Ennen sai töitä helposti vaikka ei ollut ammattiakaan.

Sota oli Suomelle hyvä asia. Kaatui paljon työikäisiä miehiä, ja maata piti rakentaa samaan aikaan uudelleen ja maksella vielä sotakorvauksiakin. Toivon mahdollisimman pian uutta sotaa. Alkaisi tällainen kohta 60v ukko olla taas kysyttyä työvoimaa työmarkkinoilla.

Nykyään työpaikka irtoaa jos on sukua jollekin, makaa jonkun kanssa tai tuntee jonkun tarpeeksi hyvin. 

Ei ennen sen helpommin töitä saanut, piti olla ammattitaitoa ja ahkeruutta, aivan kuin nykyäänkin. Minulle soitellaan yhä ja tarjotaan työtä vaikka olen useita vuosia ollut vanhuuseläkkeellä.

sai, kansakoulun käynyt pääsi veturinkuljettajaksi!

Etenin itse kansakoulupohjalta johtotehtäviin asti elektroniikan maahantuontifirmassa (Ziehl-EBM, nykyään Ziehl-Abegg)

Tytär on kauppiksen käynyt, sekä opiskelee tuta-insinööriksi. Mitään vastausta ei tule työhakemuksiin tai sanotaan ettei nyt kohdistunut sinuun.

Ollut valmistumisesta asti työtön ellei muutamaa nollatuntisopimusta lasketa joissa tehnyt neljässä vuodessa ehkä parisataa tuntia töitä, vaikka haluaisi täysipäiväiseksi.

Eihän yhteiskunta voi rakentua siten että minä olen elatusvelvollinen aikuiselle lapselle. Siihenhän tämä on menossa jos jälkikasvulle haluaa mm. oman asunnon ja sitä että suku jatkuu.

Miksei enää oma ahkeruus ja motivaatio riitä, vaan järjestelmä on lyöty säppiin uusilta tulokkailta?

Moni varmasti pakenee tilannetta maihin kuten Saksaan tai Norjaan jossa töitä edelleen saa ihan vain kysymällä. Enkä pidä sitä vääränä tai epäisänmaallisena. Suomi on pilattu muilta kuin perintörikkailta nuorilta.

2000 luvulla on alettu vaatia koulutusta melkein kaikkeen työhön ja noita typeriä kortteja.

Olen ollut jo 20 vuotta sitten telakalla laivoja rakentamassa. Nyt ei kelpaa sinnekkään koska ulkomaalaiset tekee kaikki työt

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen sen helpommin töitä saanut, piti olla ammattitaitoa ja ahkeruutta, aivan kuin nykyäänkin. Minulle soitellaan yhä ja tarjotaan työtä vaikka olen useita vuosia ollut vanhuuseläkkeellä.

tämä ei pidä paikkansa. sain ties mitä töitä 70-luvulla kirjaimellisesti sillä että kävelin konttorille ja kysyin johtajalta onko työvuorojen tekijöille tarvetta. ja palkka oli kohtuullinen, elätti itsensä ja jäi säästöönkin.

ei cv:tä, ei edes työhakemusta. vaikeustaso oli noin sata pykälää alempana.

Rahahanat on laitettu kiinni eikä tilanne enää muutu. Jos vähävaraisena Suomeen synnyt, sellaisena myös pysyt ellet myy huumeita tai pääse pakoon sitä köyhyyttä jollain veikkausvoitolla.

Työmarkkinatkin menevät yhä enemmän siihen suuntaan, että muut kuin suojatyöpaikoissa olevat saavat täysin olematonta palkkaa jonka kylkeen pitää saada tukia että pysyy elon tiellä.

Heti armeijan jälkeen pääsin raksalle vaikkei ollut osaamista. Osasin kuitenkin eikä kukaan sanonut etten osaa ja tein kattoa ja ja paneloin sisäkattoa. Itse lähinnä opettelin tekee ja annoin ymmärtää että osaan. Tein kaikkea mahdollista työtä mitä raksalla voi olla ja olin 15 vuotta putkeen töissä. Sitten alkoi tulee niitä henkilöstöfirmoja ja työn saanti väheni.

Niin ja alaikäisenäkin pääsi kesätöihin helposti, itse olin lastenvahtina, mansikkamaalla.

Kyllä nykyäänkin saa helposti, jos suostuu tekemään pilkkahinnalla.

Menee siis niin, että normaali palkka vaatii tosiaan suhteita (sukulais, pitkäaikaisia kavereita tuttuja) tosin naiset voi edelleen reiden kautta saada, jos ei satu olemaan julkisella juuri sillä hetkellä suojatyöpaikkaa. Olettaen että ulkonäköä riittää siis.

Sitten on erikoisosaajat, jotka saavat usein hyvää palkkaa, koska suurta vajetta niillä aloilla.

Sellaiseksi on mennyt eli orjat -> sukulaiset tutut kaverit -> erikoisosaajat