Käynnistetty ja luonnollisesti edennyt synnytys

Voimia synnytykseen! Usein toisen lapsen synnytys on helpompaa ja nopeampaa kuin esikoisen. 

Minulla ensimmäinen, "luonnollinen" synnytys oli pisin, hankalin ja kivuliain, ehkä osin siksikin kun vitkastelin sairaalaan lähtöä harvojen supistusten vuoksi enkä perillä kehdannut vaatia kunnon kivunlievitystä. Toinen ja kolmas synnytys olleet käynnistettyjä raskausmyrkytyksen ja yliaikaisuuden vuoksi. Toisella kertaa kalvojen puhkaisun ja oksitosiinin jälkeen meni kaksi tuntia aika railakkaissa supisteluissa, ja sitten yhtäkkiä lapsi olikin jo maailmassa. Kolmannella kerralla pelkkä kalvojen puhkaisu ja eteni vähän verkkaisemmin reilussa 4 tunnissa lapsen syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Voimia synnytykseen! Usein toisen lapsen synnytys on helpompaa ja nopeampaa kuin esikoisen. 

Minulla ensimmäinen, "luonnollinen" synnytys oli pisin, hankalin ja kivuliain, ehkä osin siksikin kun vitkastelin sairaalaan lähtöä harvojen supistusten vuoksi enkä perillä kehdannut vaatia kunnon kivunlievitystä. Toinen ja kolmas synnytys olleet käynnistettyjä raskausmyrkytyksen ja yliaikaisuuden vuoksi. Toisella kertaa kalvojen puhkaisun ja oksitosiinin jälkeen meni kaksi tuntia aika railakkaissa supisteluissa, ja sitten yhtäkkiä lapsi olikin jo maailmassa. Kolmannella kerralla pelkkä kalvojen puhkaisu ja eteni vähän verkkaisemmin reilussa 4 tunnissa lapsen syntymään.

Kiitos! Jokainen vinkki ja kokemus kiinnostaa!

Minulla esikoisen synnytys käynnistettiin. Supistukset oli tosi kivuliaita, itse en osannut rentoutua. Aamulla käynnistettiin ja illalla syntyi.

Toinen käynnistyi luonnollisesti, supistukset mielestäni siedettävämpiä ja osasin myös paremmin rentoutua niiden aikana. Kokonaiskesto supistusten alkamisesta syntymään varmaan aika sama, n. 12 tuntia.

Jossain määrin jäänyt unholaan, tiedä sitten miksi, mutta kuopus läksi syntymään ns itse rv40 ja synnytys kesti 5h55min josta ponnistusvaihe oli 11min, hän oli esikoista muutaman 100g isompi, py oli sama 37cm.

Supistukset oli aikalailla erilaisia kuin esikoisesta jolloin synnytys käynnistettiin rv39, en ikinä unohda sitä tunnetta, kun pian saatuani peräruiskeen (halusin sen, en tiedä kuuluisiko muuten ns settiin) alkoi säännölliset supparit jo siellä ruiskeen saatuani ja kärvistelin pytyllä aivan julmetuissa kivuissa. Könysin pesulle ja sairaalavermeet päälle ja synnytyshuoneeseen jossa mies istuu ja lukee Hesaria kaikessa rauhassa.

Siinä menikin sitten n.3h hirveissä kivuissa, supistuskäyrien huiput ei mahtuneet ns paperille ja niitä tuli 30s-1min välein, luulin, että halkean, repeän, palan keskeltä kahtia.

Lopulta sain epiduraalin ja helpotti kunnes alkoi ponnistamisen tarve ja 7min ponnistettuani Hän syntyi😍.

Siinä rinnoillani köllittyään ja isoilla silmillään minua tuijoteltuaan, ja minä häntä, maltoin ojentaa käärön miehelleni joka oli katkaissut napanuoran ja pääsi kylvettämään pientä.

Ja minä astelin omin jaloin suihkuun joka tuntui taivaalliselta ja siitä takaisin petiin, käärö viereen ja päästiin syömään, myös minä ja mies.

Muistan kuinka sanoin, että "voisin tehdä tämän pian uudelleen" olo oli kuin olisin Mount Everestille kiivennyt, niin voittaja, ja eipä siinä sitten mennytkään kuin 1v5kk, kun olin taas "hommissa".

Tuli hieman pitkä vastaus, mutta kaikki vyöryi mieleeni😍.

Niin ja esikoista synnytin siis 9h7min josta tuo 7min se ponnistusvaihe.

-4-

Käytännössä naisille aiheutetaan täysin tarpeetonta kipua ja tuskaa, mitään apua ei saa ja etenkin käynnistetty snnytys on yhtä helvettiä. Kätilön ainoa apu on sen hokeminen, että vielä se pahemmaksi muuttuu, siksi et saa lääkettä.

Minä uhkasin ekassa synnytyksessä hypätä hissikuiluun, jos en saa apua. Kätilön vastaus oli, että sitten sinut pitää sitoa sänkyyn. Toista lasta meille ei tule!

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä naisille aiheutetaan täysin tarpeetonta kipua ja tuskaa, mitään apua ei saa ja etenkin käynnistetty snnytys on yhtä helvettiä. Kätilön ainoa apu on sen hokeminen, että vielä se pahemmaksi muuttuu, siksi et saa lääkettä.

Minä uhkasin ekassa synnytyksessä hypätä hissikuiluun, jos en saa apua. Kätilön vastaus oli, että sitten sinut pitää sitoa sänkyyn. Toista lasta meille ei tule!

En ole kehdannut ikinä sanoa ääneen, mutta muutaman tunnin kärsittyäni lääkkeellisestä käynnistyksestä, aloin miettiä, pystyisinkö hyppäämään jostain. En kuitenkaan olisi päässyt kävelemään paria askelta pidemmälle, joten haaveeksi jäi. Muistan, kuinka huutaessani kivusta, mietin epätoivoisena, että oliko jossain avoin portaikko matkalla osastolle. Olen niin monta kertaa miettinyt jälkeenpäin, että luonnollisten synnytysten on pakko tuntua erilaiselta tai muuten meillä olisi olisi olemassa tilasto itsemurhan tehneistä synnyttäjistä.

Ap

Ota se epiduraali tälläkin kertaa. Antaa ne kun se on lääke pelkoosi.

Synnytin esikoistani neljä päivää. Se oli käynnistetty synnytys, olin kipushokissa niistä epäluonnollisista supistuksista ja muistan käyttäytyneeni kuin mielipuoli. Nyt toista odottaessa mietin pyytääkö laakista sektio, käynnistystä en enää ota!

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoistani neljä päivää. Se oli käynnistetty synnytys, olin kipushokissa niistä epäluonnollisista supistuksista ja muistan käyttäytyneeni kuin mielipuoli. Nyt toista odottaessa mietin pyytääkö laakista sektio, käynnistystä en enää ota!

Kuulostaa hurjalta! Mietin myös sektiota, mutta haluaisin uskoa siihen, että luonnollinen synnytys (kivunlievityksineen) olisi siedettävämpi kokemus.

Vielä kokemuksia, onko jollain kokemusta sekä käynnistetystä että luonnollisesta?

Ap