***HEINÄHELISTINTEN PERJANTAI***

Ja pahoitteluni keseknmenon saaneelle... Kyllä nuo km tuntuvat olevan aika yleisiä, niin kuin täälläkin olemme saaneet huomata...yksi toisensa jälkeen on semmoisen saanut. Elämme tässä vaiheessa aika riskiä aikaa..



Ja onnea helpa-77? Ihanaa että siellä on vielä masussa elämää ja toivottavasti se pienoinen myös siellä pysyy... Toivon paljon tarrasukkia sinun masuun!!!!



Itsellä ei muutoksia tässä tilassa...



t.sadetar eppu8+1 ja tyttö03



HYVÄÄ VIIKONLOPPUA HEINIKSILLE!!!!!

hienoa kuulla, että helpa olet päässyt takaisin mukaan. ikävää, että molemmat eivät jaksaneet, mutta yksikin terve vauva on onnen aihe.



ajattelin tulla pikaiseen lukemaan ja kertomaan kuulumisia. eilen olikin muodostunut pitkä ketju. saas nähdä miten tänään ollaan paikalla. Itsellä ainakin olisi monta hommaa tehtävänä, mutta tämä raskauden myötä tullut vetämättömyys veroittaa enkä vielä ole pistänyt tikkua ristiin minkään eteen. Ainakin postissa pitää vielä lähteä käymään, että saan ne joulukortit mitä ajattelin laitettua eteenpäin.



aika menee hurjan nopeasti. ei esikoisen kohdalla tuntunut päivät menevän näin nopsaan. Ja varmaan kun oloni tästä parantuu niin että saa taas jotain aikaiseksi ajan kulku vaan nopeutuu. Mutta nyt täytyy alkaa välipalalle, ettei pahaolo yllätä.



t.Jennu ja pikkuinen 9+5

Voimat ovat ihan finaalissa ja alkurasjautta tässä mennään. Töissä pitäisi jaksaa ja kotia pyörittää. Lapset tappelevat koko ajan. Voisin nukkua koko ajan. Eka neuvola olisi ensiviikolla. Ja takuulla verenpaineet ovat pilvissä ja painoa on liikaa ja joudun (pääsen) sokerirasitukseen=( Nuorimmaisen odotus aikana neuvolan väki toitotti koko ajan kuinka pitää katsoa mitä syö ja miten sinulla on verenpaineet näin korkealla. Viikottain seurattii ja äitiyspolilla ihmettelivät ettei nämä korkeat ole!! Aijonkin tehdä selväksi, että näistä ei tarvi vauhkota! Pahalla tuulella olen ja väsynyt.



Siskolleni sanoin tässä yks päivä odottavani ja hän osasi olla iloinen puolestani...äidille en ilmoittele lähi aikoina kun sanoi jo toista odottaessani että eikö nämä ala jo riittämään, ja sama jatkui kolmannella odotus kerralla silloin vain tuumasi että nämähän on nyt tässä eikä yhtään enempää!! Ei osaa olla iloinen ollenkaan ja jos jotain vastoinkäymistä niin kuuluu " mitä minä sanoin" Raivostuttava!! Mitenkään ei ole kyllä osallistunut lasten kasvatukseen eikä pyydä lapsia yöksi eikä muutenkaan pidä yhteyttä. No tämä on minun elämääni ekä kenenkään muun! Pelottaa kuinka se saa taas loukattua minua!!!



Mielialat ovat laidasta laitaan...noh kohta pääsen päiväunille kun saan nämä kolme termiittiä asettumaan =)



Kaikesta huolimatta olen onnellinen odotuksesta ja tulevasta vauvasta!!



Myytiäinen ja vaavi 8+ jotain

Ja onnittelut Helpalle. hienoja uutisia. Ja pahoittelut keskenmenon saaneelle. Itse en osaa vielä ollenkaan olla varma tästä raskaudesta kun en ole sydänääniä kuullut. Oireet edelleen aika vähäiset. Suihkussa sattuu nänneihin. Näyttää ihan sellaisilta pornonänneiltä :-S

Mahallaan nukkuessa vähän rintoja aristaa. kahvia ei tee yhtään mieli. Yleensä joka aamu pitää saada töissä muuta kupillinen, nyt hyvä kun yhden ottaa aamupäivällä. Näppylöitä pukkaa aikalailla. Pojan kanssa ei ollut ollenkaan. Siksi mietinkin, että jos tässä raskaana ollaan, niin tyttö tulee.



