Onko ekaluokkalaiselle 3 km. kouluun liian

Maalla kaikki on paremmin. Täällä 1-2 luokalla saa taksikyydin, jos koulumatka yli 2,5 km (bussit ei kulje, siksi taksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vain kaupunkilaisten ongelmia? Meillä päin saa oikeutuksen ilmaiseen koulukyytiin (kolutaksiin) vain ne, joilla on enemmän kuin viisi kilometriä koulumatkaa yhteen suuntaan. Kolme kilometriä pyöräilee vartissa.

Ja te vielä ihmettelette, että miksi lapset paisuvat kuin pullataikina ja miksi vain kilpaurheilua harrastavat lapset ovat atleettisia.

1.-3. luokkalaisilla raja on 3km, jotta pääsee taksilla.

Pitkä tuo 3km on pienelle ihmiselle. Varsinkin täällä maalla kun ei ole katuvaloja ja metsän läpi joutuisi kulkemaan.

Meillä lähikoulu ei ole lähin koulu. Eli lähikouluun on matkaa 5 km ja lähimpään kouluun 3 km. Meillä ekaluokkalainen menee lähimpään kouluun, eikä siksi ole oikeutettu koulukyytiin. Eli me vanhemmat viemme tai lapsi kävelee yksin tai sisaruksensa kanssa. Koulu on kieltänyt, että polkupyörällä ei saa kulkea. Onneksi lapsi on liikunnallinen tapaus, joten uskon, että kävely sujuu.

Koulu ei oikeastaan saa kieltää pyöräilyä, vaan koulu saa vain antaa suosituksia:

  https://fiksustikouluun.fi/materiaalit/koulumatkan-pyoraily-1-ja-2-luok…

Jos matka on 3 kilometriä, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä koulun rehtoriin ja kertoa hänelle tilanteesta. Todennäköisesti koulu antaa ihan vapaaehtoisesti hyväksynnän että lapsi saa pitkän koulumatkansa takia tulla pyörällä kouluun kun että alkaisivat riitelemään onko heillä oikeutta määrätä asiasta.

Ei anna vaan sanoo että omalla vastuulla joo. Todellisuudessa toki koulumatkat kuuluu koulun vakuutukseen, mutta ikäviä asioita nämä on oikeudessa puitaviksi jos jotain sattuu.

Minun isäni, sisaruksensa ja naapurien lapset kävelivät joskus 1930-luvun lopulla ja 1940-luvulla kouluun 5 kilometriä suuntaansa eli yhteensä 10 kilometriä päivässä ja silloin lauantainakin käytiin koulua. Siis isäni jo 6-vuotiaana käveli kuutena päivänä viikossa 10 kilometrin koulumatkat ja tiet eivät taatusti olleet läheskään niin hyvässä kunnossa kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni, sisaruksensa ja naapurien lapset kävelivät joskus 1930-luvun lopulla ja 1940-luvulla kouluun 5 kilometriä suuntaansa eli yhteensä 10 kilometriä päivässä ja silloin lauantainakin käytiin koulua. Siis isäni jo 6-vuotiaana käveli kuutena päivänä viikossa 10 kilometrin koulumatkat ja tiet eivät taatusti olleet läheskään niin hyvässä kunnossa kuin nykyään.

Mun äiti hiihti kesät talvet kouluun ja kävi matkalla päästämässä lehmät laitumelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kävelymatka.

Jos näin on, kuinka monena päivänä kävelit pienenä koululaisena 6 km päivässä?

Meillä oli itseasiassa 6 päivänä käveltävä kouluun, kunnes siirryttiin 5-viikkoiseen työviikkoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että 6 -7-vuotiasta ei saa jättää yksin kotiin, mutta hänet saa/pitää tuupata ulos pimeään aamuun oman itsensä varaan, selviytymään yhtenä kappaleena ja oppimiskykyisenä arveluttavasta reitistä puistopusikoiden ja pikkumetsän halki, alikulkusiltojen ja joutomiesjoukkojen läpi.

Ei kyse ole siitä, kestääkö lapsen fyysinen kunto kävellä (juosta!), vaan ympäristön uhka ja emotionaalinen stressi ovat liikaa.

Hajamielisempi voi myös poiketa sivuun tai jopa eksyä.

Oma, isompi lapsi kulki alakouluun keskustaan bussilla, jonka pysäkki oli kodin vieressä. Keskustassa piti kävellä kauppatorin poikki ja sinne jäi usein ihmettelemään myyjiä ja kauppatavaraa!

