Elämä potkii

Ollaan yritetty vauvaa lähestulkoon vuosi. Tuttavat ketkä sai esikoisensa 1kk seurustelunjälkeen (siis tuli raskaaksi niin pian) odottavat nyt jo toista... Vahingossa kuulemma... Toinen tuttu myös odottaa vahinkoa, ja miettii aborttia... Meillä ois niin paljon haluja pikkukolmoselle, mut ei... Mä en tajuu miksi elämä potkii näin... Mikä minussa on vikana? Miksi mulle ei suoda onnea. älkääkä käsittäkö vääri, mulla on kasi ihaninta lasta maailmassa, mutta silti meille saa tulla jos on tullakseen. Mutta kun ei ota tullakseen...





*pyyhkii kyyneliÄ



M;istä löydän voimia iloita toisten raskausuutisista, kun se kuitenkin repäisee niin syvältä? Toki toivon onnea muille, mutta tuntuu pahalta miksi meille ei suoda onnea...