Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos pitää aina yksin olemista parempana?
15.06.2023 |
On onnellisempi yksin kotona. Mielellään sängyssä tai sohvalla viltin alla. Netin kautta anonyyminä/nimimerkillä on ihan ok kommunikoida muiden kanssa mutta heti jos pitää vaikka omalla nimellä kommunikoida, onnellisuus vähenee.
Kommentit (18)
Yksin eläminen on huomattavasti helpompaa kuin parisuhteessa tai perheenä, eikä ole mitään väärää jos valitsee elää yksin. Jokaiselle tekisi hyvää asua yksin ainakin ennen kuin suunnittelee mitää perhettä itselleen.. yksin ollessa tutustuu hyvin itseensä ja oppii huomaamaan mitä itse elämässä tarvitsee.. joskus oma elämän tyyli ei sovi muille ja silloin on parempi olla yksin ja voida itse hyvin, se on tärkeintä. Harvemmin mitkään parisuhteet tai lapsi perheet kestää yhdessä asumista vuosi kymmeniä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa että ei kukaan pitemmän päälle yksin pärjää. Vähintään mielenterveys menee. Ja vanhempana tarvitsee apua. Onnetonta elämää erakkona elää.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ei kukaan pitemmän päälle yksin pärjää. Vähintään mielenterveys menee. Ja vanhempana tarvitsee apua. Onnetonta elämää erakkona elää.
Yksin eläminen ja erikoistuminen on täysin eri asia. Ihmisellä voi olla ystäviä ja avun tarjoajia ympärillään, se on oikeastaan ihan hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Siitähän seuraa hyvin rajoittunut loppuelämä. Muuttuu psyykkisesti hauraaksi, eikä kestä vastoinkäymisiä ja muutoksia, joita väistämättä tulee. Elää pienen, pelokkaan elämän.
Kukin tavallaan, ap.
"Kukin tavallaan, ap." No siinäpä tyypillinen passiivisaggressiivinen v**tuilija jonka seura ei varsinaisesti mieltä ylennä. Sitten vielä kirjoittaa psyykkisestä hauraudesta, hmm... 🤔
Itse viihdyn ihmisten parissa mutta yksinolo voittaa paskan seuran 6-0!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että viihtyy hyvin yksin. Osa on läheisriippuvaisia ja he eivät pysty olemaan yksin ollenkaan.
Kyllä se nykymaailmassa on vaan tärkeää pystyä toimimaan myös muiden kanssa. Mitä jos tulee tilanne että on pakko pyytää muilta apua mutta sitten ei uskallakaan? Ja toki voi sitten vapaa-ajalla olla siellä kotona jos sen kokee itselle sopivimmaksi, mut ei silti ihan kokoaikaa välttämättä kantsi niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viimeiset 10 vuotta olen tykännyt olla enimmäkseen yksin ja lapsena oli sama homma. Ihan normielämää mulle. Mulla on yksin hauskaa eikä koskaan tylsää. Mietin kaikkea ja ihmisten kanssa voi olla tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ei kukaan pitemmän päälle yksin pärjää. Vähintään mielenterveys menee. Ja vanhempana tarvitsee apua. Onnetonta elämää erakkona elää.
Välillä onnetonta. Silloin kun kannan huonekaluja jostakin tai laitan lamppua kattoon, aattelen et kiva jos olisi perhe siinä apuna. Yksin kun tekee kaiken, menee enemmän aikaa käytännön asioissa, kun ei ole perhettä apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se varmaan kivempaa olla yksin, jos pitää siitä, kuin se, että on pakosta yksin, kun ei ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten se on niin. Paitsi jos löytyy joskus ystävällistä seuraa.
Ite en ole ihan täyserakko. Käyn ihmisten ilmoilla ja sosiaalisissa tapahtumissa. Mulla on lenkkikaveri, jota näen joskus. Naapureiden kans juttelen. Enimmän ajan olen kuitenkin omissa oloissani ja mun työt sekä harrastukset on epäsosiaalisia yksilölajeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ei kukaan pitemmän päälle yksin pärjää. Vähintään mielenterveys menee. Ja vanhempana tarvitsee apua. Onnetonta elämää erakkona elää.
Yksin eläminen ja erikoistuminen on täysin eri asia. Ihmisellä voi olla ystäviä ja avun tarjoajia ympärillään, se on oikeastaan ihan hyvä juttu.
Aloittaja tuntuu olevan ääritapaus, joka haluaa olla vain viltin alla sohvalla tai sängyssä. Ei omissa oloissa viihtyminen tarkoita sitä että pitäisi olla äärimmäisen passiivinen ja suorastaan karttaa muitten ihmisten seuraa. Omasta asunnosta kannattaa toki tehdä mahdollisimman viihtyisä ja virikkeellinen, jotta siellä voi tehdä kaikenlaista eikä mikään estä harrastamasta liikuntaa omatoimisesti ulkoilmassa. Yksineläjäkin voi käydä lenkillä ja uimassa sekä jutella satunnaisesti tapaamiensa ihmisten kuten naapureitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on se varmaan kivempaa olla yksin, jos pitää siitä, kuin se, että on pakosta yksin, kun ei ole kavereita.
Kyllä yksinäisyys oli vaikeampaa silloin, kun kaipasi entisiä kavereita. Ne hävisi, kun sairastui vakavasti. Yks muutti Afrikkaan töihin. Elin sitten erakkona useita vuosia ja myöhemmin on tullut uusia tuttavuuksia, mutta olen huono näkemään ihmisiä, kun aina on jotain omaa tekemistä.
Miksi täytyy olla kotona yksin peiton alla? Varsinkin nyt kesällä voi tehdä vaikka mitä yksin. Kulkea luonnossa, käydä uimassa, kesäkahviloissa ja erilaisissa tapahtumissa.
Eikä tarvitse kommunikoida eikä kertoa nimeään.
Jos vaan makaa peiton alla, niin siinä on se vaara että mieli ja kroppa sairastuvat.
Yksinolo voittaa psskan seuran 600-0.
Nuorempana syytin itseäni kun en kestänyt olla perheen/suvun kanssa mitä näitä nyt oli juhannukset, joulut etc.
Olen vain erakompi luonne. Ei ole tarvetta brassailla tutkinnoilla, lomilla, autoilla, asunnoilla eikä varsinkaan julkkisseuroilla. Ylipään rahasta puhuminen on noloa. Ja ihan olen vuokralla asuva, metrolla kulkeva hybridietätyöläinen.
Arvostan seuraa jossa minua arvostetaan ja vähempään en lähde.
Arvostan ympärillä olevia ihmisiä mutta koska en leveile tutuilla tai omaisuudella niin en ole haluttua seuraa.
Ja se on ok. Kukin olkoon haluamassaan seurassa.
Alue: Aihe vapaa
Siitähän seuraa hyvin rajoittunut loppuelämä. Muuttuu psyykkisesti hauraaksi, eikä kestä vastoinkäymisiä ja muutoksia, joita väistämättä tulee. Elää pienen, pelokkaan elämän.
Kukin tavallaan, ap.