Bussikortti katosi monta kertaa.

Kommentoijat, jotka kritisoitte vanhempia: milläs kuskaat kun omaa autoa ei ole?

Minulla oli vastasyntynyt, puolivuotias, kun eka aloitti koulun. En pystynyt mitenkään repimään itsestäni enää sitä, että olisin valvotun yön jälkeen ollutajokuntoinen ja puettuna, vauva pakattuna, viemään esikoista kouluun.

Okei. Minulla oli 3 kk ikäinen vauva, kun vanhin aloitti eskarin ja keskimmäinen kerhotoiminnan 3h/päivä. Vauva vaan vaunuihin, keskimmäinen vaunun seisontatelineelle ja vanhin pyöräili vieressä. Vanhin eskariin ja sitten matka kerhoon 2,5 km ja sen kävelin siis 4 kertaa, kun vein pojan kerhoon, kävelin vauvan kanssa takaisin, ehdin pari tuntia olla kotona ja sama reissu uudelleen.

Kuten kaikki muutkin. Nyt on kyse yksin kouluun kulkemisesta.

Vastasin sille, joka kirjoitti _En pystynyt mitenkään repimään itsestäni enää sitä, että olisin valvotun yön jälkeen ollutajokuntoinen ja puettuna, vauva pakattuna, viemään esikoista kouluun._

3 km ekaluokkalaiselle on aivan liian pitkä kulkea kesät talvet yksin. Joku muu järjestely on pakko löytyä.

On

Onko turvallinen koulutie??????  Liian pitkältä vaikuttaa. Miten koulutaxi? Onko liian lyhyt matka. Ennenvanhaan kävelivät pitkiä matkoja opintielle. 

Vierailija kirjoitti:

Onko turvallinen koulutie??????  Liian pitkältä vaikuttaa. Miten koulutaxi? Onko liian lyhyt matka. Ennenvanhaan kävelivät pitkiä matkoja opintielle. 

  se oli sitä aikaa kun sikiävyys oli suurta ja perheissä paljon lapsia joten ei tarvinnut yksin kulkea, naapureilla myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vain kaupunkilaisten ongelmia? Meillä päin saa oikeutuksen ilmaiseen koulukyytiin (kolutaksiin) vain ne, joilla on enemmän kuin viisi kilometriä koulumatkaa yhteen suuntaan. Kolme kilometriä pyöräilee vartissa.

Ja te vielä ihmettelette, että miksi lapset paisuvat kuin pullataikina ja miksi vain kilpaurheilua harrastavat lapset ovat atleettisia.

Monissa kouluissa saa kulkea pyörällä kouluun vasta kolmannelta luokalta lähtien.

Tästä oli oli viime syksynä juttua kaikissa lehdissä. Koulut eivät voi kieltää lasta tulemasta pyörällä kouluun. Suosituksia yms. voidaan antaa, mutta se kielto ei ole missään tapauksessa lainvoimainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen saa koulukyydin just 3 km kohdalla, muille se on 5km. Eikä tuota kävellä tuntia, ehkä 30-40min jos löntystelee.

Ekaluokkalainen ei kävele 6 km/h. Se on minun 185 senttiselle rangallekin ihan ripeä tahti. 

Meillä olisi tullut 3 km koulumatkaa suuntaansa lapsille (emme pistäneet lasta lähikouluun vaan kieliluokalle) ja bussit eivät olleet vaihtoehto (2 bussia + 1 km kävelyä suuntaansa, kiitos Espoon poikittaisliikenteen), joten päätimme muuttaa koulun lähelle. Elämä on valintoja ja asuinpaikka on yksi niistä. 

3 km suuntaansa on aika pitkä päivittäinen kävelymatka isommallekin erityisesti marraskuisessa räntäsateessa ja erityisesti, jos se on jotain maantien laitaa ilman kävelyteitä. Jos reitti on turvallinen, niin hyvällä säällä se voisi olla OK, jos vanhemmat pystyvät järjestelemään asiansa niin, että huonolla keleillä kyyti järjestyy. Pyrkisin kyllä keksimään melkein minkä tahansa muun ratkaisun kuin ekaluokkalaisen kävelyttämisen, vaikka olenkin lasten liikunnan puolestapuhuja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi asutte tuollaisessa paikassa? Me muutettiin paikkaan, josta on 200m alakouluun ja 1km yläkoulu-lukioon. Ei tarvitse huolehtia lasten koulumatkoista. Sama matka futiskentille, uimahalliin, rannalle, kauppaan ja apteekkiin. Pienen paikkakunnan etuja.

