Miksi sairaanhoitajien palkasta kateelliset eivät hakeudu alalle?

Tässä on hyviä kommentteja luettavissa tuohon aloittajan esiin nostamaan kateusteemaan. Mistä ap on omaksunut ajatuksen, että sairaanhoitajajia kohtaan oltaisiin kateellisia, olisi kiinnostavaa kuulla

3.5 vuoden koulutuspituus ei kerro yhtään mitään mistään: karrikoiden voi sanoa, että samassa ajassa ollaan peruskoulun neljännen luokan syyslukukauden lopussa. Kaikki ymmärtävät, että koulutuksen pituus ei kerro sen sisällöstä ja sen kautta valmistuneiden eroista paljonkaan. Olen niin vanha, että melkein kiroan sanaa ammattikorkeakoulu, joka sekoitti koulutuksen ja sitä koskevan keskustelun ja ohjasi nykysukupolvet ajattelemaan myös sairaanhoitajakoulutusta epärealistisesti.

Kyllä minä voin vaihtaa alaa jos joku vaan maksaa minulle liksaa siltä ajalta kun olen koulussa. Ei vaan pysty pelkillä opintotuilla yms. opiskeleen kun pitää tän asunnon lainaakin lyhentää.

Vierailija kirjoitti:

Yrittävät vedättää palkkojaan ylemmäs. Pitäisi saada alalle suoritepohjainen palkkaus. Erot osaamisessa eri yksilöiden välillä huimat. Osaamiseen lasketaan työtaidon lisäksi oma-aloitteisuus, vastuullisuus ja asiakaspalvelutaidot sekä tärkeimpänä alaistaidot eli että tulee toimeen työyhteisössä eikä pilaa ilmapiiriä. Nythän hoitajat on kuin siat pellossa, kukin vetää omaa linjaansa eikä kukaan valvo. Asiakkaille ollaan ynseitä ja työkavereista puhutaan pahaa. Kurssitusta ja asennekasvatusta tarvitaan.

Hoitajana olen ihan samaa mieltä että erikoisosaamisen pitäisi näkyä palkassa. Sote-ala ei kuitenkaan ole mikään tehdas, missä voi puhua suoritepohjaisesta työnteosta. Siellä hoidetaan ihmisiä ja nopeammin ei ole aina paremmin. Myöskään oma-aloitteisuutta ja vastuullisuutta on vaikea pitää palkkauksen perusteena työssä, jossa käytännössä joutuu olemaan jatkuvasti vastuullinen ja oma-aloitteinen. Jos ei ole, niin työssä ei pärjää. Palkkauksen lasku siinä vaiheessa ei ole oikea tie, vaan irtisanominen. Alaistaidot ja työyhteisössä toimeentuleminen ovat hyviä ja tarpeellisia taitoja, sitä en kiellä. Ne eivät kuitenkaan saa mielestäni vaikuttaa palkkaan, siinä on riski väärinkäytöksille ja suosimiselle mikä ei todellakaan paranna työyhteisön tasapuolista kohtelua. En tiedä mistä olet saanut käsityksen, että kukin vetää omaa linjaansa valvomatta työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos yleisesti puhutaan siitä, miksi hoitajista on pulaa ja miten nuoret saataisiin hakeutumaan alalle, kumpaankaan vastaus ei ole palkka.

Kyse on mielestäni siitä, että törkeästi yleistäen hoitajien keskuuteen on pesiytynyt tällainen valituskulttuuri, ja alan maine on yksinkertaisesti pilattu valittamalla ihan kaikesta julkisesti. Ratkaisu ei siis ole raha, vaan saada työyhteisöihin ja ennen muuta ammattiliittoihin johtaviin asemiin henkilöitä, jotka keskittyvät ratkaisemaan oleellisia asioita siellä työyhteisöissä julkisen valituksen sijaan. Antaen samalla esimerkin, että kaikkien kannattaa panostaa juuri siellä työyhteisön sisällä ilmapiirin parantamiseen eikä tuutata sinne someen niitä valitusvirsiä.

Uskallan väittää, että alkaisi tosiaan jengiä hakeutua alalle ihan hyvän palkan perässä huomattavasti nykyistä enemmän.

