Lue keskustelun säännöt.
Tulin ulos nyt panseksuaalina ja äiti katkaisi välit
11.06.2023 |
Olen 22v nainen ja tulin "uloskaapista" vanhemmilleni panseksuaalina.
Mua jännitti heidän reaktio koska he ovat todella uskonnollisia. Oletin jotenkin että äiti olisi ymmärtäväinen ja isä vihannen koska äitiin mulla on ollut aina hyvät välit ja äidille oon aina soittanut kun jokin on hätänä kun taas isä on aina ollut hiljaa ja tuskin puhuu mulle koskaan kahta lausetta pidempään.
Kuitenkin tässä kävi täysin päinvastoin. Isä oli asian kanssa täysin sujut ja kannustava ja sanoi että saan rakastaa ketä vaan ja junalla silti tulee rakastamaan mua koska oon kunnon tyttö.
Äiti taas katkaisi välit täysin ja sanoi että en mä edes oo heidän oikea lapsi kuitenkaan ja mulla ei oo mitään asiaa enään heille tai saa tulla näkemään sisarusten lapsia.
Tää oikea lapsi jotenkin satutti tosi paljon koska mut sijoitettiin tähän perheeseen kun olin 6kk ikäinen ja mun biologisten vanhempien kuoltua kun olin 5v he adoptoivat mut.
En oikeen tiiä miksi mä tänne kirjoitin tän mutta mulla ei oo kauheesti ystäviä tai mitään ja halusin vaan avautua edes jonnekin.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Se aiempi cishet kommentti oli aika tyhjentävä, siihen ei ole paljoa lisättävää kuin että että sinulla on täysi oikeus olla yhteydessä sisaruksiisi ja heidän lapsiinsa ilman äitisi hyväksyntää tai lupaa. En tiedä tilanteesta tarpeeksi sanoakseni, että kannattaako heille nyt heti pistää viestiä vai onko ehkä isäsi kanssa puhuminen parempi idea tällä hetkellä. Mutta äidilläsi on oikeus rajoittaa vain itsensä ja ehkä alaikäisten lastensa kanssakäymistä kanssasi, ja on täysin mahdollista että on hän on yksin mielipiteessään.
Hyvä ja tärkeä huomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Ei kannata lähteä anomaan almuja ihmisiltä jotka eivät rakasta. Äiti on psyykkisesti väkivaltainen eikä sellaisten kanssa kannata olla tekemisissä jos rakastaa itseään ja arvostaa itseään. Isälle ei taas kuulu palkinto siitä, että hän käyttäytyy kuten normaali ihminen. AP:n ei kuulu todistella muille ihmisille rakastettavuuttaan. Sori nyt vaan mutta tuo ohjeesi on aivan perseestä. Pitääkö väkivallan uhrien olla kilttejä ja rakastettavia ettei heihin kohdistettaisi väkivaltaa? Psyykkinen väkivalta on ihan yhtä vahingoittavaa kuin fyysinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Mutta mitä jos AP on persu tai kokoomuslainen? Ei löydy pridessä hyväksyntää. On tää nykyaika ihmeellistä, kun toisaalla ei hyväksytä seksuaalisten mieltymysten vuoksi, toisaalla ei taas poliittisten näkemysten vuoksi.
Turha tässä vaiheessa enää on neuvoa, mutta olisi kannattanut pitää vain omana tietonaan mielihalunsa.
Swoman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Mutta mitä jos AP on persu tai kokoomuslainen? Ei löydy pridessä hyväksyntää. On tää nykyaika ihmeellistä, kun toisaalla ei hyväksytä seksuaalisten mieltymysten vuoksi, toisaalla ei taas poliittisten näkemysten vuoksi.
Turha tässä vaiheessa enää on neuvoa, mutta olisi kannattanut pitää vain omana tietonaan mielihalunsa.
Naisten rintamassa otetaan persut vastaan. Jos on siis biologinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimpien kohdalla toimii parhaiten pitää omat yksityisasiat yksityisinä, sellaisiin kuuluvat esim raha-asiat, poliittinen suuntautuminen ja seksuaalinen suuntautuminen.
