Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka haaveilevat oikeasti kiinnostavasta työstä?
10.06.2023 |
En ole ikinä eläessäni yli 20 vuotisen työhistoriani aikana tehnyt oikeasti kiinnostavaa työtä. Olen miettinyt, että se oikeasti kiinnostava työ olisi uskomattoman paljon elämänlaatua parantava tekijä. Jos työ olisi sellainen, että sinne olisi aidosti mukava mennä ja työkavereiden näkemistä päivittäin suorastaan odottaisi. Sellainen työ, että sitä saattaisi vapaaehtoisesti omatoimisesti miettiä päässään joutessaan vaikka vähän vapaa-ajallakin, että miten joku juttu sitten ratkaistaan. Plus sitten, että kesälomat olisivat vain sellainen kiva bonus, mutta niitä ei varsinaisesti odottaisi ja laskiksi päiviä, että milloin se alkaa ja pääsee tästä paskasta muutamaksi viikoksi eroon.
Olenko ainoa, joka tällaista haaveilee, vai tekeekö joku oikeasti tällaista työtä, vai pidetäänkö sitä lähinnä niin utopiana, ettei maksa vaivaa edes haaveilla?
Kommentit (20)
Sama juttu. Olen tehnyt korkeintaan "ihan ok-hommia", mutta en koskaan mitään aidosti todella itseä kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen siitä, että saan elätettyä perheeni yritystoiminnallani. Tämä vuosi on ollut ihan karmea
Oletko kuluneitten 20 vuoden aikana tehnyt mitään päästäksesi sellaiseen työhön? Minä olen, ja nyt olen sellaisessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuluneitten 20 vuoden aikana tehnyt mitään päästäksesi sellaiseen työhön? Minä olen, ja nyt olen sellaisessa.
Minulla ei älynlahjat riitä niihin haavetöihin. Pitäisi kuulua noin yhteen prosenttiin älykkäimmistä ihmisistä, että niitä asioita voisi pitää aidosti realistisina. Sitten taas jos on esim joku itselle mieluisa harrastus, niin en halua tehdä siitä työtä, koska silloin sitä joutuisi päivittäin tekemään aikataulutetusti eikä omasta tahdostaan fiiliksen mukaan. Silloin siitä katoaisi se mukavuus, kun sitä joutuisi pakostakin tekemään välillä ikään kuin pakotettuna.
Ap
Kannattaa hakeutua työhön jossa tienaa hyvin. Silloin ei tarvi aamulla miettiä että meniskö töihin. Sitä suorastaan rientää töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen puolet ajasta epäkiinnostavaa liukuhihnamaista työtä ja toiset puolet kiinnostavaa yrittäjänä. Ensimmäistä siksi, että jollain elää kun jälkimmäinen ei ole niitä rahakkaimpia aloja ja tulot välillä pienet.
Älä puhu itsellesi niin, että äly ei riitä tms! Ahkeralla työllä pääsee pitkälle, ensin opiskelee ja sitten etsii koulutusta vastaavaa työtä. Kannattaa ottaa pärkätyötkin vastaan. Itse olen ollut kolmessa eri paikassa töissä ja kaikki ovat lopulta olleet vakituisia töitä. Nyt olen tilanteessa, että teen kiinnostavaa työtä (no on huonojakin päiviä välissä!), voin tehdä etätyötä, voin sumplia töitäni niin että pääsen pakollisiin menoihin peruaatteessa työaikaan (tren tunnit joustavasti takaisin, palkkakin ihan hyvä.
Kannustan opiskelemaan ja menemään omien unelmien perässä, ahkeruus kyllä palkitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt tähän utopiaan! Aloitin tietysti helpommista tehtävistä, jotka eivät olleet aivan yhtä mielenkiintoisia, mutta määrätietoisesti omaa unelmaa tavoittelemalla kyllä se mahdollista on.
Toinen juttu on sitten se, onko se mitä kuvittelet mielenkiintoiseksi työksi sittenkään sellaista. Sen pystyy yleensä varmistamaan vasta kun jo saa kokemusta juuri siitä työstä. Omalla kohdallani kyllä, mutta varmasti on myös paljon ihmisiä jotka eivät viihtyisi tässä hommassa vaikka se saattaa lähtökohtaisesti kuulostaa houkuttelevalle. Ja, toisaalta... Jos ei ole, niin sitten täytyy vain miettiä mikä se mielenkiintoisempi paikka voisi olla ja koittaa sitä :)
Juu haaveilen. Työkaverit kiinnostaa sen verran, että ovat asiallisia. Lähinnä kiinnostaa työmaa, jossa asiakkaiden kanssa työ toimii. Sote-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu itsellesi niin, että äly ei riitä tms! Ahkeralla työllä pääsee pitkälle, ensin opiskelee ja sitten etsii koulutusta vastaavaa työtä. Kannattaa ottaa pärkätyötkin vastaan. Itse olen ollut kolmessa eri paikassa töissä ja kaikki ovat lopulta olleet vakituisia töitä. Nyt olen tilanteessa, että teen kiinnostavaa työtä (no on huonojakin päiviä välissä!), voin tehdä etätyötä, voin sumplia töitäni niin että pääsen pakollisiin menoihin peruaatteessa työaikaan (tren tunnit joustavasti takaisin, palkkakin ihan hyvä.
