Yksi tapahtuma vei luottamuksen ihmisiin
Onkohan tämä ihan normaalia. Lukioiässä vuosikausien paras ystävä alkoi vehdata poikaystäväni kanssa, olimme kaikki osa samaa kaveriporukkaa. Kyseessä ei varmaan ollut mikään elämäni mies, mutta pahinta asiassa oli se, että he eivät kertoneet minulle, vaan homma jatkui kuukausia ja minun piti asia vähitellen itse ymmärtää, ensin ihmetellen, epäillen ja lopulta olin aivan vainoharhojen ja sekoamisen partaalla, kunnes asia viimein valkeni minulle ja suostuin uskomaan ja kysyin suoraan, jolloin asia iloisesti minulle myönnettiin. Välit meni molempiin, ja jäin vähitellen ulos koko kaveriporukasta. Enkä ole sen koommin oikein pystynyt luottamaan ihmisiin tai löytänyt ystäviä vaikka olen jo keski-ikäinen. :(
Kommentit (30)
Tyypillinen nainen, taisi olla "kaverisi" vieläpä narsisti
Joo parempi etten lue tämmöisiä juttuja alkaa mietyttämään taas
En ihmettele. Herkkään ikään osunut petos jättää pysyvän trauman. Tosin tuollainen käytös jättää missä iässä tahansa. He antoivat sinun ihan tahallaan "seota" ja kiusasivat sinua, mikä lisää toiminnan haavoittuvuutta. Sen lisäksi sinut jätettiin joukosta kuin olisit ollut se syyllinen tapahtumiin ja viallinen. Tottakai tuollainen satuttaa pysyvästi joka tasolla. Sekin ettei muut tuominneet mitenkään käytöstä oli merkki siitä, että myös muut tiesi ja sinut tietoisesti jätettiin ulkopuolelle ja arvailemaan heidän seuratessa sivusta.
Lapsena minäkin uskoin ihmisiin. Se usko loppui kun valmistuin aikuisten maailmaan.
Maailmassa nyt on paljon toisenlaisiakin ihmisiä. Herätys!
Mulla ainakin aina ollut epäluotettavia, huono itsetuntosia ja kateellisia "kavereita" 😊
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa nyt on paljon toisenlaisiakin ihmisiä. Herätys!
Kyllähän minä sen järjellä ymmärrän. Mutta en vain pysty syventämään ystävyyksiä tai avautumaan asioistani uusille tuttavuuksille vaikka miten yritän. Ap
Ehkä ei kannata kantaa mukanaan teinix-draamaa lukiosta koko loppuelämäänsä. Suosittelen terapiaa.
Ei kenenkään perusluottamus yhteen ikävään asiaan romahda. Sulta puuttuu itseluottamus kokonaan ja perusturvallisuuden tunteesi jäi lapsuudessa kehittymättä.
On typerää keski-ikäisenä velloa jossain 20-30 vuotta sitten tapahtuneessa. Jatka elämää. Ei ystävyys edellytä sitä, että jokaisen ajatuksensa jollekulle avaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kannata kantaa mukanaan teinix-draamaa lukiosta koko loppuelämäänsä. Suosittelen terapiaa.
Saati kuvitella, että yksi yksittäinen asia olisi heikon itseluottamuksen ja pelokkuuden syy. Se on tekosyys piileskellä kiven alla loppuikä.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa nyt on paljon toisenlaisiakin ihmisiä. Herätys!
Suurin osa ihmisistä on PASKAA
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Herkkään ikään osunut petos jättää pysyvän trauman. Tosin tuollainen käytös jättää missä iässä tahansa. He antoivat sinun ihan tahallaan "seota" ja kiusasivat sinua, mikä lisää toiminnan haavoittuvuutta. Sen lisäksi sinut jätettiin joukosta kuin olisit ollut se syyllinen tapahtumiin ja viallinen. Tottakai tuollainen satuttaa pysyvästi joka tasolla. Sekin ettei muut tuominneet mitenkään käytöstä oli merkki siitä, että myös muut tiesi ja sinut tietoisesti jätettiin ulkopuolelle ja arvailemaan heidän seuratessa sivusta.
