Miksi jotkut ovat hyvin ilkeitä sille
Johon ovat ihastuneet? Käyttäytyvät loukkaavasti ja nöyryyttävät?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua näyttää ihastustaan.
Tuossa kuitenkin helposti karkottaa sen ihastuksen, jos satuttaa ja käyttäytyy huonosti.
Tunnevammaisia ja häiriytyneitä. Minulla loppuu samantein kiinnostus. Hyvä vain jos näyttävät oikean karvansa heti.
Ehkä heidät on kasvatettu niin että kiintymyksen ja rakkauden tunteet ovat heikkoutta ja ne pitää eliminoimaan tai niitä ei pysty hyväksymään itsessään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnevammaisia ja häiriytyneitä. Minulla loppuu samantein kiinnostus. Hyvä vain jos näyttävät oikean karvansa heti.
Sama. Minkään lapsellisen, häiriintyneen kanssa halua olla tekemisissä edes tuttavantuttavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
On hänelle syntynyt, paljonkin. Ne eivät kuitenkaan ole kestäneet - juurikin tuon ilkeyden takia. Muuten on elämässä menestynyt ihan hyvin kyllä.
Ne on ylimielisiä. Se ihastus ei ole niiden mielestä niille tarpeeksi korkeatasoinen ja sen takia ne yrittää karkoittaa sekä omat ihastuksen tunteet että mahdolliset vastapuolen ihastumisen tunteet ilkeilemällä. Tekevät selväksi olevansa parempia ihmisiä kuin ko. ihastus.
koska tyttelin sydän on mennyt omista sekoiluistaan niin pahasti karrelle että tytteliä sattuu. ja sitten saa maistaa lisää ongelmiaan. eikö opi pentuasteelle jäänyt kuinka saat kyllä vääntää itkua joka reikäsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Surullista. Tietynlainen rakastavasti harjoitettu sarkasmi silloin, kun kummankin huumorintaju osuu kohdilleen, on yksi flirttailun muodoista. Nöyryyttäminen ja suoranainen ilkeily, ilman pilkettä silmäkulmassa, viittaa ennemminkin jonkinlaiseen tarpeeseen murentaa itsetuntoa. Ehkä alitajuinen yritys saada toinen alistumaan ja myöntymään. Ei kylläkään lupaile hyvää yhteiselle tulevaisuudelle, jos jommalla kummalla on taipumus nöyryyttä ja tarkoituksella piikitellä. Sosiaalinen kömpelyys on eri juttu, eikä silloin ainakaan tahallaan loukkaa. Hieman haasteellisempi kommunikaatiotilanne kuitenkin.
Joskus nuorempana toimin itse niin. Syynä lähinnä torjutuksi tulemisen pelko.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ylimielisiä. Se ihastus ei ole niiden mielestä niille tarpeeksi korkeatasoinen ja sen takia ne yrittää karkoittaa sekä omat ihastuksen tunteet että mahdolliset vastapuolen ihastumisen tunteet ilkeilemällä. Tekevät selväksi olevansa parempia ihmisiä kuin ko. ihastus.
Tai sitten ihastus on liian korkeampitasoinen kuin ilkeilijä (paremmasta perheestä, varakkaampi ja lisäksi henkisesti tasapainoinen). Ilkeilijä kadehtii sitä jolle ilkeilee. Samalla kuitenkin hakeutuu hänen seuraansa ja suuttuu verisesti, kun hänet hylätään.
Vierailija kirjoitti:
[quotie=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
On hänelle syntynyt, paljonkin. Ne eivät kuitenkaan ole kestäneet - juurikin tuon ilkeyden takia. Muuten on elämässä menestynyt ihan hyvin kyllä.
OK, kiitos vastauksesta. Itse kartan jatkuvasti henkisesti väkivaltaisten maalitauluksi joutumista, kyse kun on yksin heidän tarpeestaan. Varmaan monet muutkin karttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quotie=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
On hänelle syntynyt, paljonkin. Ne eivät kuitenkaan ole kestäneet - juurikin tuon ilkeyden takia. Muuten on elämässä menestynyt ihan hyvin kyllä.