Voi kun sais jotain varmuutta pian!



7+0

Pienen palsta tauon jälkee taas täällä, on ollut niin väsynyt olo jotenkin ettei tule muuta ku nukuttua ja töissä käytyä äskenkin nukuin 3 tunnin päikkärit ja nyt pitäis alkaa siivoilemaan ja illalla varmaan pitäis mennä vähän jouluostoksille.



Aivan mahtava uutinen ja paljon onnea helpalle kun kävikin niin onnellisesti!!:)



Täällä ei sen kummempia muutoksia ole tapahtunut etovaa oloa ei enään 24h ole mutta päivittäinen sitäkin joutuu kokemaan ja toissa päivänä illalla oksensin jotenkin illalla se on pahempi kun muina aikoina,ruoka ei nyt niin hyvin alas mee pitää tarkkaa miettiä mitä ruokaa tekisi ettei se alkaisi etomaan ja että pystyisi sen syömään,rinnat on arat/kipeet ja turvonnut,mahassa on turvotusta työhousutkin alkaa napin kohalta kiristimään jo omat housut kyllä vielä menee mutta aika pömppö maha mulla on:)



Mulla on aika sama juttu kun myytiäisellä että äidilleni en todellakaan ole vielä kertonut asiasta enkä varmaan piiitkään aikaa kerrokkaa sitten kun pakko niin kerron koska kun toista lasta odotin niin kerroin siitäkin vasta kun olin rv24 ja se oli kauhea järkytys hänelle sitten se valitus alkoi että eikö se yksi oisi riittänyt ym... eikä hänkään ole ikinä lapsia yö kylään ottanut tai muutenkaan hoidellu heitä hetkeäkään,no miehen vanhemmat ei kyllä niin pahoja ole mutta toisen lapsen kohdalla mies kertoi heille vasta kun olin rv32 siis niin kummalta kun se kuulostaakin he eivät olleet huomanneet että olen raskaana no järkytys oli heille enempi se että olin niin pitkällä kun vasta saivat tietää kuin se että toinen lapsi tulee, saa nähä millon tästä kolmannesta sitten kerrotaan:)



En tiedä oletteko vielä tästä puhuneet tai onko liian aikasta puhua mutta itse ainakin olen miettinyt kumpaa sukupuolta tämä mahtaisi olla näitten alkuraskauden oireitten perusteella,minulle sillä ei sinänsä ole väliä mutta kun 2 tyttöä ennestään on niin jotenkin se poikakin olisi kiva mutta tuntuu kyllä aika vahvasti siltä että kolmaskin on tyttö kun finnejä on naamassa aika paljon tai niitä tulee ja menee ja mieliala vaihtelut on ollu samaa luokkaa eli yhtä hurjat kun aikasemmissakin raskauksissa ainut mikä poikkeus on niin tämä huono/etova olo mitä ei tullut 2 aikasemmassa raskaudessa kuin kerran kaks mutta kun tätä on päivittäistä ja kun ei se ruokakaan niin hyvin maistu kuin aikasemmin tosin mitään ihmeempiä mielitekoja ei pahemmin ole koskaan ollut ekassa oli ehkä jäätelö ja karkkia kyllä meni mutta nyt on sen suhteen erinlailla... Saas nähdä meneekö veikkaus oikein:)



Joo mutta minä lähden siivoilemaan, huomiseen ja Hyvää viikonloppua kaikille!:)



Carita rv7+6

Siis loistavia uutisia Helpa!! Noin ei varmaan usein kay, sait niinkun uuden mahollisuuden =) Toisaalta surku poistuneen vauvan puolesta, mutta hieno juttu, etta siella masussa viela yksi pikkuinen uiskentelee! Hirmuisesti nyt vauvaliimaa loppumatkalle! Niin ja voithan tietty taallakin kirjoitella jos haluat, vaikka la vaihtuisikin.