Tuo on ihan hyvä ja varmasti toimiva keino heti, kun päättäjät lopettavat tämän alan alasajon. Niin kauan kun rahan puutteen vuoksi joudutaan sulkemaan hoitopaikkoja, terveyskeskukset pieniltä paikkakunnilta lopetetaan ja päivystyksiä keskitetään, ei ole mitään mahdollisuutta etteikö henkilökunta väsyisi ja kokisi tarvetta valittaa kun kapasiteetti potilaiden hoitoon ei riitä vastaamaan tarvetta. Niin kauan kun sairaaloiden johto ei osoita oikeaa kunnioitusta työntekijöitä kohtaan (enkä nyt puhu rahasta) ja työntekijöille suodaan hyvästä työstä palkaksi yksittäisiä banaaneita ja itse tulostettavia kiitoskortteja, niin ei ole toivoa siitä että työntekijät eivät kokisi olevansa aliarvostettuja ja korvattavissa olevia osasia isossa rattaassa (mitä eivät selvästikään ole, koska korvaajia ei näy olevan). Sote-alalle varmasti alettaisiin saada porukkaa töihin, kun alettaisiin kouluttamaan ja oikomaan ongelmia ruohonjuuritason yläpuolelta. Sieltä vaikutukset heijastuvat johtamisen kautta myös hoitotyöntekijöihin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyviä kommentteja luettavissa tuohon aloittajan esiin nostamaan kateusteemaan. Mistä ap on omaksunut ajatuksen, että sairaanhoitajajia kohtaan oltaisiin kateellisia, olisi kiinnostavaa kuulla

3.5 vuoden koulutuspituus ei kerro yhtään mitään mistään: karrikoiden voi sanoa, että samassa ajassa ollaan peruskoulun neljännen luokan syyslukukauden lopussa. Kaikki ymmärtävät, että koulutuksen pituus ei kerro sen sisällöstä ja sen kautta valmistuneiden eroista paljonkaan. Olen niin vanha, että melkein kiroan sanaa ammattikorkeakoulu, joka sekoitti koulutuksen ja sitä koskevan keskustelun ja ohjasi nykysukupolvet ajattelemaan myös sairaanhoitajakoulutusta epärealistisesti.

Peruskoulu on pakollisia opintoja, älä nyt ihmeessä vertaa mihinkään nelosluokkalaiseen. Tuo 3,5v kertoo, että henkilöllä on yhteensä 12 vuotta perusopetusta ja toisen asteen opetusta takana. Toki nykyään se on pakollista kaikille, mutta ymmärrät mitä haen takaa. Tuo 3,5v kertoo, että henkilö on ollut tarpeeksi hyvä päästäkseen pääsykokeista opintoihin ja selvinnyt opinnoista valmistumiseen asti. Mikään yliopistotutkintohan tuo ei ole, mutta kuitenkin alemmaksi korkeakoulututkinnoksi se lasketaan täällä Suomessa. Tuon 3,5v jälkeen henkilöllä on 15,5v koulutusta takana Suomen oppijärjestelmän mukaan. Ja AMK tutkinto itsessään kertoo jotain koulutuksen sisällöstä ja valmistuneen osaamisesta, vaikka valmistunut olisikin vasta raakile omalla alallaan. En tiedä mitä sairaanhoitajakoulutuksesta sinun mielestäsi pitäisi ajatella, mutta hoitajilla on ihan varteenotettava koulutus oman alansa työtehtäviin ja nykyään niistä työtehtävistä halutaan vaativuuteen sopivaa palkkaa.

Hyvä 66, ehkä ymmärsit viestini, ehkä et. On selvää, että vuodet koulutuspolun eri vaiheissa eivät ole yhteismitallisia, siksikin sana karrikointi minun tekstissäni. Ylioppilas- tai muun toisen asteen opintopohjaiset koulutukset ovat keskenään kovin eritasoisia, siinä pointtini. Jos sairaanhoitajista puhutaan, he eivät ole esimerkiksi noin 65-prosenttisia lääkäreitä, siitä syystä, että he eivät opiskele lääketiedettä. Maisterit taas ovat maistereita, vaikka kaikille yliopistolla on aika selvää, että eri alojen välillä on eroja siinä, minkä "laatuisia tai arvoisia" maisterintutkintojen ajatellaan olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos yleisesti puhutaan siitä, miksi hoitajista on pulaa ja miten nuoret saataisiin hakeutumaan alalle, kumpaankaan vastaus ei ole palkka.