Kannustan opiskelemaan ja menemään omien unelmien perässä, ahkeruus kyllä palkitaan!
Suurin osa niistä älykkäistä ovat oikeasti ihan keskivertoälyisiä, mutta he opettelevat sinnikkäästi niitä asioita joita eivät osaa. Ei-menestynyt ihminen ajattelee, että koska en osaa tehdä tuota asiaa en voi menestyä tuossa hommassa joten en viitsi edes yrittää, kun taas menestynyt henkilö ajattelee, että opettelen juuri tuon asian mitä en osaa tehdä ja sitten menestyn.
Se on suurin haaveeni tällä hetkellä ja teen koko ajan asioita sen eteen. Mulla on kaksi eri vaihtoehtoa, joista toinen on luova työ (=taitelija) ja toinen taas akateemisessa maailmassa. Ensi mainittu on kiinnostavampi mutta melko epävarma, joten plan b kulkee koko ajan mukana. Ei ole huono vaihtoehto sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn kiinnostavuudella ei ole enää minulle merkitystä. Teen melkeinpä mitä tahansa työtä kunhan saan tehdä sitä etänä. Kyllähän sitä nuorempana haaveili vaikka mistä hienosta työstä, mutta se aika on jo mennyttä.
Kuvailemassasi työssä on toisaalta työnarkomanian riski. Monet tuollaisissa ns. mielenkiintoisissa intohimoduuneissa ovatkin töissä melkein 24/7 eivätkä "osaa" olla aloillaan. Onhan se nyt ihan kiva että vapaalla sitten on eri jutut. Sinänsä toki olisi ihan jees jos työssä kokisi tekevänsä jotain mielekästä, se riittäisi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan meitä, jotka tekevät sitä itseään kiinnostavaa työtä. Eilen pe työviikon jälkeen oloni oli niin innostunut ja energinen, että oli pakko lähteä pitkälle kävelylenkille koiran kanssa, samalla työpäiväkirjaa (puhelimessa) kirjoittaen. Näitä ajatuksia, ideoita ja reflektointeja tuon sitten esille viikoittaisessa tiimipalaverissamme.
Uskallan väittää, että tiimini on oman alansa huippuja, joka on ammatissaan päässyt pintaa syvemmälle ja löytänyt (sekä edelleen löytää) sellaisia merkityksellisiä seikkoja ja työniloa, jota perus mekaanisen tason suorittajat eivät koskaan löydä.
Kaiken huipuksi ammattialani on vieläpä sellainen, joka on tunnettu valittamisestaan ja uupumisistaan.
Olen kirjastossa töissä ja työ on juuri sitä mitä kuvailit.
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu itsellesi niin, että äly ei riitä tms! Ahkeralla työllä pääsee pitkälle, ensin opiskelee ja sitten etsii koulutusta vastaavaa työtä. Kannattaa ottaa pärkätyötkin vastaan. Itse olen ollut kolmessa eri paikassa töissä ja kaikki ovat lopulta olleet vakituisia töitä. Nyt olen tilanteessa, että teen kiinnostavaa työtä (no on huonojakin päiviä välissä!), voin tehdä etätyötä, voin sumplia töitäni niin että pääsen pakollisiin menoihin peruaatteessa työaikaan (tren tunnit joustavasti takaisin, palkkakin ihan hyvä.
Kannustan opiskelemaan ja menemään omien unelmien perässä, ahkeruus kyllä palkitaan!
Olen sen verran realisti, että tiedostan älyn riittämöttömyyteni. Vaikka olisinkin keskivertoa parempi vaikkapa biologiassa, matematiikassa ja fysiikassa sekä kemiassa, niin se ei riitä mihinkään, jos haavelisi olevansa esim huipputiedemies, joka pyrkisi kehittämään läpimurrollisia hoitoja syöpään tai muihin vaikeisiin sairauksiin. Näin niin kuin hypoteettisena esimerkkinä.
Ap
Minä olen tehnyt työstä kuin työstä mielenkiintoista päässäni. Eli valehdellut itselleni ja muille. Hirveetä olla näin positiivinen ja epärehellinen
Väitän, että ehkä max 5% ihmisistä tekee oikeasti mielekästä työtä. Siis sellaista, jonne on oikeasti kiva mennä päivittäin eikä harmittaisi esimerkiksi se, että kun on kaunis päivä ja joutuu olemaan töissä. Tai sitten porukka repii kiksejä kyllä aika vähästä. Lienee kait sekin mahdollista..
Haaveilisin varmasti ellen olisi jo kiinnostavassa työssä. Onnekseni siitä vielä maksetaan ihan mukavasti.