Kissan kanssa kävelyllä

Kissa pitää opettaa ihan pennusta. Aikuinen ei enää välttämättä suostu.

Oma on tottunut pennusta valjaisiin ja käydään vaihdellen useamman kerran viikossa. Joskus jopa päivittäin.

Voi mennä vartti mutta usein menee lähes tunti. Tosin joskus iso osa ajasta menee istuskellessa jossain kiven nokassa tai haistelemassa jotain puskaa.

Yksi huomioni omissa kissoissa oli että kissan tulee saada mennä edellä, muuten pistää jarrut ja kyljelleen. Jää itse hengaamaan pari askelta perässä, niin jolkottelevat häntä pystyssä tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kissa tappeli ja puri vastaan kun yritettiin pukea valjaita. Annettiin sitten olla ja jätettiin valjaat lattialle, että jospa se tottuisi niihin. Se kyllä leikki niiden kanssa, mutta kun yritettiin uudestaan, ei onnistunut, hirveä tappelu. Luovuttiin sitten koko asiasta. Harmittaa kyllä, mutta verkotettiin sitten parveke ja siellä kissa saa olla ulkona vapaasti. 

Kaveri valjastelee kissansa kanssa ja laittaa videoita facebookiin, se on kyllä niin suloista!

Mikä on kissan superherkkua?

Eli:

Annat haistaa valjaita -> herkku

Valjaat pikkuhiljaa koskettaa -> herkku

Valjaat käy selän päällä -> herkku

Ja siitä palkiten eteenpäin.

Olet herkillä, etkä pilaa hätiköimällä. Elokuussa viimeistään urpoinkin kissa jo kävelee valjaissa tuolla keinolla :)

Eipä hirveesti kävelytellä ympäriinsä. On juoksunarussa pihalla. Siinä vihtyy, kun vaan on ruokaa tarjolla.

Nää on niitä hauskoja, kun ihmiset pelkää paikallaan tuijottavaa hiipparia.

Lopulta selviää, että ei ollutkaan itsensäpaljastaja/raiskari/sarjamurhaaja, vaan ulkolutti kissaa :D

Vierailija kirjoitti:

Alkuun kissa valjaat ylleen saatuaan " kaatui kuolleena kyljelleen", sittemmin oppi, että valjastuksesta seuraa hauskaa ulkoilua. Kovin monta kertaa ei mennyt tottumiseen.

Aluksi oltiin ulkona jopa tunnin, käveltiin ehkä puolet ajasta ristiin rastiin, välillä istui tai makoili tarkkaillen ympäristöä.

Nyt kissa on 8v. eikä kävele niin pitkälle mutta istuksii ja tutkailee näkymiä mielellään. Usein menee itse valjaiden säilytyspaikalle ja  se on merkki , että taas mennään. Tietyt samat paikat aina täytyy käydä tsekkaamassa.

Meidänkin drama queen teki aluksi tuota kyljelleen kaatumista. Annoin sitten loikoilla kyljellään nurmikolla murjottamassa aina niin pitkään, että diivarouva suvaitsi nousta ylös sieltä. Kauan kesti, mutta lopulta oppi sietämään valjaita.

Asiasta toiseen: tiktokissa on inhottavia videoita, joissa hullut raahaavat kyljelleen heittäytynyttä kissaa valjaissa eteenpäin ja se on olevinaan hauskaa.

Joskus useampi vuosikymmen sitten ulkoilutin toista kissaani valjaissa (toinen ei vuoden yrityksenkään jälkeen suostunut valjaisiiin, kaikki konstit kokeilin) . Kun siitä oli tullut tapa, irrotin hihnan, eli kissa sai kulkea vapaana (ei, en enää nykyään tekisi sellaista,silloin oli paljon vähemmän sekä ihmisiä että autoja).

Kissa kulki vierelläni, välillä edellä ja välillä jäi jälkeen, ei koskaan kauempana kuin max 10 metriä ja aina näköyhteydessä minuun.

Ulkoilureitillemme osui yksi tienylitys suojatietä pitkin. Ensin olimme kulkeneet siitä hihnassa, mutta onnistui vapaanakin; kissa juoksi edelleni, istuutui suojatien eteen odottamaan minua. Sitten katselimme yhdessä ensin vasen sitten oikea ja vielä kerran vasen -kissa lähti ylitykseen vasta annettuani siihen luvan.

Oli erikoinen kissa, monta kertaa ymmärsin se kuvittelevan itsensä ihmiseksi. Joo, oli erotettu liian aikaisin emostaan, se oli sitä pimeää tietämättömyyden aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Kissa haluaa jäädä syömään ruohoa pihalle

Minunkin kissa hulluna ruohoon, ei liiku metriäkään nurmikolla. Siksi käydään kävelyllä metsässä.

