Tädin perintörahat hupeni parin viimeisen vuoden hoivamaksuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa vanhusten riistoa.

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa, jotta lapset saisivat enemmän perintörahaa?

Oon käsittänyt, että mitä enemmän tilillä rahaa, sitä enemmän hoito maksaa, vaikka palvelut pysyy samana.

-eri

Kyllä. Hoivan hinta riippuu asiakkaan tuloista ja varallisuudesta. Myös kunnallisella puolella. On paljon henkilöitä joiden hoivan maksaa käytännössä kunnan sosiaalitoimi.

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa vanhusten riistoa.

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa, jotta lapset saisivat enemmän perintörahaa?

Oon käsittänyt, että mitä enemmän tilillä rahaa, sitä enemmän hoito maksaa, vaikka palvelut pysyy samana.

-eri

Kyllä. Hoivan hinta riippuu asiakkaan tuloista ja varallisuudesta. Myös kunnallisella puolella. On paljon henkilöitä joiden hoivan maksaa käytännössä kunnan sosiaalitoimi.

Täysin julkisella ja ostopalvelupaikoissa varallisuus ei vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

On täysin mahdollista, että kyseinen täti oli säästänyt myös sen takia, että jättäisi lapsilleen perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

No siis, nehän meni joillekin ulkomaisille sijoittajille. Tuskin täti itsekään sellaista toivoi.

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

Itse ajattelen, että oma omaisuuteni on koko perheen omaisuutta ja toivon tietenkin, että lapseni saa mahdollisimman hyvän perinnön. Pidän elämäntavoillani huolen, että mihinkään hoitokoteihin en joudu.

No olipas tyhmä täti kun ei ilmoittanut hoivapalveluille, että nyt loppui maksaminen koska loput rahat on varattu perintöön.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon väärää tietoa. Jos kunta on todennut vanhuksen ympärivuorokautisen hoidon tarpeen, omaisuus ei vaikuta mitenkään hoitomaksuihin, ainoastaan tulot vaikuttavat. (Poikkeuksena on metsäomaisuus, josta lasketaan vuosittain tuloa siitä riippumatta, onko puuta myyty juuri sinä vuonna vai ei.) Tämä on ihan siitä riippumatta, onko hoitopaikka julkinen vai kunnan osoittama yksityinen paikka. Hoitomaksu ei koskaan ylitä vanhuksen kuukausituloja. Mutta se yksityinen paikka on silloin kunnan osoittama paikka eli sitä ei saa valita itse.

Vanhus voi kuitenkin joutua maksamaan tulojaan suuremman hoitomaksun kahdessa tapauksessa:

1. Vanhus on mennyt hoitokotiin jo siinä vaiheessa, kun hän ei kunnan mielestä vielä olisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarpeessa, vaan pärjäisi (kunnan mielestä) omassa kodissaan kotihoidon piipahdusten turvin.

2. Vanhus ei ole halunnut mennä kunnan osoittamaan yksityiseen hoitopaikkaan, vaan hän on halunnut valita jonkin toisen hoitokodin.

3) Vanhuksella on merkittävästi muuta varallisuutta kuin omassa käytössä ollut asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

Itse ajattelen, että oma omaisuuteni on koko perheen omaisuutta ja toivon tietenkin, että lapseni saa mahdollisimman hyvän perinnön. Pidän elämäntavoillani huolen, että mihinkään hoitokoteihin en joudu.

Siis tupakoit, kaahaat järjetöntä ylinopeutta ja

Niinkö?

Niihin hoivakoteihin päätyvät ne, jotka elävät kaikkein vanhimmiksi, eivät kuusikymppisinä kuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

On täysin mahdollista, että kyseinen täti oli säästänyt myös sen takia, että jättäisi lapsilleen perintöä.

Läpi ei tunne tuollaista varojen ja tulojen korvamerkitsemistä hoivamaksujen osalta. Tädillä olisi kyllä ollut täysin laillinen ja erittäin suositeltava mahdollisuus hoitaa asia hyvissä ajoin etukäteen. Ennakkoperintö tai lahjoitukset. Ei ole yhteiskunnan tehtävä tehdä valintaa tädin puolesta, jokainen huolehtii omaisuudestaan ja tuloistaan itse.

