseni eivät ole käyneet kukaan ulkomailla ja vanhin jo 19 v. Kuitenkin aina on ollut kesistä kertomista. Ei ehkä samanlaista kuin muilla mutta omaa jännää tekemistä kuitenkin.
Tuosta lomakertomuksista tulee mieleen, että lapsen mieleenpainuvin juttu koko kesän tapahtumista oli se, kun kastuttiin läpimäräksi kaatosateen yllättäessä, ihan kotinurkilla, siitä oli koulussa kesän kaikista tapahtumista kertonut. Ne huvipuistoreissut ym matkat eivät olleet mitään tuohon verrattuna.
Aivan, mutta kyllä lapsetkin tykkäävät myös siitä, että loma on vaihtelua verrattuna arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on raskasta. Elät aina sellaisessa toimenpidekuplassa jossa ei eletä normaalia elämää kuten muut, vaan enemmänkin olet vain työntekijä huoltopalvelua tarjoavassa laitoksessa, jossa olet osa moniammatillista työryhmää. Perheellä ei sen vuoksi ole omaa yksityisyyttä, kaikki suunnitellaan hoidettavan lapsen ympärille ja arkikin on nimeltään kuntoutusta eikä arkea.
Niin, ja se pitää hyväksyä eikä valittaa.
Jos joku asia on joltain osin huonosti ja siihen voisi olla mahdollista saada positiivinen muutos, niin miksi pitäisi vaan hyväksyä, eikä koittaa edes järjestää asiaa paremmalle mallille? Outo käsitys, että kaikki muiden määrittämät puitteen ja asiat pitäisi vaan niellä ja kestää. Moniin asioihin voi saada myös muutoksia ja parannuksia aikaiseksi. Eiköhän perheen asioista ole vanhemmalla kuitenkin usein parempi kokonaiskuva, kuin jonkun osa-alueen ulkopuolisella avulla (erityislapsen terapiat).
Vaikka siitä (erityislapselle apua ja terapiaa) olisi erittäin paljon hyötyäkin, niin jäykkä järjestelmä helposti "kaappaa vallan", jonka olisi hyvä tietenkin pysyä vanhempien käsissä kokonaisuudessaan. Heidän perheensä elämästään on kuitenkin kysymys ja näin viimeisen arvioinnin ja päätäntävallan pitäisi pysyä tietenkin perheessä.
Mielestäni kannattaisi kokeilla siirtää pari käyntiä parempiin ajankohtiin ja jos ei onnistuisi, niin mielestäni voisi olla ihan järkevää perua joku käynti kesälomalta sellaisesta kohtaa, missä siitä olisi eniten hyötyä ja saisi pidemmän pätkän vapaata siihen. On oikeasti tärkeää kaikkien hyvinvoinnille, että lomalla pääsee oikeasti pois kaikenlaisesta "pyörityksestä" ja rentoutumaan ja tekemään omia juttuja perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Helpottaako sinun oloasi, jos pääset mollaamaan muita? Sisaruksen iästä ei ole ollut mitään mainintaa ketjussa.
Ap mainitsi ettei lasta voi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Tämä voi koskea vain alaluokkalaista.
Tai päiväkoti-ikäistä tai sitten alakouluikäistä vanhempaa lasta, jolla on jotain vaikeuksia... onhan niitä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Helpottaako sinun oloasi, jos pääset mollaamaan muita? Sisaruksen iästä ei ole ollut mitään mainintaa ketjussa.
Ap mainitsi ettei lasta voi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Tämä voi koskea vain alaluokkalaista.
Tai päiväkoti-ikäistä tai sitten alakouluikäistä vanhempaa lasta, jolla on jotain vaikeuksia... onhan niitä vaihtoehtoja.
- Päiväkoti-ikäistä ei saa jättää yksin ollenkaan eli ei voi koskea.
- Jos on jo vanhempi lapsi erityistarpeinen, miksi on väkerretty toinen samanlainen perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhemmuus ei ole yhden kesän juttu, vaan vuosien tai vuosikymmenten juttu. Siksi vanhempien jaksaminen on elintärkeää. Oma lapseni on jo nuori aikuinen, mutta hyvin vaikeasti vammainen. Olen aina lähtenyt siitä, että meidän perhe on tärkein, meidän on voitava saada elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Se ei onnistu ilman yhteiskunnan aika isoakin tukea, joka on räätälöity meidän tarpeisiimme. Tämä on tärkeää erityisesti sisarusten takia. Tuesta huolimatta olemme olleet välillä äärirajoilla. Ilman tukea lapsi olisi ollut laitoksessa ja kulut yhteiskunnalle massiiviset. Nyt lapsella ja meillä muilla on ollut hyvä elämä, ainakin tähän asti, ja sisarukset näyttävät pääsevän elämään kiinni normaalisti.
Aloittajalle sanoisin, että ota tilanne hallintaasi. Keskustele mukana olevien tahojen kanssa, kerro avoimesti asioistanne. Teitä ei voida auttaa, jos tilannetta ei tunnisteta. Eri toimijat ovat yleensä fiksua väkeä, jotka aidosti haluavat lapsen ja perheen parasta. Lievä itsekkyys oman voinnin turvaamiseksi voi olla ihan hyvä juttu kaikkien kannalta pidemmän päälle.Ap väittää, ettei pääse risteilylle käyntien takia. Ei niitä ole perjantai-illan ja sunnuntain välissä kuitenkaan.
Ap kertoo, että isompi lapsi eli koululainen notkuu kotona ja hän kärsii käynneistä - miksei koululaiselle ole järjestetty kunnollista ohjelmaa? Leirejä, kavereita jne.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja organisointikyvystä ja ne uupuu nyt molemmat.
Helpottaako sinun oloasi, jos pääset mollaamaan muita? Sisaruksen iästä ei ole ollut mitään mainintaa ketjussa.
Ap mainitsi ettei lasta voi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Tämä voi koskea vain alaluokkalaista.
Tai päiväkoti-ikäistä tai sitten alakouluikäistä vanhempaa lasta, jolla on jotain vaikeuksia... onhan niitä vaihtoehtoja.
- Päiväkoti-ikäistä ei saa jättää yksin ollenkaan eli ei voi koskea.
- Jos on jo vanhempi lapsi erityistarpeinen, miksi on väkerretty toinen samanlainen perään?
Oletko rotuhygieniikko 1930-luvulta? Yöks.
Petterin leikkausten jälkeen ei ole tätä ongelmaa ap:lla.
Eikö onnistuvse edes yhden lomaviikon pitäminen kun ilmoitat kaikille terapeuteille, että olette nyt viikon lomalla? Tai kaksi viikkoa niin, että käytte siinä välissä kerran esim. fysioterapiassa.
Eihän silloinkaan pääse terapiaan jos lapsi on sairaana.