Lue keskustelun säännöt.
Mihin se liittyy jos alkaa katsella vaistomaisesti uutta kumppania silloin kun nykyisen kanssa tulee konflikti?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mutta kuulostaa aika raskaalta. Vaihtuuko kumppanitkin lennosta?
En tiedä, mutta teen samaa. Haaveilen muista aina, jos omassa parisuhteessa menee huonosti. Sinkkuna ollessani tämän korvaa yleensä pakkomielteinen ihastus johonkuhun syystä tai toisesta saavuttamattomaan ihmiseen. Saatan olla jollain asteella läheisriippuvainen, en esimerkiksi oikein siedä yksin jäämistäkään edes lyhyeksi aikaa.
Joskus nuorempana ihan vaihdoinkin miestä, jos sen hetkisessä parisuhteessa meni huonosti, mutta toimintamalli ei johtanut hyviin lopputuloksiin. Otin epätoivoisena huonoja ja ilkeitä miehiä, jotka hyväksikäyttivät taloudellisesti ja/tai kohtelivat muuten huonosti.
Alkaisin ainoastaan siinä tapauksessa että toinen tekisi ensin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrkimys päästä eroon. Unohtaa se entinen ja hankkia laastari.
Paras tapa se onkin saada se entinen lopullisesti poikki, kun tapaa muita ihmisiä ja saa uskoa siihen että voisi löytää muitakin.
Itse toivoisin että kykenisin juuri nyt katselemaan muita, etten lankeaisi enää exään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kettuunnutte pikkuriidoissa siihen rakkaaseenne niin että ollisitte heti valmis vaihtamaan toiseen. Kuulostaa jonkinlaiselta persoonallisuushäiriöltä joka ei siedä arvostelua tai vastaansanomista.
Et rakasta nykyistä kumppaniasi ja olet läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy siihen, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen ihminen ymmärtää, että konfliktit kuuluvat elämään ja niistä pääsee yli, kun osaa puhua.
Se että katselee toista ei kai tarkoita, että tekisi mitään asialle. Sitä vaan puntaroi mielessään eri vaihtoehtoja.
Minusta moni on vastannut hyvin äärimmäisesti tulkiten. Miten voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä, jos kumppani tuntuu tyypiltä, joka hankaloittaa elämää, ja samalla kun mietit, mitä tehdä, huomaat tulevasi hyvin juttuun jonkun toisen kanssa?
Ihan kuin vastaajat olisivat jotain fundamentalisteja.
Vierailija kirjoitti:
Se että katselee toista ei kai tarkoita, että tekisi mitään asialle. Sitä vaan puntaroi mielessään eri vaihtoehtoja.
Minusta moni on vastannut hyvin äärimmäisesti tulkiten. Miten voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä, jos kumppani tuntuu tyypiltä, joka hankaloittaa elämää, ja samalla kun mietit, mitä tehdä, huomaat tulevasi hyvin juttuun jonkun toisen kanssa?
Ihan kuin vastaajat olisivat jotain fundamentalisteja.
No onhan se aika häiriintynyttä, jos ei yhtään pysty kohtaamaan mitään negatiivista, vaan heti on katse aidan toisella puolella. Terve ihminen puhuu asiat halki eikä mieti pakosuunnitelmaa heti, jos vähän on vaikeaa. Ja terve ihminen ei myöskään roiku suhteessa, jossa toinen osapuoli hankaloittaa elämää.
Vinoutuneesta ajatusmallista, jossa kuvittelet "omistavasi" toisen. Toinen osapuoli edustaa tällöin lähinnä kulutustavaraa, jonka voi vaihtaa, kun se ei enää miellytä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta teen samaa. Haaveilen muista aina, jos omassa parisuhteessa menee huonosti. Sinkkuna ollessani tämän korvaa yleensä pakkomielteinen ihastus johonkuhun syystä tai toisesta saavuttamattomaan ihmiseen. Saatan olla jollain asteella läheisriippuvainen, en esimerkiksi oikein siedä yksin jäämistäkään edes lyhyeksi aikaa.
Joskus nuorempana ihan vaihdoinkin miestä, jos sen hetkisessä parisuhteessa meni huonosti, mutta toimintamalli ei johtanut hyviin lopputuloksiin. Otin epätoivoisena huonoja ja ilkeitä miehiä, jotka hyväksikäyttivät taloudellisesti ja/tai kohtelivat muuten huonosti.
Kyvyttömyys kohdata elämän haasteita. Sinä pakenet kun elämä ei ole sitä mitä haluisit sen olevan. Se ei ole koskaan, mutta yleensä ihmisillä on se jokin taso joka riittää. Eli sen tason ylittääkseen pitää ponnistella niin paljon, ettei asiaa enää oikeastaan haluakkaan. Sulla se taso on siellä haavemaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Se että katselee toista ei kai tarkoita, että tekisi mitään asialle. Sitä vaan puntaroi mielessään eri vaihtoehtoja.
Minusta moni on vastannut hyvin äärimmäisesti tulkiten. Miten voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä, jos kumppani tuntuu tyypiltä, joka hankaloittaa elämää, ja samalla kun mietit, mitä tehdä, huomaat tulevasi hyvin juttuun jonkun toisen kanssa?
Ihan kuin vastaajat olisivat jotain fundamentalisteja.
Entä jos olet väärässä? Usein kumppani hankaloittaa elämää kun et rakasta.
En tiedä, mutta mulla on sama. Jos toinen loukkaa mua, en halua häntä enää.