Nää jotkut hoivajätit markkinoi aggressiivisesti palvelujaan vanhuksille. Kertovat vain ne alkuvaiheen hinnat, ei sitä että lopuksi vuodepotilasvaiheessa lypsetään kaikki kertynyt varallisuus pois. Harva vanhus nyt oikeasti toivoo että lapset jää kokonaan perinnöttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon väärää tietoa. Jos kunta on todennut vanhuksen ympärivuorokautisen hoidon tarpeen, omaisuus ei vaikuta mitenkään hoitomaksuihin, ainoastaan tulot vaikuttavat. (Poikkeuksena on metsäomaisuus, josta lasketaan vuosittain tuloa siitä riippumatta, onko puuta myyty juuri sinä vuonna vai ei.) Tämä on ihan siitä riippumatta, onko hoitopaikka julkinen vai kunnan osoittama yksityinen paikka. Hoitomaksu ei koskaan ylitä vanhuksen kuukausituloja. Mutta se yksityinen paikka on silloin kunnan osoittama paikka eli sitä ei saa valita itse.

Vanhus voi kuitenkin joutua maksamaan tulojaan suuremman hoitomaksun kahdessa tapauksessa:

1. Vanhus on mennyt hoitokotiin jo siinä vaiheessa, kun hän ei kunnan mielestä vielä olisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarpeessa, vaan pärjäisi (kunnan mielestä) omassa kodissaan kotihoidon piipahdusten turvin.

2. Vanhus ei ole halunnut mennä kunnan osoittamaan yksityiseen hoitopaikkaan, vaan hän on halunnut valita jonkin toisen hoitokodin.

3) Vanhuksella on merkittävästi muuta varallisuutta kuin omassa käytössä ollut asunto.

Pääomatulot huomioidaan aina hoivamaksuissa, esim. osingot ja vuokratulot. Myös metsäomaisuus ja metsän myyntitulot vaikuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

Itse ajattelen, että oma omaisuuteni on koko perheen omaisuutta ja toivon tietenkin, että lapseni saa mahdollisimman hyvän perinnön. Pidän elämäntavoillani huolen, että mihinkään hoitokoteihin en joudu.

Onnea matkaan! Täsmennyksenä vielä, että tässä ei ollut äiti kyseessä, vaan täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että Helsingissä -joka on Suomen kunnista hyvässä taloudellisessa tilanteessa- huonokuntoinen rikas vanhus ei pääsisi ollenkaan hoidon piiriin/ hoitokotijonoon.

Sairaalaan pääsee, tehostettuun palveluasumiseen julkiselle puolelle ei.

Suomessa ollaan monilla paikkakunnilla siinä vaiheessa ongelmissa, kun on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin. Kotiuttamispäätöksiä tehdään huonokuntoisille vanhuksille. Isä oli sairaalassa ei vielä kotiutuskunnossa, kun osasto meni kiinni ja isä päätyi muutamaksi päiväksi hoitokotiin, jossa oli myös lääkäripalvelut. Hoitokodin lääkäri kieltäytyi lopulta kotiuttamasta isää, koska se olisi ollut heitteillejättö. Isä kuoli noin neljän viikon kuluttua ko. hoivakodissa. Sosiaalitoimen mukaan isä oli hyvässä kunnossa ja olivat nyreitä, kun lääkäri ei Isää suostunut kotiuttamaan.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon väärää tietoa. Jos kunta on todennut vanhuksen ympärivuorokautisen hoidon tarpeen, omaisuus ei vaikuta mitenkään hoitomaksuihin, ainoastaan tulot vaikuttavat. (Poikkeuksena on metsäomaisuus, josta lasketaan vuosittain tuloa siitä riippumatta, onko puuta myyty juuri sinä vuonna vai ei.) Tämä on ihan siitä riippumatta, onko hoitopaikka julkinen vai kunnan osoittama yksityinen paikka. Hoitomaksu ei koskaan ylitä vanhuksen kuukausituloja. Mutta se yksityinen paikka on silloin kunnan osoittama paikka eli sitä ei saa valita itse.