Kyse on mielestäni siitä, että törkeästi yleistäen hoitajien keskuuteen on pesiytynyt tällainen valituskulttuuri, ja alan maine on yksinkertaisesti pilattu valittamalla ihan kaikesta julkisesti. Ratkaisu ei siis ole raha, vaan saada työyhteisöihin ja ennen muuta ammattiliittoihin johtaviin asemiin henkilöitä, jotka keskittyvät ratkaisemaan oleellisia asioita siellä työyhteisöissä julkisen valituksen sijaan. Antaen samalla esimerkin, että kaikkien kannattaa panostaa juuri siellä työyhteisön sisällä ilmapiirin parantamiseen eikä tuutata sinne someen niitä valitusvirsiä.

Uskallan väittää, että alkaisi tosiaan jengiä hakeutua alalle ihan hyvän palkan perässä huomattavasti nykyistä enemmän.

Tuo on ihan hyvä ja varmasti toimiva keino heti, kun päättäjät lopettavat tämän alan alasajon. Niin kauan kun rahan puutteen vuoksi joudutaan sulkemaan hoitopaikkoja, terveyskeskukset pieniltä paikkakunnilta lopetetaan ja päivystyksiä keskitetään, ei ole mitään mahdollisuutta etteikö henkilökunta väsyisi ja kokisi tarvetta valittaa kun kapasiteetti potilaiden hoitoon ei riitä vastaamaan tarvetta. Niin kauan kun sairaaloiden johto ei osoita oikeaa kunnioitusta työntekijöitä kohtaan (enkä nyt puhu rahasta) ja työntekijöille suodaan hyvästä työstä palkaksi yksittäisiä banaaneita ja itse tulostettavia kiitoskortteja, niin ei ole toivoa siitä että työntekijät eivät kokisi olevansa aliarvostettuja ja korvattavissa olevia osasia isossa rattaassa (mitä eivät selvästikään ole, koska korvaajia ei näy olevan). Sote-alalle varmasti alettaisiin saada porukkaa töihin, kun alettaisiin kouluttamaan ja oikomaan ongelmia ruohonjuuritason yläpuolelta. Sieltä vaikutukset heijastuvat johtamisen kautta myös hoitotyöntekijöihin.

Hyvää pohdintaa teiltä molemmilta.

Tässä oli juuri hyvä esimerkki kun yksi esimies kertoi tilanteestaan. Aikaa kunnolliselle johtamiselle ei ollut kun oli 45 alaista johdettavana ja "kädet täynnä itse hoitotyötä".

45 alaista, ja heidän esimiehensä on käytännössä yksi hoitajista.

Asiantuntija-ammateissa ei tulisi kuuloonkaan että lähes 50 henkilön esimies tekisi yhtään mitään muuta kuin keskittyisi 100% johtamiseen. Tai että esimieheksi olisi heitetty meneisyyden raksan tyyliin ahkerin/kovapintaisin hoitaja, eikä esimieheksi koulutettua henkilöä.

Olen aikaisemmalta koulutukseltani sairaanhoitaja. Valmistuin ammattiin aikana, jolloin omaa ammattia arvostettiin ja myös kansalaiset arvostivat sitä.

En enää tunnista sitä ammattia samaksi, josta nykypäivänä puhutaan. Oman työn jatkuva mollaaminen ja negatiivinen kommentointi mustaavat alan mainetta.

Hoitajat syyttävät hoitajakadosta ja alan opiskelijoiden puutteesta palkkaa, työnantajia ja työoloja mutta omaan peiliin ei osata katsoa.

Olen ollut kuukauden aikana kolme kertaa eri syistä sairaalassa. Järkytyin sitä käytöstä, johon törmäsin. Nenä pystyssä ( ja hei terveisiä leikkuriin/heräämöön, kyllä siinäkin tilassa potilas tajuaa, jos hoitaja käyttäytyy kuin potilas olisi kiusaksi/häiriöksi) niskojen nakkeleminen, ylimielinen koppava käytös, potilaasta puhuminen toisten potilaiden kuullen, toisista hoitajista pahan puhuminen jopa potilaan kuullen...

