Lue keskustelun säännöt.
Onko/oliko anoppisi kiinnostunut kuulumisistasi? Oma tilanne mietityttää.
13.06.2023 |
Kysymys otsikossa.
Perheemme on tekemisissä anoppini kanssa useamman kerran kuukaudessa: mies soittaa välillä taaperon kanssa videopuheluita appivanhemmille ja näemme joka kuukausi kasvotusten. Olen ihan perusystävällinen ihminen ja kyselen anopin kuulumisia/kommentoin asioita, joita hän itse kertoo. Minusta tämä kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Anoppi ei kuitenkaan ole kiinnostunut minun kuulumisistani, eikä kysele mitä minulle kuuluu. Jos mies soittaa videopuhelun äidilleen, ei anoppi koskaan kysy minusta mitään. Jos itse oma-aloitteisesti kerron kuulumisistani, niin anoppi kääntää nopeasti puheen taaperoon, omiin kuulumisiinsa tai jonkun minulle vieraan ihmisen käytöksen päivittelyyn. Anoppi on kovin kiinnostunut puhumaan taaperostamme/kommentoimaan taaperoa "Voi kun Aino-Väinö on niin suloinen, mummin mussukka!", mutta minä olen omien kuulumisteni osalta kuin ilmaa. Onko tällainen tilanne muillakin? Omat vanhempani ovat kiinnostuneita mieheni kuulumisista ja kysyvät niistä säännöllisesti.
Kommentit (49)
13 jatkaa.. Ei sen puoleen,ei äitinikään kauhiasti puhelimessa kysele puolisoni kuulumisia (toki joskus),mutta toki jos kasvotusten ollaan niin kuuntelee mitä puoliso juttelee ja keskustelee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattoihan tuo olla kiinnistunut, kun tarvitsi juoruamisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
20 jatkaa.. Ei sen puoleen,ei äitinikään kauhiasti puhelimessa kysele puolisoni kuulumisia (toki joskus),mutta toki jos kasvotusten ollaan niin kuuntelee mitä puoliso juttelee ja keskustelee takaisin.
Olen ollut kovassa flunssassa jo toista viikkoa, miehellä ja lapsella meni kahden päivän pikkunuhalla oli. Anoppi kysyi puhelimessa, ollaanko jo terveenä. Mies sanoi, että olen yhä kipeänä. Tähän anoppi tokaisi "jaa", eikä kiinnosta tietää enempää. Jos oma äitini olisi kuullut mieheni olevan kipeänä, niin olisi harmitellut asiaa ja kysynyt, miten mies jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on samanlainen, mutta olen tulkinnut hänen sosiaaliset taitonsa vain erilaisen tapakasvatuksen seuraukseksi kuin mitä minulla on. En odota häneltä enempää alkuhämmennykseni jälkeen ja annan tohottaa omalla tyylillään. Hän ei tarkoita pahaa, vaikka tykkää olla äänessä ja oikeassa olipa tilanne mikä tahansa. Miehelläni vei aika pitkään tajuta, että vaikka mamma vetääkin sooloa sukujuhlissa voi aivan hyvin puhua muiden kanssa samaan aikaan ja kohteliaasti kysyä serkulta/tädiltä/langolta/joltakin muulta mitä hänelle kuuluu.
Ei kannata pahoittaa omaa mieltään, jos toinen ei yksinkertaisesti osaa muuta. MInäkään en tätä nykyä kysele anopin kuulumisia, koska hän kailottaa ne ääneen joka tapauksessa. Nyökyttelen sopivin välein ja keksin sitten muuta tekemistä hänen syventyessäni mieheeni.
Kuka uskaltaa kysellä omiltakaan lapsiltaan saati sitten miniältä. Saa vain uteliaan ja asioihin sotkeutuvan hankalan anopin leiman.
Kuuntelen mitä puhutaan, jonkun tarkentavan kysymyksen voin tehdä. Oliko hyvää ruokaa siellä työpaikan juhlissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä sanotte ettei anopin sovi kysellä miniän kuulumisia, kun se on muka tungettelevaa.
Toiselta voi vallan hyvin kysyä, mitä kuuluu. Siinäpähän miniä itse voi valita, kertooko jostain pintapuolisemmasta vai syvällisemmästä. Jos en itse haluaisi kertoa jotain syvällistä, niin siinäpähän kertoisin, että tänään tein ruoaksi leipäjuustosalaattia ja lenkillä oli tosi lämmin sää.
Voi kuule. On sellaisiakin ihmisiä, joille pelkkä "mitä kuuluu" on merkki siitä, että kysyjä haluaa udella yksityisasioita. Silloin on parempi olla kysymättä yhtään mitään
Just näin. Aikuinen ihminen kertoo mitä tahtoo, ei aikuisilta kysellä kuin pieniltä lapsilta. Jos miniä ei halua mainita vaikka käyneensä työmatkalla lontoossa ei ole anopin asia utsia toisen työasioita.