OK, kiitos vastauksesta. Itse kartan jatkuvasti henkisesti väkivaltaisten maalitauluksi joutumista, kyse kun on yksin heidän tarpeestaan. Varmaan monet muutkin karttavat.
Ilmeisesti kaikki eivät huomaa ilkeyttä kovin nopeasti, ehkä hämmentyvät, mutta jatkavat silti avoliittoon ja naimisiin asti. Varmasti riippuu siitä, mihin on tottunut.
Ehkä on tullut torjutuksi lapsuudessa, kun on halunnut näyttää kiintymystään? Kokee, ettei ole rakastamisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnevammaisia ja häiriytyneitä. Minulla loppuu samantein kiinnostus. Hyvä vain jos näyttävät oikean karvansa heti.
Tämä, sadismia. Toisen paha mieli ja häpeä tuottaa nautintoa. Tuskin mikään piirre ihmisessä kuvottaa minua enempää. Tuollaisesta kun näyttää edes viitettä, saa minut aivan varmasti vihaamaan itseään loppuelämäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quotie=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
On hänelle syntynyt, paljonkin. Ne eivät kuitenkaan ole kestäneet - juurikin tuon ilkeyden takia. Muuten on elämässä menestynyt ihan hyvin kyllä.
OK, kiitos vastauksesta. Itse kartan jatkuvasti henkisesti väkivaltaisten maalitauluksi joutumista, kyse kun on yksin heidän tarpeestaan. Varmaan monet muutkin karttavat.
Ilmeisesti kaikki eivät huomaa ilkeyttä kovin nopeasti, ehkä hämmentyvät, mutta jatkavat silti avoliittoon ja naimisiin asti. Varmasti riippuu siitä, mihin on tottunut.
Kyllä. Ja niinhän se on kaikkien ihmisten epätäydellisyyksien kanssa. Ihastuneena ei halua uskoa todeksi tai järkeilee, että jotakin pitää sietääkin tai jopa toivoa, että särmät hioutuvat ajan kanssa.
Ja vaikuttaahan sekin, mikä on ilkeyden juurisyy. Persoonallisuushäiriöinen tai psykopaatti tuskin juuri muuttuu, mutta jollakin ajattelemattomuuttaan töksäyttelevällä terveellä ihmisellä lienee enemmän toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quotie=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.
Ihan aikuiset yli 40v korkeakoulutetut ihmiset tekee tuota. Jotkut.
Onko syntynyt paljonkin parisuhteita tuolta pohjalta, tai arvostaako ilkeyden kohde heidän seuraansa nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin? Vai jäikö ilkeälle luu käteen?
Sitähän minäkin.
On hänelle syntynyt, paljonkin. Ne eivät kuitenkaan ole kestäneet - juurikin tuon ilkeyden takia. Muuten on elämässä menestynyt ihan hyvin kyllä.
OK, kiitos vastauksesta. Itse kartan jatkuvasti henkisesti väkivaltaisten maalitauluksi joutumista, kyse kun on yksin heidän tarpeestaan. Varmaan monet muutkin karttavat.
Ilmeisesti kaikki eivät huomaa ilkeyttä kovin nopeasti, ehkä hämmentyvät, mutta jatkavat silti avoliittoon ja naimisiin asti. Varmasti riippuu siitä, mihin on tottunut.
Kyllä. Ja niinhän se on kaikkien ihmisten epätäydellisyyksien kanssa. Ihastuneena ei halua uskoa todeksi tai järkeilee, että jotakin pitää sietääkin tai jopa toivoa, että särmät hioutuvat ajan kanssa.
Ja vaikuttaahan sekin, mikä on ilkeyden juurisyy. Persoonallisuushäiriöinen tai psykopaatti tuskin juuri muuttuu, mutta jollakin ajattelemattomuuttaan töksäyttelevällä terveellä ihmisellä lienee enemmän toivoa.
Nämä on vielä usein sellaisia että kostavat, kun heidät jätetään. Ovat omasta mielestään itse uhreja.
Lapsellista reaktionkalastelua, jota harrastetaan ala-asteella.