Niin mekin muutettiin mutta kaupunki suuressa viisaudessaan lakkautti koulun juuri kun esikoisen piti aloittaa koulutaival. Paria vuotta myöhemmin lähti myös päiväkoti. Nyt kumpaankin on matkaa 10km. Onneksi bussit kulkevat suht hyvin. Mutta en laittaisi pientä koululaista yksin edes bussiin, ainakaan aluksi. Joo koulun päässä koulunkäyntiavustajien pitää katsoa että muksut päätyvät oikeisiin busseihin mutta niin vaan meidän keskimmäinen laitettiin väärään. Lapsi löytyi kahta tuntia myöhemmin pikatien varresta.

No taisitte muuttaa aikamoiseen kuolevaan kylään, jos nykyään lähimpään kouluun tai päiväkotiin on 10 km. Tuo ei taatusti ole minkään isomman kaupungin läheisyydessä. Aikamoisessa komerossa on pitänyt elää, jos ei yhtään osannut aavistaa, että se kyläkoulu 10 km päässä keskuspitäjästä saattaisi olla lakkautusuhan alla. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vain kaupunkilaisten ongelmia? Meillä päin saa oikeutuksen ilmaiseen koulukyytiin (kolutaksiin) vain ne, joilla on enemmän kuin viisi kilometriä koulumatkaa yhteen suuntaan. Kolme kilometriä pyöräilee vartissa.

Ja meillä eskarista kakkoselle asti saa kyydin kolmesta kilometristä alkaen, isommilla tarvitsee olla vähintään 5 kilometriä ilmaiseen kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerrassaan huvittavaa, että osa mammoista vertaa omia työmatkakävelyitään ekaluokkalaisen koulumatkaan. Sen muistan että oma koulumatka oli ala-asteella kilometrin luokkaa ja sekin tuntui ikävän pitkältä ihan ensimmäisillä luokilla. Varsinkin talvella. Vasta kolmannella luokalla sai virallisesti tulla pyörällä ja kilttina lapsena tietenkin tottelin koulun sääntöjä. Kolme kilometriä on  pitkä matka tuon ikäiselle. 

Todennäköisesti näistäkin mammoista suurin osa kävelee ne työmatkansa vain kun on aurinkoista ja lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Silloin, kun räntää tulee vaakasuoraan, ei niitä reippaita työmatkakävelijöitä näy tuolla ihan hirveästi. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että 6 -7-vuotiasta ei saa jättää yksin kotiin, mutta hänet saa/pitää tuupata ulos pimeään aamuun oman itsensä varaan, selviytymään yhtenä kappaleena ja oppimiskykyisenä arveluttavasta reitistä puistopusikoiden ja pikkumetsän halki, alikulkusiltojen ja joutomiesjoukkojen läpi.

Ei kyse ole siitä, kestääkö lapsen fyysinen kunto kävellä (juosta!), vaan ympäristön uhka ja emotionaalinen stressi ovat liikaa.

Hajamielisempi voi myös poiketa sivuun tai jopa eksyä.

Oma, isompi lapsi kulki alakouluun keskustaan bussilla, jonka pysäkki oli kodin vieressä. Keskustassa piti kävellä kauppatorin poikki ja sinne jäi usein ihmettelemään myyjiä ja kauppatavaraa!

Bussikortti katosi monta kertaa.

Kommentoijat, jotka kritisoitte vanhempia: milläs kuskaat kun omaa autoa ei ole?

Minulla oli vastasyntynyt, puolivuotias, kun eka aloitti koulun. En pystynyt mitenkään repimään itsestäni enää sitä, että olisin valvotun yön jälkeen ollutajokuntoinen ja puettuna, vauva pakattuna, viemään esikoista kouluun.

Jos sinä et jaksa aamulla vetää pieruverkkareita jalkaan ja istahtaa hetkeksi penkinlämmittimien päälle, niin miten voit olettaa ekaluokkalaisen jaksavan kävellä tuollaisen matkan. Ei se vauva tarvitse mitään ihmeitä 10 minuutin ajomatkaa varten. Jossain pussissa koppaan, pipo päähän ja menoksi.