Minusta taas on ylitulkintaa se, että tuon ikäiset nuoret kauheasti pohtivat asioita muiden kautta. Ovat vain vilkuilleet toisiaan siinä "kaveriporukassa" miettimättä yhtään mitään. Menee skitsoilun puolelle tulkata sitä jonain salajuonena, jolla halutaan pistää ihmisen pää sekaisin. Itseään ne ovat ajatelleet eivätkä mitään muuta. Iso osa nuorten "seurusteluista" on hormonikuohuntaa ja oman identiteetin pönkitystä. Mitä enemmän pystyy todistamaan itselleen, että saa jonkun ihmisen isketyksi, vaikka se näyttäisi epätodennäköiseltä, sitä parempi.
Kieltämättä ruma temppu molemmilta, mutta ehkä olisi jo syytä vähitellen päästää siitä irti. Antaa anteeksi ihan itsensä takia nuorten ajattelemattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minäkin uskoin ihmisiin. Se usko loppui kun valmistuin aikuisten maailmaan.
Koko meidän lapsuus on valhetta.
Tunteiden käsittelemättömyydestä tuo johtuu. Ei ole ollenkaan epätavallista että ihmiset eivät pysty käsittelemään niitä tunteita joita ihmiset ja maailma heille aiheuttaa. Se että tunteet jää käsittelemättä taas johtaa katkeroitumiseen joka saa ihmisen takertumaan menneeseen ja niihin omiin käsittelemättömiin tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa nyt on paljon toisenlaisiakin ihmisiä. Herätys!
Kaikissa meissä on vähän pahuutta. Kuka tahansa voi satuttaa ja loukata meitä. Voimme valita vain sen ketkä on sen arvoisia, että pidämme heidät meidän elämässä.
Sinun heikko itsetuntosi ei ole muiden ihmisten vika.
Vierailija kirjoitti:
Sinun heikko itsetuntosi ei ole muiden ihmisten vika.
Ja vaikka olisikin se muiden syyttely ei johda kuin katkeroitumiseen. Ei ne muut tule sitä sinun itsetuntoasi rakentamaan vaikka odottaisit loppu elämän. Ihan itse se on rakennettava vaikka syyt olisi mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun heikko itsetuntosi ei ole muiden ihmisten vika.
Ei nyt tarvitse olla noin ilkeä. Puolivirallistettuna kyökkiterapeuttina suosittelisin aloittajalle sitä, että nimenomaan antaisi itselleen luvan surra ja ymmärtäisi, että hänelle tosiaan tehtiin nuorena ruma temppu, jossa kaksi läheistä ihmistä - ystävä ja poikaystävä - pettivät luottamuksen. Se oli iso kriisi, jolle jostain syystä saanut mistään tukea ja ymmärrystä. Koki että hänet jätettiin yksin ja ulkopuoliseksi vaikeiden tunteiden keskelle.
Olisi ehkä eheyttävää ottaa selville, mitä sitten tapahtui. Kuinka monta avioeroa on näistä kahdella takana, onko perheeseen syntynyt sairas lapsi, onko jompi kumpi sairastunut vakavasti, alkoholisoitunut jne. Nimittäin kukaan meistä ei selviä ilman kupruja tästä elämästä. Elämä ottaa niskasta kiinni enemmin tai myöhemmin.
Kyllä tuollainen vaikuttaa. Olen pahoillani puolestasi. Minulla parhaiksi ystäviksi luulemani kaksi sisarusta oli käyttänyt minua alibina kun olivat liftailleet ympäri Suomen. Siis olivat olleet muka minun luona kylässä. Asia paljastui vahingossa , toinen ei edes hävennyt. Nyt yritetään kääntää asian niin etten ymmärrä "leikinlaskua". En tarvitse tuollaisten seuraa.