Miksi mä en saa liikunnasta mitään ilona? En pidä sitä edes harrastuksena vaan pakkona kuten hampaidenpesu.

Mitä liikuntaa harrastat? Oletko varma, että sinulla on " oikea" laji?

Itse saan paikallaan olemalla samat endorfiinit kuin jotkut rehkimällä.

paitsi: huomasin että tykkään tosi paljon pelata kavereidan kanssa sählyä. Sinne lähden joka kerta ilman pakottamista. Kiva juosta hiki päässä pallon perässä :)

Mutta pidän sitten huolen, että liikun muuten paljon. Eli liikun aina, kun mahdollista kävellen tai pyörällä. Lapsen kanssa käydään myös metsäkävelyillä yms. Joskus käydään koko perheen kanssa uimassa.



Mutta mihinkään aerobikkiin mun on turha edes yrittää, turhaudun vaan, kun aina on pakko sinne raahautua!

Mutta tanssia voisin vaikka joka päivä. Siis olen aivan intohimoinen tanssija. Silti melkolailla kaikki muu liikunta on pakkopullaa.



Eli taitaa olla niin, että joidenkin on vain todella vaikea löytää se laji, mistä innostuu, jos on minunlaiseni kranttu, että on vain yksi oikea laji.

tai sitten et vaan ole löytänyt omaa lajiasi, liikuntaa tekee hyvää sielulle ja ropalle. Joskus kun on pitempi väli etten pääse jumppaan, minusta tuntuu että on ihan lopussa ja masentaa.

oletko esim bodypumpia kokeillut? Nopeasti tuloksia, ja aerobisesti aika kevyt tunti. Itse pystyy säätelemään lihaskunnon kehittyessä. En ole kuullut monenkaan inhoavan pumppia.. Tai joku hyvä stepaerobic?

punttisalilla tunnen itseni idiootiksi (ja sielläkin on tylsää), aerobickissä on nolot, tarkoituksettomat (ja vaikeat) liikesarjat jne. jne. Pelkkä liikunta itsetarkoituksena ei riitä.



Nyt mellastan tatamilla, ja on kivaa! Harjoittelu on vaikeaa (ja siksi mielenkiintoista), mutta mielekästä. Ikävä kyllä siellä ei ole muita naisia; selkä meinaa kipeytyä kymmeniä kiloja painavampia miekkosia heitellessä.



Minä suosittelen kamppailulajeja. (Jos huono tuuri käy, voi kamppailulajeista olla oikeastikin hyötyä...)