Kissan kanssa kävelyllä

Kissa pitää opettaa ihan pennusta. Aikuinen ei enää välttämättä suostu.

Oma on tottunut pennusta valjaisiin ja käydään vaihdellen useamman kerran viikossa. Joskus jopa päivittäin.

Voi mennä vartti mutta usein menee lähes tunti. Tosin joskus iso osa ajasta menee istuskellessa jossain kiven nokassa tai haistelemassa jotain puskaa.

Yksi huomioni omissa kissoissa oli että kissan tulee saada mennä edellä, muuten pistää jarrut ja kyljelleen. Jää itse hengaamaan pari askelta perässä, niin jolkottelevat häntä pystyssä tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kissa tappeli ja puri vastaan kun yritettiin pukea valjaita. Annettiin sitten olla ja jätettiin valjaat lattialle, että jospa se tottuisi niihin. Se kyllä leikki niiden kanssa, mutta kun yritettiin uudestaan, ei onnistunut, hirveä tappelu. Luovuttiin sitten koko asiasta. Harmittaa kyllä, mutta verkotettiin sitten parveke ja siellä kissa saa olla ulkona vapaasti. 

Kaveri valjastelee kissansa kanssa ja laittaa videoita facebookiin, se on kyllä niin suloista!

Mikä on kissan superherkkua?

Eli:

Annat haistaa valjaita -> herkku

Valjaat pikkuhiljaa koskettaa -> herkku

Valjaat käy selän päällä -> herkku

Ja siitä palkiten eteenpäin.

Olet herkillä, etkä pilaa hätiköimällä. Elokuussa viimeistään urpoinkin kissa jo kävelee valjaissa tuolla keinolla :)

Eipä hirveesti kävelytellä ympäriinsä. On juoksunarussa pihalla. Siinä vihtyy, kun vaan on ruokaa tarjolla.

Nää on niitä hauskoja, kun ihmiset pelkää paikallaan tuijottavaa hiipparia.

Lopulta selviää, että ei ollutkaan itsensäpaljastaja/raiskari/sarjamurhaaja, vaan ulkolutti kissaa :D

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kissa valjaat ylleen saatuaan " kaatui kuolleena kyljelleen", sittemmin oppi, että valjastuksesta seuraa hauskaa ulkoilua. Kovin monta kertaa ei mennyt tottumiseen.

Aluksi oltiin ulkona jopa tunnin, käveltiin ehkä puolet ajasta ristiin rastiin, välillä istui tai makoili tarkkaillen ympäristöä.

Nyt kissa on 8v. eikä kävele niin pitkälle mutta istuksii ja tutkailee näkymiä mielellään. Usein menee itse valjaiden säilytyspaikalle ja  se on merkki , että taas mennään. Tietyt samat paikat aina täytyy käydä tsekkaamassa.

Meidänkin drama queen teki aluksi tuota kyljelleen kaatumista. Annoin sitten loikoilla kyljellään nurmikolla murjottamassa aina niin pitkään, että diivarouva suvaitsi nousta ylös sieltä. Kauan kesti, mutta lopulta oppi sietämään valjaita.

Asiasta toiseen: tiktokissa on inhottavia videoita, joissa hullut raahaavat kyljelleen heittäytynyttä kissaa valjaissa eteenpäin ja se on olevinaan hauskaa.

Joskus useampi vuosikymmen sitten ulkoilutin toista kissaani valjaissa (toinen ei vuoden yrityksenkään jälkeen suostunut valjaisiiin, kaikki konstit kokeilin) . Kun siitä oli tullut tapa, irrotin hihnan, eli kissa sai kulkea vapaana (ei, en enää nykyään tekisi sellaista,silloin oli paljon vähemmän sekä ihmisiä että autoja).

Kissa kulki vierelläni, välillä edellä ja välillä jäi jälkeen, ei koskaan kauempana kuin max 10 metriä ja aina näköyhteydessä minuun.

Ulkoilureitillemme osui yksi tienylitys suojatietä pitkin. Ensin olimme kulkeneet siitä hihnassa, mutta onnistui vapaanakin; kissa juoksi edelleni, istuutui suojatien eteen odottamaan minua. Sitten katselimme yhdessä ensin vasen sitten oikea ja vielä kerran vasen -kissa lähti ylitykseen vasta annettuani siihen luvan.

Oli erikoinen kissa, monta kertaa ymmärsin se kuvittelevan itsensä ihmiseksi. Joo, oli erotettu liian aikaisin emostaan, se oli sitä pimeää tietämättömyyden aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Kissa haluaa jäädä syömään ruohoa pihalle

Minunkin kissa hulluna ruohoon, ei liiku metriäkään nurmikolla. Siksi käydään kävelyllä metsässä.

Pari kertaa kokeiltu (meillä pian 20v maatiaismummeli), ulos päästyään hän kääntää sammaleen, paskoo sinne, yrittää peittää sen ja käy vähän matkan päähän nurmikolle köllöttelemään. Ei tuota saa edes talon ympäri lenkitettyä :D 

Mulla on ollut löytökissoja aina, yht. 9. Olen opettanut valjaisiin niin pennun kuin aikuisenkin, jopa semmoisen kissan, joka ei ole eläissään valjaissa kulkenut, vaan joko vapaana tai kaupunkiasunnossa - sujahti heti eka kerrasta ja sujui hyvin. Vain yksi kissoista oli draamaqueen joka heittäytyi kyljelleen ja esitti kuollutta. Esitti ja todellakin jäi makaamaan, ei suostunut ulos, piti kantaa sisään. Muut olen houkutellut ulos ihan oven avaamalla. Lopulta se ulkomaailma kiehtoo sitten niin, etteivät valjaista enää välitäkään, vaan menevät ääniä/ tuoksuja kohti. Maalla tietysti eri asia, kun voivat ulkoilla täysin vapaana. Mutta kyllä kissan pito kaupungissakin onnistuu, kun suhtautuu ulkoiluun tärkeänä asiana. Kissa haistaa 30 000 krt paremmin kuin ihminen. Joku lyhytkin lenkki voi olla sen henkisen terveyden kannalta todella tärkeä. Varsinkin jos se ei ole lenkki siinä määrin kuin ihminen lenkin käsittää, vaan ihminen sopeutuu kissan rytmiin ja oleskelee esim. pensaan alla/ kyttää perhosta nurmikolla, antaa kissan olla hetken vain kissa. :)