Vanhus voi kuitenkin joutua maksamaan tulojaan suuremman hoitomaksun kahdessa tapauksessa:

1. Vanhus on mennyt hoitokotiin jo siinä vaiheessa, kun hän ei kunnan mielestä vielä olisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarpeessa, vaan pärjäisi (kunnan mielestä) omassa kodissaan kotihoidon piipahdusten turvin.

2. Vanhus ei ole halunnut mennä kunnan osoittamaan yksityiseen hoitopaikkaan, vaan hän on halunnut valita jonkin toisen hoitokodin.

3) Vanhuksella on merkittävästi muuta varallisuutta kuin omassa käytössä ollut asunto.

Pääomatulot huomioidaan aina hoivamaksuissa, esim. osingot ja vuokratulot. Myös metsäomaisuus ja metsän myyntitulot vaikuttavat.

Ja se pääomatuloa tuottava omaisuus estää julkisen puolen hoivapaikan saamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat olivat tädin, eivät perillisten. Yrittäkää nyt kaikki jo tajuta, että ihmisten rahat ovat heidän omiaan, eivät jälkeläisten. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta pantata rahojaan jälkeläisillen. Perintöä tulee, jos sitä sattuu jäämään ja sillä hyvä. Hävetkää, läheisen kuolinvuoteella kärkkyvät haaskalinnut!

Itse ajattelen, että oma omaisuuteni on koko perheen omaisuutta ja toivon tietenkin, että lapseni saa mahdollisimman hyvän perinnön. Pidän elämäntavoillani huolen, että mihinkään hoitokoteihin en joudu.

Hyvillä elintavoilla elät liian vanhaksi - jolloin väistämättä joudut hoitokotiin lopulta. Todennäköisesti jälkeläisesi eivät  myöskään halua pyyhkiä kotona takapuoltasi ilmaiseksi, kun raha perheessänne on noin tärkeää.  

Kuinka käy, kun suuret ikäluokat nyt jo alkavat poistua 50 000henkilön vuosivauhtia ja suunnitelmissa on, että ulkomailta pitäisi saada tänne työtä tekevää, veroja ja eläkemaksuja maksavaa porukkaa, että ehtivätkö olla tarpeeksi kauan työelämässä ja ehtivätkö tähän eläke systeemiinkään mukaan, kun eläkekertymäähän heillekin pitäisi kai syntyä, että tätä mitenkään kyettäisiin pyörittämään.

Vai muuttavatko pois ja kalliit hoivakodit jäävät vaille asukkaita. Eihän kauniit maisemat juuri ketään elätä.

Kuulepas. Kyse oli tädin rahoista. Serkku hommatkoon ihan omat rahansa.

Huom!  Virheellinen tieto, että Tervystalo olisi ulkomaalaisomistuksessa. Terveystalo on suomalainen  konserni.  Omistajina useita eläkevakuutusyhtiöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että Helsingissä -joka on Suomen kunnista hyvässä taloudellisessa tilanteessa- huonokuntoinen rikas vanhus ei pääsisi ollenkaan hoidon piiriin/ hoitokotijonoon.

Sairaalaan pääsee, tehostettuun palveluasumiseen julkiselle puolelle ei.

Suomessa ollaan monilla paikkakunnilla siinä vaiheessa ongelmissa, kun on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin. Kotiuttamispäätöksiä tehdään huonokuntoisille vanhuksille. Isä oli sairaalassa ei vielä kotiutuskunnossa, kun osasto meni kiinni ja isä päätyi muutamaksi päiväksi hoitokotiin, jossa oli myös lääkäripalvelut. Hoitokodin lääkäri kieltäytyi lopulta kotiuttamasta isää, koska se olisi ollut heitteillejättö. Isä kuoli noin neljän viikon kuluttua ko. hoivakodissa. Sosiaalitoimen mukaan isä oli hyvässä kunnossa ja olivat nyreitä, kun lääkäri ei Isää suostunut kotiuttamaan.

-ohis

On se uskomatonta, kuinka pyhä byrokratia menee aina yksilön edelle.  Onneksi  isälläsi oli inhimillinen lääkäri saatavilla. Sekin on harvinaista.