Onko/oliko anoppisi kiinnostunut kuulumisistasi? Oma tilanne mietityttää.
Kysymys otsikossa.
Perheemme on tekemisissä anoppini kanssa useamman kerran kuukaudessa: mies soittaa välillä taaperon kanssa videopuheluita appivanhemmille ja näemme joka kuukausi kasvotusten. Olen ihan perusystävällinen ihminen ja kyselen anopin kuulumisia/kommentoin asioita, joita hän itse kertoo. Minusta tämä kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Anoppi ei kuitenkaan ole kiinnostunut minun kuulumisistani, eikä kysele mitä minulle kuuluu. Jos mies soittaa videopuhelun äidilleen, ei anoppi koskaan kysy minusta mitään. Jos itse oma-aloitteisesti kerron kuulumisistani, niin anoppi kääntää nopeasti puheen taaperoon, omiin kuulumisiinsa tai jonkun minulle vieraan ihmisen käytöksen päivittelyyn. Anoppi on kovin kiinnostunut puhumaan taaperostamme/kommentoimaan taaperoa "Voi kun Aino-Väinö on niin suloinen, mummin mussukka!", mutta minä olen omien kuulumisteni osalta kuin ilmaa. Onko tällainen tilanne muillakin? Omat vanhempani ovat kiinnostuneita mieheni kuulumisista ja kysyvät niistä säännöllisesti.
Kommentit (49)
Juttelee kuulumisistani jos kerron, mutta ei kysele itse.
Ei ole kiinnostunut.
Ainoa, mikä kiinnostaa, on eräs vaikea sairauteni. Anoppi on hoitoalalla ja kertoo sairauteeni liittyvistä asioista sairaalassa muille työntekijöille. Koen tuon todella epämukavana, sillä sairauteeni liittyvät asiat eivät kuulu joillekin random-hoitajille.
Pyrin kertomaan anopilleni omista asioistani niin vähän kuin mahdollista, koska hänellä on tapana kääntää kaikki asiat minua vastaan silloin, kun hänellä on huono päivä.
Äitiäni taas kiinnostaa minun elämästäni vain ne ikävät asiat. Mitään positiivista hän ei halua minusta kuulla, eikä edes neutraalia. Se on "jaarittelua".
Oma anoppini ei kysele, mutta kerron kuulumisiani. Ajan kanssa olen huomannut, että anopilla on tapana puhua asioistani eteenpäin ihmisille, joita en ole koskaan tavannut. Tämän vuoksi en enää haluakaan puhua anopin kanssa sen syvällisempiä, koska en halua noiden tietojen leviävän muille ihmisille.
Viimeisen vuoden aikana olen puhunut anopin kanssa puhelimessa monta kertaa viikossa ja hän yleensä on se joka soittaa kysyäkseen kuulumisia.
Puhelut kestävät tunnin tai pari, ja puhelujen aikana käydään läpi molempien kuulumiset ja lisäksi anopin kissan vointi. Olen pitkällä sairauslomalla ja nämä puhelut ovat olleet piristäviä. Vähän jännittää, kuinka saan anopin ymmärtämään, että työaikana tuollaiset puhelut työpäivän aikana eivät käy. Työt pitäisi alkaa heinäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pätkän vertaa.
Ylipäätään heillä on omituinen asenne omiinkin lapsiinsa. Aivan kuin lasten kuuluisi palvella heitä ja kiertää heidän ympärillään.
Näin myös meillä.
Kuka uskaltaisi kysyä miniän asioista? En minä ainakaan. En ole se utelias anoppi joka haluaa kaiken tietää.
Kuuntelen mitä itse kertovat.
Se taapero on neutraali aihe.
Anoppini on ollut anoppinani jo yli 25 vuoden ajan ja tulemme todella hyvin toimeen. Tottakai meillä on ollut aikanaan erimielisyyksiä ja alussa meillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä, mutta me molemmat olemme muuttuneet niistä ajoista. En osannut silloin parikymppisenä oikein keskustella anopin kanssa mistään ja ei hänelläkään ollut aikaa alkaa kyselemään minun tekemisiä.
Lähennyimme silloin, kun aloimme odottamaan ensimmäistä lastamme. Anoppi jäi samoihin aikoihin eläkkeelle ja yhtäkkiä meillä molemmilla olikin aikaa. Kun huomasin miten paljon hän meistä kaikista välitti ja kuinka paljon meillä oli juteltavaa muustakin kuin vauvasta, niin se oli ihana juttu.