Kenen kanssa seurustelee ei kuulu lähipiirille, ja eikä Suomessa onneksi kysellä, vaan useimmat vanhemmat kunnioittavat lapsiaan.
Kun suhde omiin vanhempiin on läheinen, luottamuksellinen ja kunnioittava puolin ja toisin niin eivät he puutu jos tulet esim samaa sukupuolta olevan kanssa mökille käymään.
Itse vein samaa sukupuolta olevan seurustelukumppanin vanhempieni luokse, ja se oli ihan normaali vierailu.
Ei ole tarvetta kertoa suhteen yksityiskohdista, esittelin hänet kaverina, hyvänä ystävänä.
Ei vanhempia yleensä kiinnosta, jos heillä on jotain arvuuttelua, he yleensä jättävät asian sikseen ihan KUNNIOITUKSESTA lastaan kohtaan.
En itse koskaan kertonut suhteemme romanttisesta laadusta, koska se sitten loppuihin ja menin naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa aikanaan.
En siis pidä tarpeellisena suhteen laadun tai muiden yksityiskohtien tms "ulostulon" tärkeyttä, ehkäpä vanhemmat EIVÄT halua tietää ja saada tälläista informaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Ei kannata lähteä anomaan almuja ihmisiltä jotka eivät rakasta. Äiti on psyykkisesti väkivaltainen eikä sellaisten kanssa kannata olla tekemisissä jos rakastaa itseään ja arvostaa itseään. Isälle ei taas kuulu palkinto siitä, että hän käyttäytyy kuten normaali ihminen. AP:n ei kuulu todistella muille ihmisille rakastettavuuttaan. Sori nyt vaan mutta tuo ohjeesi on aivan perseestä. Pitääkö väkivallan uhrien olla kilttejä ja rakastettavia ettei heihin kohdistettaisi väkivaltaa? Psyykkinen väkivalta on ihan yhtä vahingoittavaa kuin fyysinenkin.
Eri, mutta tavallaan olen samaa ja eri mieltä... Psyykkinen väkivalta on ihan oikea asia, äidin käytös on erittäin törkeää ja satuttavaa, ja ap ansaitsee vanhempiensa rakkauden siinä missä muutkin. Mutta se ei tarkoita, etteikö hän voi omien voimavarojensa puitteissa ottaa selvää, onko mahdollista saada takaisin itselleen tärkeä ihmissuhde ilman että se altistaa väkivallalle. Siksi tuo ensimmäinen kommentti sanookin lopussa, että ap:lla ei ole velvollisuutta olla äitinsä kanssa tekemisissä. Ap:lla on vapaus valita, milloin ja miten hän ottaa äitiinsä yhteyttä, jos koskaan. Ehkä olisi ollut hyvä painottaa että oma henkinen hyvinvointi tulee ensin.
Ajatus ettei toista pidä palkita normaalista käytöksestä pätee mielestäni vain tyhjiössä. Tähän tilanteeseen liittyvät vahva tunneside ihmisten välillä, hänen uskonnollisuutensa, ja tärkeimpänä hänen oman vaimonsa äärimmäisen negatiivinen reaktio. Näiden tekijöiden läsnäollessa vaatii ainakin jonkin sortin suoraselkäisyyttä ja rohkeutta ilmaista tukensa ja rakkautensa, ja sitä on hyvä vähintään rohkaista ja tukea takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimpien kohdalla toimii parhaiten pitää omat yksityisasiat yksityisinä, sellaisiin kuuluvat esim raha-asiat, poliittinen suuntautuminen ja seksuaalinen suuntautuminen.
Kenen kanssa seurustelee ei kuulu lähipiirille, ja eikä Suomessa onneksi kysellä, vaan useimmat vanhemmat kunnioittavat lapsiaan.
Kun suhde omiin vanhempiin on läheinen, luottamuksellinen ja kunnioittava puolin ja toisin niin eivät he puutu jos tulet esim samaa sukupuolta olevan kanssa mökille käymään.
Itse vein samaa sukupuolta olevan seurustelukumppanin vanhempieni luokse, ja se oli ihan normaali vierailu.
Ei ole tarvetta kertoa suhteen yksityiskohdista, esittelin hänet kaverina, hyvänä ystävänä.
