Mikähän siinä on,et meteorologit jumaloivat hellettä,mut sitten kun vähän jäähtyy,niin suupielet kääntyy alaspäin.

Olen asunut 15v kuumassa maassa koska lasten ja perheen takia täytyy, muuten en asuisi. Välttelen aurinkoa minkä pystyn ja silti ihovaurioita suojista huolimatta kun on pakko elää normaalisti. Suuren osan vuotta odottaa vain iltaa ulkoiluun tai päivisin ilmastointiin pääsyä. Sadepäivät on ihana siunaus, lumesta voi vain haaveilla. Jos saisin lapset perheen työt ym mukaan Suomeen niin muuttaisin heti enkä tulisi kuumiin paikkoihin enää ikinä. Minulle kylmä ja sateinen on hyvä sää, kuuma ja aurinkoinen huono sää mistä kärsii.

Sama on itseäni ärsyttänyt aina. Puhutaan kuin sade olis hirveä rangaistus ja talvinen kaunis pakkassää kirous.

Todella pännii se asenne, että vain auringon paahtaminen ja helle olisi hyvää säätä, josta kaikki nauttisi, kun se on täyttä puppua.

Minusta harmaat päivät on parhaita, kuten myös sadesää ja pakkanen. Niissä minun sielu lepää. Ja mikä tärkeintä, luonto tarvitsee niitäkin.