Kubla: Olipas kiva kuulla, etta siella on kaikki hyvin ja toivottavasti niin pysyykin. Hienoa, etta oot jo tottunut ajatukseen kahdesta vauvasta. Niin sita kai vaan tottuu siihen mita elama tuo tullessaan. Teilla onkin sit kai ollut kolmosetkin lahella, hui! Toisaalta varmaan hyva, etta tulee VAIN kaksi, riskit raskaudessa luultavasti todella paljon pienemmat.



Pahoittelut keskenmenon saaneelle =(



Myytiainen ja Carita: Todella kurjaa ja ihmeellista, miten teidan aitinne ajattelee tulevasta vauvasta! En pysty ymmartamaan, etta miksi se heita niin niin kovasti harmittaa. No onnex naa on teidan omia ratkasuja ja heidan mielipiteilla ei siina oo mitaan valia. Toivottavasti pystytte jattamaan tollaset holmot kommentit ihan omaan arvoonsa ja nauttimaan odotuksesta ja vauvasta!



Ma en osaa yhtaan sanoa, kumpi taalla masussa kasvaa. Meilla on kans kax tyttoa ennestaan ja jotenkin toivoisin kolmatta =) Ei siis todellakaan mitaan valia kumpi tulee, kumpaakaan ei sairaalaan jateta =) Oireet on musta aika samanlaiset kun aiemmissakin raskauksissa. Esikoisesta oli ihan poika olo, mutta tyttohen sielta tuli. Sillon jo aattelin, etta mulle ei sit varmaan oo kykya arvata sukupuolta, joten en taida edes yrittaa. Voihan olla etta matkan varrella tulee joku tunne, toistasex ei viel oo.



Eilen oli jotain puhetta kummista unista. Mulla on joka raskauden alussa ollut sama/ samanlainen uni, jossa oon kannissa. Unessa siis oon jo ihan huppelissa, juonut ja polttanut ja yhtakkia muistan, etta hei mahan oon raskaana. Ja oon siina sit paininut asian kanssa ja paatynyt juomaan lisaa, kun oon jo kerta muutenkin kannissa!! Naa unet on silleen hassuja, kun en muutenkaan juo, kun aniharvoin (n. kerran vuodessa) ja poltan vaan juodessani.



Taalla vaan pahoinvointi jatkuu. Viime viikolla jo ajattelin, etta alkais helpottaan, mutta tassa sita viela ollaan. Toivon vaan, etta joulux olis parempi olo. Eipa taalla kait muuta...



Neeri ja nuppuinen 10+5

Mukava kuulla Helpan hyvät uutiset. Ikinä ei siis kannattaisi heittää toivoa liian aikaisin.



Voimia keskenmenon saaneelle!



Omaolo on edelleen ajoittain tuskainen. Pahoinvointia on aamuisin ja iltaisin, niin ettei pysty kuin makaamaan liikuttamatta, ettei tule oksennus. Kauhulla odotan ensi viikolla töihin menoa. Tämä viikko on ollut lomaa ja on saanut tehdä asioita juuri siinä tahdissa kuin jaksaminen on antanut myötä. Joitakin joululahjoja olen saanut valmiiksi.

Huomenna olen lupautunut äidin kanssa jouluostoksille. Liekö olotilani tulee silloin ilmi, kun on pakko vähän väliä pysähtyä syömään. Jouluna olin muutenkin ajatellut asian kertoa, vaikka ultra on vasta joulun jälkeen.



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



t. unska ja maha-asukki 8+4

Ihanaa kun itsellä pirteä olo :O)

Eilen käytiin lasten kans ultras kurkistamassa masuun ja voi sitä onnen tunnetta koko porukassa, kun nähtiin masussa vilkas potkija, hihii. Lapset eivät meinanneet pysyä nahoissaan kun hihkuivat onnestaan et nään äidin masussa olevan vauvan ja se potkii, heiluu ja huitoo kovin :)

Lääkäri näytti ja selitti lapsille tosi tarkkaan missä mitäkin näkyy ja lapset saivat omat kuvat muistoksi ja äidille + isälle omat. Isä ei meillä ollut mukana kun joutui äkilliseen palaveriin, noh, sit muilla kerroilla.

Masussa kaikki oli hyvin ja viikot vastasivat sitä mitä pitikin ja asukkaita on se yksi kipale.

Siellä näkyi selkeät muodot oikeasta vauvasta, josta jopa meidän 5 ja 3 vee lapset tunnistivat näyn, happy happy!