Ei vanhempia yleensä kiinnosta, jos heillä on jotain arvuuttelua, he yleensä jättävät asian sikseen ihan KUNNIOITUKSESTA lastaan kohtaan.
En itse koskaan kertonut suhteemme romanttisesta laadusta, koska se sitten loppuihin ja menin naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa aikanaan.
En siis pidä tarpeellisena suhteen laadun tai muiden yksityiskohtien tms "ulostulon" tärkeyttä, ehkäpä vanhemmat EIVÄT halua tietää ja saada tälläista informaatiota.
Useimmat vanhemmat olettavat lapsensa olevan hetero kunnes toisin todistetaan. Niin kauan kuin heterous on oletusarvoista, on tämän oletuksen rehellinen ja suora kumoaminen kaapista ulos tulemalla seksuaalivähemmistöjen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimpien kohdalla toimii parhaiten pitää omat yksityisasiat yksityisinä, sellaisiin kuuluvat esim raha-asiat, poliittinen suuntautuminen ja seksuaalinen suuntautuminen.
Kenen kanssa seurustelee ei kuulu lähipiirille, ja eikä Suomessa onneksi kysellä, vaan useimmat vanhemmat kunnioittavat lapsiaan.
Kun suhde omiin vanhempiin on läheinen, luottamuksellinen ja kunnioittava puolin ja toisin niin eivät he puutu jos tulet esim samaa sukupuolta olevan kanssa mökille käymään.
Itse vein samaa sukupuolta olevan seurustelukumppanin vanhempieni luokse, ja se oli ihan normaali vierailu.
Ei ole tarvetta kertoa suhteen yksityiskohdista, esittelin hänet kaverina, hyvänä ystävänä.
Ei vanhempia yleensä kiinnosta, jos heillä on jotain arvuuttelua, he yleensä jättävät asian sikseen ihan KUNNIOITUKSESTA lastaan kohtaan.
En itse koskaan kertonut suhteemme romanttisesta laadusta, koska se sitten loppuihin ja menin naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa aikanaan.
En siis pidä tarpeellisena suhteen laadun tai muiden yksityiskohtien tms "ulostulon" tärkeyttä, ehkäpä vanhemmat EIVÄT halua tietää ja saada tälläista informaatiota.
Useimmat vanhemmat olettavat lapsensa olevan hetero kunnes toisin todistetaan. Niin kauan kuin heterous on oletusarvoista, on tämän oletuksen rehellinen ja suora kumoaminen kaapista ulos tulemalla seksuaalivähemmistöjen oikeus.
Niin, varmaan poliittinen pointtisi on ihan kyllä relevantti, mutta oletko ajatellut sen vaikutusta lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin.
On kaksi asiaa poliittiset ja ihmisoikeudet ja se mikä on järkevä toimintatapa eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Ei kannata lähteä anomaan almuja ihmisiltä jotka eivät rakasta. Äiti on psyykkisesti väkivaltainen eikä sellaisten kanssa kannata olla tekemisissä jos rakastaa itseään ja arvostaa itseään. Isälle ei taas kuulu palkinto siitä, että hän käyttäytyy kuten normaali ihminen. AP:n ei kuulu todistella muille ihmisille rakastettavuuttaan. Sori nyt vaan mutta tuo ohjeesi on aivan perseestä. Pitääkö väkivallan uhrien olla kilttejä ja rakastettavia ettei heihin kohdistettaisi väkivaltaa? Psyykkinen väkivalta on ihan yhtä vahingoittavaa kuin fyysinenkin.
Tässä siis operoidaan tietenkin sen oletuksen varassa, että ap ei ole missään suorassa riippuvuussuhteessa vanhempiinsa vaan kyseessä on normaali, aikuisen kotoa pois muuttaneen lapsen suhde vanhempiinsa. Ja toinen oletus jonka se sisälsi oli se, että ideaalitilanteessa ap haluaisi jatkossakin säilyttää välit äitiinsä, jotka aiemmin olleet lämpimät ja hyvät.