Pari kertaa kokeiltu (meillä pian 20v maatiaismummeli), ulos päästyään hän kääntää sammaleen, paskoo sinne, yrittää peittää sen ja käy vähän matkan päähän nurmikolle köllöttelemään. Ei tuota saa edes talon ympäri lenkitettyä :D 

Mulla on ollut löytökissoja aina, yht. 9. Olen opettanut valjaisiin niin pennun kuin aikuisenkin, jopa semmoisen kissan, joka ei ole eläissään valjaissa kulkenut, vaan joko vapaana tai kaupunkiasunnossa - sujahti heti eka kerrasta ja sujui hyvin. Vain yksi kissoista oli draamaqueen joka heittäytyi kyljelleen ja esitti kuollutta. Esitti ja todellakin jäi makaamaan, ei suostunut ulos, piti kantaa sisään. Muut olen houkutellut ulos ihan oven avaamalla. Lopulta se ulkomaailma kiehtoo sitten niin, etteivät valjaista enää välitäkään, vaan menevät ääniä/ tuoksuja kohti. Maalla tietysti eri asia, kun voivat ulkoilla täysin vapaana. Mutta kyllä kissan pito kaupungissakin onnistuu, kun suhtautuu ulkoiluun tärkeänä asiana. Kissa haistaa 30 000 krt paremmin kuin ihminen. Joku lyhytkin lenkki voi olla sen henkisen terveyden kannalta todella tärkeä. Varsinkin jos se ei ole lenkki siinä määrin kuin ihminen lenkin käsittää, vaan ihminen sopeutuu kissan rytmiin ja oleskelee esim. pensaan alla/ kyttää perhosta nurmikolla, antaa kissan olla hetken vain kissa. :)

Naapurin mies ulkoiluttaa kissaansa välillä taloyhtiömme vehreällä sisäpihalla ja tuollaista se juuri on kuin edelläkin kuvattu, että mies tönöttää epäilyttävästi jossain puskassa jossa kissa haistelee heinänkortta. 

Omakin kissa on, jota yritin pian meille muuton jälkeen (aikuisena siis) totuttaa valjaisiin. Tottui niihin mutta kun laitoin taluttimen niihin kiinni kissa sai paniikkikohtauksen, kun tunsi taluttimen vedon. Siis aivan kevyestäkin vedosta, kun talutin ei ollut aivan löysä, sekosi. Sitten paniikissa venkoili niin kauan että sai itsensä ulos valjaista. Onneksi tapahtui jo kun treenattiin sisätiloissa. Kissa oli silloin kyllä vasta alkuvaiheessa kotiutumassa meille, ja on sen jälkeen rohkaistunut hirveästi. Voisin ehkä joskus jopa kokeilla uudestaan valjaita. 

Tassutellaan pihalla, nuuskitaan paikkoja, kytätään lintuja, syödään heinää  ja otetaan naapureilta rapsutukset. Pennusta asti on valjaisiin totutettu, nyt 15v.

Edellinen vielä jatkaa, että matkaa tulee ehkä 0,5 km. Siinä pihalla pyöritään 😀

Laiska ja arka kotikissa, kävelee valjaissa max 30m ja sitten pitää kantaa kotiin kun hän näki polkupyörän, vanhan ukon tai pulun, ja tärisee korviaan myöten pelosta. Ei käydä ulkona kuin pakosta tai yhtenä rauhallisena hyvän sään kesäpäivänä. Tuon sen sijaan enemmän ulkoa hänelle tutkittavaa kuten heiniä tai lunta.

Mulla kissa myös kaatui ja esitti kuollutta kun laittoi valjaat päälle. Menin sen herkkulaatikolle niin nousi kuolleista kuin Jeesus ja tuli iloisena kerjäämään, unohtaen koko valjaat. Totuttelu tuotti tulosta kun valjaat ja ulkoilu assosioitui herkkuihin.

Kissani kanssa kävelyllä,

täysikuun loiste katujen yllä. 

Varjot maalaavat talojen seiniä 

Kissani nuuhkii kosteita heiniä. 

Kissa seisahtuu, korvat kääntyy 

Ihminen kissansa puoleen vääntyy. 

Yölinnun lento pysäyttää tassut. 

Kissani retket on hitaat ja hassut. 

Vierailija kirjoitti:

 

Kissani kanssa kävelyllä,

täysikuun loiste katujen yllä. 

Varjot maalaavat talojen seiniä 

Kissani nuuhkii kosteita heiniä. 

 

Kissa seisahtuu, korvat kääntyy 

Ihminen kissansa puoleen vääntyy. 

Yölinnun lento pysäyttää tassut. 

Kissani retket on hitaat ja hassut. 

 

 

Ihana! Kiitos! 😀

Kissamme tykkää ulkoilla mutta menee paniikkiin kun jossain menee ihminen. Miten tähän voisi totuttaa?

Kissa mitään valjaita tarvi. Olemme koiran kanssa kävelyllä 3 - 4 km ja kissa seuraa meitä parisen kilometriä ja lähtee sitten omille retkilleen. Kun olemme takaisin kotona niin usein kissa odottelee meitä pihassa.

Vierailija kirjoitti:

Tassutellaan pihalla, nuuskitaan paikkoja, kytätään lintuja, syödään heinää  ja otetaan naapureilta rapsutukset. Pennusta asti on valjaisiin totutettu, nyt 15v.

Aah, pitää itekin hankkia kissa, että saa naapureiden rapsutuksia!