Nyt lapsilla koristaa omien sänkyjen päätä vauvan kuvat ja äidillä ja isällä kuvat ovat jääkaapin ovessa aitiopaikalla kurkistamassa.

Nyt on onnellinen olo kun tietää varmasti masussa olevan elämää. Joten voimme nautti joulusta täysin rinnoin ja odottaa tammikuun 3 päivän ultraa saapuvaksi.



Onnellisia päiviä teille muilekin odottajille!



Täältä tuli onnelista omaa napaa vaan ;)





RV: 9+4 boy -01 and girl -03

Joku päivä oli puhetta synnytyspeloista. Mua ei pelota kivut ym eli toivoisin normaalia synnytystä. Pelkään enemmän vauvan puolesta:(. Meidän pikku-ukko syntyi viime maaliskuussa kiireisellä sektiolla uhkaavan hapenpuutteen vuoksi ja ihan viime metreillä hän olikin ulkona. Kaikki piti olla normaalisti, mutta sydänäänet heittelehti aika tavalla ja mulla ei paikat lähteneet avautumaan juuri yhtään. Syytä moiseen ei koskaan saatu tietää ja nyt pelottaa, jos taas käy niin ja sektiota ei tehdä ajoissa. Aion puhua peloistani ja kysellä mitkä mahdollisuudet olis päästä suunniteltuun sektioon.



Muuten täällä vointi hyvä, ei oikein edes huomaa olevansa raskaana. Onneksi kuitenkin raskaus on ultrassa varmistettu:)



Mukavaa viikonloppua!



Sport75 rv 7+6

Olipas " ihana" huomata etten ole näiden tunteitteni kanssa yksin,olikohan se nikki Carita ( muisti pätkii)! Vanhempani ovat eronneet kuten miehenikin vanhempani! Ihmettelen mikä näitä ihmisiä vaivaa. En nimittäin aijo kertoa odotuksesta vielä aikoihin heillekkään. Ollaan mieheni kanssa aika yksin näiden lasten kanssa. Onneksi meidän suhde on hyvää laatua. Asioista voi puhua niiden omilla nimillään. Mieski ihmettelee äitini käytöstä, ei sitten ymmärrä pätkääkään. Enkä tiedä miten se hänen elämäänsä muuttaa jos meille odotetaan haluttua lasta. Sokkihan se on kun sitten kerron tai kun näkee että maha kasvaa. Joku kaverikin aina kummastelee toisten odotuksilla. Välillä olen kuullut että olen kuin joku uskovainen kun pukkaan lapsia maailmaan,,että se sattuu!!! Eihän niitä tehdä, lapset saadaan... Onko ihmiset niin katkeria etteivät osaa olla ja iloita toisten puolesta??! Minulla kun ei ole kuin yksi ainut isosisko, sitäkin rakkaampi. Ja miehelläni yksi isoveli,tosin alkoholiin menevä kuten appi ja anoppikin. Elämä on karua, aina ei voi voittaa eikä sukuaan voi valita, mutta onnelinen näistä elämän pienista ja suuristakin onnista täytyy olla. Kerranhan täällä eletään...



Aika epäselkoista soperrusta, mutta ne hormoonit ne hormoonit...ilta öklötys on valloillaan... =D

.. se varmaan on , kun ei osata olla iloisia toisten puolesta. Meillä onneksi nämä lähimmät ihmiset ovat olleet iloisia uutisesta, jota meidän lapset levittävät jo ympäri kyliä :0)



mutta tiedän, että monelta tutulta tulee melkoista kommenttia, kun tuli jo kolmatta odottaessa. Täytyy vain karaista itseään ja olla välittämättä, minä ja mieheni sekä tulevat isosisarukset olemme aivan onnessamme! Tämä on kuin ensimmäistä odottaisi, kun tulee ekan kerran kunnon ikäero (3v6kk nuorimmaisen kanssa) tietää jo mitä pienen vauvan hoito on ja osaa ottaa sen rennosti sekä nauttia, vaikka väsyttäisikin :0)



Mukavaa viikonloppua kaikille heinähelistimille, toivotaan ettei tulisi enää keskenmenoja (pahoittelut sen kokeneille) ja että pian päästäisiin pahoista oloista!



Kolmen onnellinen emo pömpöttävän mahansa kanssa ;0)