Se reaktio, mikä ihmisestä tulee esiin kun etenkin omasta lapsesta paljastuu odottamaton ja ei-toivottu asia ei välttämättä ole se lopullinen totuus. Ei se tietenkään tarkoita sitä, että pitää alistua toisen pompoteltavaksi tai kuunnella haukkuja päivästä toiseen, mutta jos sen suhteen haluaa säilyttää niin kannattaa antaa aikaa sulatteluun eikä lyödä heti välejä poikki myös omasta puolestaan. Jos ensireaktiona huutaa takaisin, että älä enää ikinä soita mulle niin kynnys soittaa vaikka haluaisi pyytää anteeksi on paljon korkeampi. Ap:n kirjoituksesta ei mielestäni millään tavalla käynyt ilmi, että äiti olisi psyykkisesti väkivaltainen vaan pikemminkin se viittasi siihen, että tämä reaktio poikkesi selvästi aiemmasta.
Ja edelleen, koska välit isään ovat olleet kylmemmät niin vaikka isän reaktio oli tavallaan se reaktio, joka vanhemmalta pitäisikin saada niin kiitoksen antaminen on psykologisesti järkevää - äiti saattaa hyvin yrittää puhua isälle "järkeä" niin kuin täällä joku jo toivoikin ja tuo saatu kiitos voi hyvinkin tehdä siitä vaikeampaa, ja lisätä todennäköisyyttä sille, että isä vuorostaan yrittää liennyttää äidin asennetta.
Tosiaan oleellista oli, että ymmärtääkseni tässä haluttiin mahdollisuuksien mukaan säilyttää aiemmin hyvä suhde vanhempiin, etenkin äitiin. Mielestäni tuo ohje (joka tosiaan ei ole omani vaan mukailtu muualta kuullusta) on siinä tapauksessa ihan hyvä. Mutta kuten siinä lopussa totesin, niin jos äiti ei ap:tä hyväksy sellaisenaan niin ei ole velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä. Eikä tietysti ole, vaikka hyväksyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Sinä taas et hyväksy muita mielipiteitä kuin omasi. Tyypillistä prideporukalle.
Joo ei ole toksista tai vihamielistä ilmapiiriä, vain hyväksyviä kommentteja ruumiiden ja vanhempiensa panemisesta, kuinka "mielihalut" (eli sen keneen rakastuu) pitäisi pitää omana tietonaan, kuinka suuntautuminen on vain ohimenevä trendi ja vanhemmat olivat oikeassa kun sanoivat ettet ole oikeasti heidän lapsensa... Ai niin ja pakolliset pedofilian mainitsemiset koska se pitää vetää joka homotranspridesetaketjuun mukaan.
Avoin keskustelu on tärkeää, mutta onko mikään ihme jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt vierastavat tälläisiä moderoimattomia anonyymejä palstoja ja mieluummin hakeutuvat omiin suljettuihin piireihinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että kävi näin. Tää vastaava kokemus on todella monella ollut ja vaikka nyt tuntuis miten hirveeltä, niin ikävä olo helpottaa ja välit vanhempiin tasaantuu ajan myötä jonkinlaiseksi. Hyvä, että isä kuitenkin hyväksyy, ja äiti voi vielä muuttaa mieltään.
Tää on sulle kuitenkin aikuistumisen harppaus, että oot mitä oot ja voit hyväksyä itsesi vaikka vanhempi ei kaikkea ymmärtäisikään tai hyväksyisikään.
Sinuksi-chatti auttaa ja antaa vertaistukea.
Swoman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Mutta mitä jos AP on persu tai kokoomuslainen? Ei löydy pridessä hyväksyntää. On tää nykyaika ihmeellistä, kun toisaalla ei hyväksytä seksuaalisten mieltymysten vuoksi, toisaalla ei taas poliittisten näkemysten vuoksi.
Turha tässä vaiheessa enää on neuvoa, mutta olisi kannattanut pitää vain omana tietonaan mielihalunsa.