Ei ole kiinnostunut minun eikä lasten kuulumisista. Ainoastaan jos on jotain josta haluaa udella niin kysyy (esim. jos sedälläni tms ollut jotain) ja loukkaantuu verisesti ja jatkaa inttämistä, jos en kerro toisten ihmisten terveyteen tai elämään liittyviä asioita (olemme setäni kanssa läheiset ja auttelen häntä - puoliso saattaa mainita että olen/olin auttelemassa).
Lapset eivät ole kovin innoissaan menossa anoppia tapaamaan, tavatessa kun puhuu ihmisistä joita emme edes tunne tai kehuvaan sävyyn lasten serkuista. Johtanut siihen etteivät lapset edes pyri anopille kertomaan omista "isoista" jutuistaan tai muista tapahtumista. Jos joku anopin läsnäollessa kysyy heiltä mitä kuuluu toteavat vain "hyvää". Onneksi elämässä on muita läheisiä aikuisia, joille soittelevat ja viestivät innoissaan omista onnistumisistaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini ei kysy mitään ja kommentoi kateellisesti, jos kerron kuulumisiani. Esimerkiksi kun ylenin töissä, anopin kommentti oli, että verottaja vie palkankorotuksen. Onneksi olkoon olisi ollut ehkä odotetumpi reaktio, mutta mikäs siinä. Anoppi on itse ollut palkkatyössä viimeksi 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiinnostunut minun eikä lasten kuulumisista. Ainoastaan jos on jotain josta haluaa udella niin kysyy (esim. jos sedälläni tms ollut jotain) ja loukkaantuu verisesti ja jatkaa inttämistä, jos en kerro toisten ihmisten terveyteen tai elämään liittyviä asioita (olemme setäni kanssa läheiset ja auttelen häntä - puoliso saattaa mainita että olen/olin auttelemassa).
Lapset eivät ole kovin innoissaan menossa anoppia tapaamaan, tavatessa kun puhuu ihmisistä joita emme edes tunne tai kehuvaan sävyyn lasten serkuista. Johtanut siihen etteivät lapset edes pyri anopille kertomaan omista "isoista" jutuistaan tai muista tapahtumista. Jos joku anopin läsnäollessa kysyy heiltä mitä kuuluu toteavat vain "hyvää". Onneksi elämässä on muita läheisiä aikuisia, joille soittelevat ja viestivät innoissaan omista onnistumisistaan yms.
Todistat hyvin ettei anopin pidä mitään kyselläkään. Mykkä tai kuollut anoppi paras.
Miten teiän miehet kestää ruon vihanne äitiään kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että anopin pitäisi olla kiinnostunut asioistani/kuulumisistani. Tenttaaminen ja kysely tuntuisi epämiellyttävälle.
Meillä kumpikin aikuisista hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa, toimii mainiosti.
Aloittaja antaa hyvän esimerkin omasta äidistään ja hän läpättää äidilleen myös miehensä asiat ja äitinsä päivittelee tyttären miestä , kehuu tai haukkuu, muulle suvulle .
Aikuistukaa naiset, älkää odottako anopilta että hän pitää teitä alakoululaisena ja kyselee.
Miettikää onko miehestänne kiva jos perhe-elämänne raportoitte viimeistä piurtoa myöten omalle äidillenne, joka uskaltaa kyseklä ja pitää teitä lapsena.
Se on turha mankua sotkeutuvista anopeista kun aloittajakin sitä oikein kerjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen anoppi, en kysele miniältä mitään, koska se tulkitaan uteluksi ja ilkeydeksi. Jo pelkkä vauva-ajan "miten on mennyt" käännettiin niin, että arvostelin vauvanhoitoa.
Olen oppinut, että en kysy mitään, silloin on mahdollisuus edes joka toinen kuukausi nähdä lapsenlasta. Tuon "miten on mennyt" -kysymyksen jälkeen oli 11 kk sellaista aikaa, että ei puhettakaan, että olisi saanut pientä nähdä, miniä halusi, että otetaan etäisyyttä, koska olen ilkeä.
Menin kaiken lisäksi kysymään tuon ristiäisissä, paikalla oli tusina muitakin, jotka kuulivat nolon kysymykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiinnostunut minun eikä lasten kuulumisista. Ainoastaan jos on jotain josta haluaa udella niin kysyy (esim. jos sedälläni tms ollut jotain) ja loukkaantuu verisesti ja jatkaa inttämistä, jos en kerro toisten ihmisten terveyteen tai elämään liittyviä asioita (olemme setäni kanssa läheiset ja auttelen häntä - puoliso saattaa mainita että olen/olin auttelemassa).
Lapset eivät ole kovin innoissaan menossa anoppia tapaamaan, tavatessa kun puhuu ihmisistä joita emme edes tunne tai kehuvaan sävyyn lasten serkuista. Johtanut siihen etteivät lapset edes pyri anopille kertomaan omista "isoista" jutuistaan tai muista tapahtumista. Jos joku anopin läsnäollessa kysyy heiltä mitä kuuluu toteavat vain "hyvää". Onneksi elämässä on muita läheisiä aikuisia, joille soittelevat ja viestivät innoissaan omista onnistumisistaan yms.Todistat hyvin ettei anopin pidä mitään kyselläkään. Mykkä tai kuollut anoppi paras.
