Lue keskustelun säännöt.
Ero alkanut itkettää uudelleen
15.06.2023 |
Luulin käsitelleeni eron, mutta nyt parin vuoden jälkeen on alkanut jokin uusi vaihe.
Tietyt asiat surettavat enemmän kuin aiemmin. Ei tarvitse kuin muistaa, niin tippa on jo linssissä. Suorastaan vollotan.
Kaipaan entistä miestäni, sekä elävää yhteyttä häneen. Eilen näin päivällä unta hänestä ja heräsin silmät vesissä.
Tänä keväänä olen lähtenyt liikkeelle. Olen harrastanut seksiä ensi kertaa eron jälkeen, hiukan ihastunutkin. Ehkä tämä on lopullista luopumisen tuskaa. Hormonitkin heittävät ja herkistävät. Työ väsyttää.
Tiedän eron syyt ja sen, että tarvitaan paljon että asiat paranevat. Olen saanut uuden elämäni järjestykseen. Silti. Itken, kun en muutakaan voi.
Kommentit (23)
Voi apua, olenkohan mäkin kahden vuoden päästä tuossa tilanteessa. Mies ilmoitti erosta reilu kaksi viikkoa sitten ja tuntuu tuskalliselta ajatella elämää eteenpäin. Sydän ja elämä on pirstaleina. En voi kuvitellakaan ketään muuta miestä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuska kirjoitti:
Voi apua, olenkohan mäkin kahden vuoden päästä tuossa tilanteessa. Mies ilmoitti erosta reilu kaksi viikkoa sitten ja tuntuu tuskalliselta ajatella elämää eteenpäin. Sydän ja elämä on pirstaleina. En voi kuvitellakaan ketään muuta miestä elämääni.
Ehkä. Tämä ei ole enää ahdistunutta itkua, vaan puhdistavaa. Kyyneleet huuhtovat henkistä likaa pois.
En tunne enää niinkään syyllisyyttä tai häpeää, suren menetystä ja rakkaan ihmisen sairautta.
Olen mennyt mekaanisesti eteenpäin. Mitä muuta olisin voinut tehdä?
Nyt kaikki tarvittava on tehty, on pakko pysähtyä hetkeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen itkee! 😂
Niin?
Te joilla ei ole empatiaa tai asiaa, älkää kommentoiko. Olette turhia, ettekä tiedä mitä on olla aikuinen.
Jos mies itkisi niin sitä pilkattaisiin. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin väsynyt tiettyihin asioihin, tehnyt omat virheeni... nähnyt merkkejä, mutta kuitannut ne perhetilanteen ja pandemian syyksi...joskus haaveillut omasta ajasta ja tilasta, silti tehnyt yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia...matto meni jalkojen alta, kun olisi vihdoin viimein ollut yhteisen elämän aika.
Ei päästy edes kokeilemaan. Toinen kääntyi nurinpäin, sairastui sukunsa vikoihin. Väärät ihmiset ympärillä ottivat siitä hyödyn. Loput seisoivat tumput suorina ja jatkoivat elämäänsä, vaikka heidänkin olisi pitänyt havahtua.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies itkisi niin sitä pilkattaisiin. 🙄
Hölynpölyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen itkee! 😂
Äläs nyt, aikuisella naisella alkanut vanha suola janottamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen itkee! 😂
Äläs nyt, aikuisella naisella alkanut vanha suola janottamaan...
Suolaa ei ole kuin kyynelissä. En ole missään vaiheessa lakannut rakastamasta exääni, vaikka siinä ei ole mitään järkeä.
Mitä saat tuosta tunnevammaisesta ilkeilystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku auttoi ja olo helpottui. Panttasin ikävää oloa koko viikon, kunnon tunteiden purku helpotti ja selvitti ajatuksia. Tästä jatketaan.
Ap
Minulle kävi samoin. Itseasiassa aloin todella käsitellä eroa vasta kun siitä oli kulunut vuosi ja kuulin exän olevan jo perustamassa perhettä uuden naisen kanssa. Kahden vuoden kohdalla tuli uusi ikävöintivaihe, mutta se ei ollut enää niin kipeää vaan tuollaista kuvaamasilaista haikeutta ja yleisempää menneiden kaipuuta. Rakastin miestä aidosti, ja vieläkin joskus kaipuu iskee vaikka harvemmin enää. Erosta on nyt jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jätetyksi tuleminen ennemminkin herätä suuttumuksen ja raivon tunteita? Luulisi, ettei sellaista roistoa voisi enää ikävöidä rinnalleen? Toki menneitä, hyviä aikoja kaiholla muistelee mutta ei kai sitä ihmistä enää haluaisi takaisin kun olisi noin pahasti, tahallaan loukannut?
Vierailija kirjoitti:
Älä ole itkupilli.
itke vaan jos auttaa, monesti itsellenikin helpottava tunne kunnon itkujen jälkeen...mitä se kelleen kuuluu, varsikin jos yksinään itkee, tapa se on sekin oloaan helpottaa, eikä huonoimmasta päästä ollenkaan. Tsemppiä ja voimia sulle. Aika ja välimatka asiaan, hiukan auttaa aikanaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero myös kuoleman johdosta itkettää aina.
Ainakin mulla kun olen nähnyt unta jostain exästä tai ihmisestä, niin se jää muutamaksi päiväksi leijumaan ja tulee mietittyä ja kaivattua, se menee ohi kyllä.
Unet on hyvin eläväisiä, on se aina kummallista kun joku entisestä elämästä pomppaa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Ero myös kuoleman johdosta itkettää aina.
Sen kuuluukin. Olit oikean henkilön kanssa yhdessä.
Ala jakamaan villisti ja rohkeasti toosaa joka paikassa ja eri kundeille ja mielellään myös lähi-idästä tulleille. Näin saat muuta mietittävää ja uusia tunteita elämääsi. Kerran täällä eletään ja känni auttaa vapautumaan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies itkisi niin sitä pilkattaisiin. 🙄
Niitä sikoja saakin pilkata ja varsinkin itkeviä vätys nyhveröitä. Koska ne ei osaa edes näyttää tunteitaan tai puhua niistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö jätetyksi tuleminen ennemminkin herätä suuttumuksen ja raivon tunteita? Luulisi, ettei sellaista roistoa voisi enää ikävöidä rinnalleen? Toki menneitä, hyviä aikoja kaiholla muistelee mutta ei kai sitä ihmistä enää haluaisi takaisin kun olisi noin pahasti, tahallaan loukannut?
Minulla oli pitkään juuri valtava viha. Sitten tapasin todella huomaavaisen ja huolehtivaisen miehen, joka ihastui minuun kuin pikkupoika, ja alkoi piirittää täydellä voimalla. Siinä vaiheessa kun sai tätä ihanaa rakkauspommitusta, tuli suru. Pidin sitä kehityksen merkkinä.
Eikä tee mieli eksää takaisin, mutta surettaa niin moni asia, joka meni pieleen. Niitä ymmärtää paremmin jälkikäteen. Olisi halunnut onnistua hänen kanssaan.
Älä ole itkupilli.