Hassua, että tästäkin jäi vielä tällainen väärinkäsitys elämään. Eihän kukaan kieltänyt minkään puolueen edustajia osallistumasta, vaan kiellettiin kantamasta oman puolueen mainoskylttejä. Puolueet ja niiden edustajat olivat sitten se taho, jotka järkeilivät, että jos en saa näkyvästi mainostaa puoluettani niin en halua olla tapahtumanne kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Swoman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Mutta mitä jos AP on persu tai kokoomuslainen? Ei löydy pridessä hyväksyntää. On tää nykyaika ihmeellistä, kun toisaalla ei hyväksytä seksuaalisten mieltymysten vuoksi, toisaalla ei taas poliittisten näkemysten vuoksi.
Turha tässä vaiheessa enää on neuvoa, mutta olisi kannattanut pitää vain omana tietonaan mielihalunsa.
Hassua, että tästäkin jäi vielä tällainen väärinkäsitys elämään. Eihän kukaan kieltänyt minkään puolueen edustajia osallistumasta, vaan kiellettiin kantamasta oman puolueen mainoskylttejä. Puolueet ja niiden edustajat olivat sitten se taho, jotka järkeilivät, että jos en saa näkyvästi mainostaa puoluettani niin en halua olla tapahtumanne kanssa tekemisissä.
Hassua miten tapahtumassa, missä pitäisi voida olla avoimesti sitä mitä on, niin kielletään osoittamasta poliittista suuntautumistaan. Kuten nettikeskusteluista näkee, niin monille poliittinen suuntaus on oleellinen osa itseään. Aivan sama, jos Pridessa sanottaisiin, että tule sellaisena kuin olet, mutta älä tee mitään numeroa seksuaalisesta suuntautumisestasi.
Swoman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Swoman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Mutta mitä jos AP on persu tai kokoomuslainen? Ei löydy pridessä hyväksyntää. On tää nykyaika ihmeellistä, kun toisaalla ei hyväksytä seksuaalisten mieltymysten vuoksi, toisaalla ei taas poliittisten näkemysten vuoksi.
Turha tässä vaiheessa enää on neuvoa, mutta olisi kannattanut pitää vain omana tietonaan mielihalunsa.
Hassua, että tästäkin jäi vielä tällainen väärinkäsitys elämään. Eihän kukaan kieltänyt minkään puolueen edustajia osallistumasta, vaan kiellettiin kantamasta oman puolueen mainoskylttejä. Puolueet ja niiden edustajat olivat sitten se taho, jotka järkeilivät, että jos en saa näkyvästi mainostaa puoluettani niin en halua olla tapahtumanne kanssa tekemisissä.
Hassua miten tapahtumassa, missä pitäisi voida olla avoimesti sitä mitä on, niin kielletään osoittamasta poliittista suuntautumistaan. Kuten nettikeskusteluista näkee, niin monille poliittinen suuntaus on oleellinen osa itseään. Aivan sama, jos Pridessa sanottaisiin, että tule sellaisena kuin olet, mutta älä tee mitään numeroa seksuaalisesta suuntautumisestasi.
Ei, vaan aivan sama jos Pridessä sanottaisiin, että tule sellaisena kuin olet, mutta älä käytä tapahtumaamme sellaisen puolueen mainostamiseen jonka edustajista merkittävä osa äänesti meille tärkeää lainsäädäntöä vastaan.
Priden oleellinen ydin ei ole puolueiden mainostaminen vaan seksuaalisen sorron alta vapautumisen juhlistaminen ja vastareaktio siihen perinteiseen ajattelumalliin, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan pitäisi olla hiljaa ja häpeissään poissa näkyvistä. Et voi sanoa, että tapahtuman oleelliseen ytimeen kuuluvan asian rajoittaminen on tismalleen sama asia kuin tapahtumaan ohuesti sivuten liittyvän asian rajoittaminen niiltä osin kuin rajoittamattomuus edistäisi myös tapahtuman oleelliselle ytimelle vastahankaisten asiaa.