Miten teiän miehet kestää ruon vihanne äitiään kohtaan?
Etkö osaa kunnioittaa muiden rajoja ja yksityisyyttä? Mehevät jutut juoruttavaksi eteenpäin ovat tärkeintä?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini ei kysy mitään ja kommentoi kateellisesti, jos kerron on kuulumisiani. Esimerkiksi kun ylenin töissä, anopin kommentti oli, että verottaja vie palkankorotuksen. Onneksi olkoon olisi ollut ehkä odotetumpi reaktio, mutta mikäs siinä. Anoppi on itse ollut palkkatyössä viimeksi 70-luvulla.
Teillä on niin suuret odotukset anoppeja kohtaan. Jospa hän ei tajunnut, ilmeisen vanha ihminen, miten isomerkityksellinen asia sinulle ylennys on ollut, normaalia työelämää ehkä vain.
Sanoo anoppi niin tai näin, väärin päin, ehkä oki miekestään sanonut ihan oikein mielenne mukaan jos olette mesoneet miten hyvätuloisia verotetaan, mitään ei jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiinnostunut minun eikä lasten kuulumisista. Ainoastaan jos on jotain josta haluaa udella niin kysyy (esim. jos sedälläni tms ollut jotain) ja loukkaantuu verisesti ja jatkaa inttämistä, jos en kerro toisten ihmisten terveyteen tai elämään liittyviä asioita (olemme setäni kanssa läheiset ja auttelen häntä - puoliso saattaa mainita että olen/olin auttelemassa).
Lapset eivät ole kovin innoissaan menossa anoppia tapaamaan, tavatessa kun puhuu ihmisistä joita emme edes tunne tai kehuvaan sävyyn lasten serkuista. Johtanut siihen etteivät lapset edes pyri anopille kertomaan omista "isoista" jutuistaan tai muista tapahtumista. Jos joku anopin läsnäollessa kysyy heiltä mitä kuuluu toteavat vain "hyvää". Onneksi elämässä on muita läheisiä aikuisia, joille soittelevat ja viestivät innoissaan omista onnistumisistaan yms.Todistat hyvin ettei anopin pidä mitään kyselläkään. Mykkä tai kuollut anoppi paras.
Miten teiän miehet kestää ruon vihanne äitiään kohtaan?Etkö osaa kunnioittaa muiden rajoja ja yksityisyyttä? Mehevät jutut juoruttavaksi eteenpäin ovat tärkeintä?
-ohis
Aloittajan äiti on siis tuollainen. Vävyn asiat kiinnostaa.
Itse en kysele omilta lapsilta enkä miniöiltä mitään, lasten ja kotieläunten kuulymisia vain. Niin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi, en kysele miniältä mitään, koska se tulkitaan uteluksi ja ilkeydeksi. Jo pelkkä vauva-ajan "miten on mennyt" käännettiin niin, että arvostelin vauvanhoitoa.
Olen oppinut, että en kysy mitään, silloin on mahdollisuus edes joka toinen kuukausi nähdä lapsenlasta. Tuon "miten on mennyt" -kysymyksen jälkeen oli 11 kk sellaista aikaa, että ei puhettakaan, että olisi saanut pientä nähdä, miniä halusi, että otetaan etäisyyttä, koska olen ilkeä.
Menin kaiken lisäksi kysymään tuon ristiäisissä, paikalla oli tusina muitakin, jotka kuulivat nolon kysymykseni.
Just näin, älä kysy mitään, älä valvottaako vauva, älä yhtään mitään.
Pojan perhe muutti, kysyin miniältä oletteko siellä lähiössä viihtyneet. "Olemme aikuisia ihmisiä, poikasi kertoo jos tahtoo."
Joku valitti ettei anoppi ollut huolissaan miniän flunssasta. Jopas nyt, kukkalähetys olisi ollut paikallaan.
Kuinka moni teistä miniöistä on kiinnostunut anopin flunssista, sydänvioista, kaihista, nivelrikoista, rollaattorin ostosta? Ei varmaan yksikään, enintään tyyliin: auna se valittaa, jos sattuiai niistä joskus mainitsemaan. No, viisas anoppi puhui itsestäänkään lapsilleen eikä miniöille. Jos pojalle mainitsee vaivoistaan, miniä kirjoittaa vauvalle että anoppi aina valittaa, kohta tietysti kaikki aika menee kun sen laskuja maksaa.
Ettekö te sairaat mammelit jo itse kyllästy näihin loputtomiin anoppien haukkumisketjuihin? Siis päivästä ja vuodesta toiseen samaa skeidaa suolletaan! Ei ihme, että on mt-ongelmia sekä teillä että lapsilla, kun jatkuvasti vellotaan paskassa.