Nyt meillä on kolme lasta, nuorinkin on jo lukiossa ja välini anoppini kanssa ovat todella hyvät. Soittelemme puolin toisin kerran pari viikossa ja olemme koko perheen kanssa menossa auttamaan appivanhempia viikonloppuna maalle. Välillä tuntuu, että anoppi on läheisempi kuin oma äitini, mutta molemmat ovat minulle hyvin rakkaita.
Minusta on ihan normaalia, että mummoa kiinnostaa enemmän pikkuinen lapsenlapsi kuin poikansa vaimo.
Miniä loukkaantuu, jos hänen asioitaan kysellään. Ehkä sinunkin anoppisi ajattelee näin.
t. anoppi
Jotain yleisiä mitä kuuluu juttuja puhuttiin, ja hyvä niin. Nulla on niin eri mielenkiinnon kohteet, mutta ihan perus ystävällinen ihminen oli.
Olisin iloinen jos on vaan kiinnostunut lapsesta. Mun oma äiti on tuollainen, että jaksaa jaaritella miniänsä laktoosi intoleranssista jne.
Ei ole eikä tarvitsekaan olla. Minulla on oma äiti sitä varten. Anopin kanssa olen ihan hyvissä väleissä, mutta emme mitenkään läheisiä ole.
Te, ketkä sanotte ettei anopin sovi kysellä miniän kuulumisia, kun se on muka tungettelevaa.
Toiselta voi vallan hyvin kysyä, mitä kuuluu. Siinäpähän miniä itse voi valita, kertooko jostain pintapuolisemmasta vai syvällisemmästä. Jos en itse haluaisi kertoa jotain syvällistä, niin siinäpähän kertoisin, että tänään tein ruoaksi leipäjuustosalaattia ja lenkillä oli tosi lämmin sää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että mummoa kiinnostaa enemmän pikkuinen lapsenlapsi kuin poikansa vaimo.
Toki on normaalia, että lapsenlapsi kiinnostaa enemmän. Mutta on se minusta outoa, jos miniän kuulumiset ei kiinnosta lainkaan.
En ikinä enää kysy miniältä mitään hänestä itsestään! Erehdyin ekalla tapaamisella kysymään viihtyikö (silloin vielä miniäkokelas) paikkakunnalla, jonne oli juuri muuttanut. Hän vastasi napakasti, että se ei kuulu minulle mitenkään.
Opin kerrasta.
Kun nykyisin kohtaamme, keskustelemme kohteliaasti säästä.
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä sanotte ettei anopin sovi kysellä miniän kuulumisia, kun se on muka tungettelevaa.
Toiselta voi vallan hyvin kysyä, mitä kuuluu. Siinäpähän miniä itse voi valita, kertooko jostain pintapuolisemmasta vai syvällisemmästä. Jos en itse haluaisi kertoa jotain syvällistä, niin siinäpähän kertoisin, että tänään tein ruoaksi leipäjuustosalaattia ja lenkillä oli tosi lämmin sää.
Voi kuule. On sellaisiakin ihmisiä, joille pelkkä "mitä kuuluu" on merkki siitä, että kysyjä haluaa udella yksityisasioita. Silloin on parempi olla kysymättä yhtään mitään
Ei ole kiinnostunut minusta ns. ihmisenä.. jos on jotain juoruiltavaa eteenpäin voi kysellä, vastaan lyhyesti. Omia asioitani en kerro oma-aloitteisesti. Kertoo toisenkin miniän henk. koht. asiat minulle, joten miksei toisinkinpäin Töissä juoruilee myös muiden asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että mummoa kiinnostaa enemmän pikkuinen lapsenlapsi kuin poikansa vaimo.
Toki on normaalia, että lapsenlapsi kiinnostaa enemmän. Mutta on se minusta outoa, jos miniän kuulumiset ei kiinnosta lainkaan.
Miksi niiden pitäisi kiinnostaa? Tai jos miniän on pakko saada ne anopin tietoon, eikö niitä voi kertoa kysymättä tai miehen välityksellä?
Anoppia ei kiinnostaa minun,puolisoni eikä lastemme asiat. Harvoin kun nähdään (vaikka liki naapurissa asutaan) puhuu vain omia juttujaa. Meidän 5v väitti yksi päivä ettei hällä ole ku yksi mummu (eli äitini), kertoo varmaan riittävästi.. Vaikka anopista mummuna puhutaan,mutta hän on niin vähän ollut tekemisissä mummunsa kanssa.
Pagan kriisin aikaan auttoi kyllä siskonsa kanssa ostamalla meidän lapsille vaatetta! <3
Ei pätkän vertaa.
Ylipäätään heillä on omituinen asenne omiinkin lapsiinsa. Aivan kuin lasten kuuluisi palvella heitä ja kiertää heidän ympärillään.