Onko sukulaisia tai kummeja, muualla? Voiko heihin pitää yhteyttä. Jos löytyy vielä ystäviä tai tuttuja, joku päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne ap. Cis-het-miehenä en voi antaa vertaistukea, mutta tämänsuuntaista neuvoa olen kuullut annettavan universaalisti kaapista tulijoille. Ihmisille, jotka ovat sinulle tärkeitä kannattaa antaa aikaa sopeutua asiaan. Alkujärkytys voi joissain tapauksissa olla todella kova ja siten myös reaktio voi olla hyvin jyrkkä. Kannattaa viestittää isän suuntaan, että olit yllättynyt hänen myönteisestä reaktiostaan ja että arvostat sitä todella paljon, äidin suuntaan taas, että olit pettynyt hänen kielteisestä reaktiostaan mutta siitä huolimatta rakastat/arvostat/tmv. häntä ja suhdetta hänen kanssaan ja toivoisit sen säilyvän, ja että milloin hän haluaa asiasta keskustella niin olet siihen valmis. Jos tilanne ei ole sanotaanko vuoden sisään muuttunut miksikään, kannattaa alkaa miettiä, onko suhde sen painolastin arvoinen. Jos äitisi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä.
Voimia ja jaksamista!
Jatkan vielä tähän, että jos haluat käydä asioita jonkun kanssa läpi eikä lähipiiristä ketään löydy, niin suosittelen etsimään muualta kuin täältä. Tällä palstalla on tällä hetkellä vallassa vastenmielisen toksinen ja vihamielinen ilmapiiri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan niin kuin näet jo siitäkin, että tässä ketjussa joku toivoo, että äitisi puhuisi isällesi järkeä. Sama ilmapiiri tosin on monessa muussakin paikassa.
Tulisiko esim Priden toimintaan hakeutuminen kyseeseen?
Muista aina, että riippumatta siitä mitä äitisi tai kukaan muukaan sanoo niin olet hyvä ja oikea juuri tuollaisena!
Sinä taas et hyväksy muita mielipiteitä kuin omasi. Tyypillistä prideporukalle.
Miksi pitäisi hyväksyä homofobia vuonna 2023?
Etkä taida sinäkään hyväksyä muita mielipiteitä kuin omasi
-eri
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole kenenkään mielipideasia ei kuulu kenellekään muulle kuin henkilölle itselleen. Jos on MAP eli minor-attracted person eli pedofiiili, niin fine. Jokainen elää itselleen sopivalla tavalla. Aika yksinkertainen asia, jota liian monen ihmisen on niin kamalan vaikea ymmärtää.
Jos et pysty erottamaan tasavertaista parisuhdetta alaikäisiin sekaantumisesta, suosittelen ettet koskaan hankkiudu parisuhteeseen. Ei taida olla edes pelkoa että päätyisit sun kohdallasi
m20 kirjoitti:
Olen kakkaseksuaali ja tykkään kakkaamisesta, kakan syömisestä ja kakalla leikkimisestä. Näytin vanhemmilleni videon missä masturboin ja hieron samalla (omaa) ulostetta naamalleni sekä penikselleni, ja myös maistelen sitä sormieni päästä. Nyt vanhemmat katkoivat välit kanssani. Miksi kakkafobiaa katsotaan sormien läpi? Missä on tasa-arvo, sivistys ja ihmisarvoni? Tarvitaan enemmän kakkaseksuaalien edustusta ja asioiden esille tuomista. Enemmän kakkanäkyvyyttä katukuvassa ja mediassa.
Kakkafetississä ei ole mitään ihmeellistä. Se on oikea fetissi joillakin ihmisillä ja mitä siitä. Eivät he sillä vahingoita yhtään ketään. Typerä yrityksesi mitätöidä ap:n seksuaalisuus ja kokemus menee nyt kuule ihan metsään.
Se aiempi cishet kommentti oli aika tyhjentävä, siihen ei ole paljoa lisättävää kuin että että sinulla on täysi oikeus olla yhteydessä sisaruksiisi ja heidän lapsiinsa ilman äitisi hyväksyntää tai lupaa. En tiedä tilanteesta tarpeeksi sanoakseni, että kannattaako heille nyt heti pistää viestiä vai onko ehkä isäsi kanssa puhuminen parempi idea tällä hetkellä. Mutta äidilläsi on oikeus rajoittaa vain itsensä ja ehkä alaikäisten lastensa kanssakäymistä kanssasi, ja on täysin mahdollista että on hän on yksin mielipiteessään.