Siinä nyt päällimmäiset järkytyksen aiheeni tältä keväältä. Olen todella surullinen siitä, mihin ala on ajautunut ja vain ja ainoastaan siellä työskentelevien, ei palkan tai minkään muunkaan aiheuttajan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä kaikkia ei kiinnosta pelkkä raha kuten ahnetta sairaanhoitajaa. Kyseiset työtehtävät itsessään eivät kiinnosta. Mutta kyllähän kokonaiskuvan kannalta, mutta ei sellaisenaan, palkkataso on hyvin korkea. Tarvitaan kuitenkin vain minimaalinen koulutus ja työllisyys on 100 %. Sairaanhoitaja voi lompsia minne tahansa ja sanoa, että tulin tänne töihin nyt. Ja istua napottaa siellä hamaan maailmanloppuun asti.

Minimaalinen koulutus? 3,5 vuotta käyvät ammattikorkeakoulua. Ensihoitaja, kätilö, terveydenhoitaja 4 vuotta. Montako vuotta koulua sitten olisi tarpeeksi? 😀

Ja tätä ennenhän on oltava joko lukio tai ammattikoulu pohjalla. Peruskoulusta ei voi suotaan hakea.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaisemmalta koulutukseltani sairaanhoitaja. Valmistuin ammattiin aikana, jolloin omaa ammattia arvostettiin ja myös kansalaiset arvostivat sitä.

En enää tunnista sitä ammattia samaksi, josta nykypäivänä puhutaan. Oman työn jatkuva mollaaminen ja negatiivinen kommentointi mustaavat alan mainetta.

Hoitajat syyttävät hoitajakadosta ja alan opiskelijoiden puutteesta palkkaa, työnantajia ja työoloja mutta omaan peiliin ei osata katsoa.

Olen ollut kuukauden aikana kolme kertaa eri syistä sairaalassa. Järkytyin sitä käytöstä, johon törmäsin. Nenä pystyssä ( ja hei terveisiä leikkuriin/heräämöön, kyllä siinäkin tilassa potilas tajuaa, jos hoitaja käyttäytyy kuin potilas olisi kiusaksi/häiriöksi) niskojen nakkeleminen, ylimielinen koppava käytös, potilaasta puhuminen toisten potilaiden kuullen, toisista hoitajista pahan puhuminen jopa potilaan kuullen...

Siinä nyt päällimmäiset järkytyksen aiheeni tältä keväältä. Olen todella surullinen siitä, mihin ala on ajautunut ja vain ja ainoastaan siellä työskentelevien, ei palkan tai minkään muunkaan aiheuttajan takia.

Jostain syystä sairaanhoitajat ovat alkaneet ajattelemaan että heille kuuluisi se ylemmän keskiluokan elämä.

Moni sellaisesta nauttiikin, mutta lähinnä hyväpalkkaisen miehen ansiosta.

Sori nyt vain, mutta sh ei ole lääkäri/juristi. Eikä jokaisessa AMK-pohjaisessa ammatissa voi tienata yhtä hyvin kuin insinöörit. Eivät kaikki korkeakoulutetutkaan tienaa kuten lääkärit/juristit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos yleisesti puhutaan siitä, miksi hoitajista on pulaa ja miten nuoret saataisiin hakeutumaan alalle, kumpaankaan vastaus ei ole palkka.

Kyse on mielestäni siitä, että törkeästi yleistäen hoitajien keskuuteen on pesiytynyt tällainen valituskulttuuri, ja alan maine on yksinkertaisesti pilattu valittamalla ihan kaikesta julkisesti. Ratkaisu ei siis ole raha, vaan saada työyhteisöihin ja ennen muuta ammattiliittoihin johtaviin asemiin henkilöitä, jotka keskittyvät ratkaisemaan oleellisia asioita siellä työyhteisöissä julkisen valituksen sijaan. Antaen samalla esimerkin, että kaikkien kannattaa panostaa juuri siellä työyhteisön sisällä ilmapiirin parantamiseen eikä tuutata sinne someen niitä valitusvirsiä.

Uskallan väittää, että alkaisi tosiaan jengiä hakeutua alalle ihan hyvän palkan perässä huomattavasti nykyistä enemmän.

Tuo on ihan hyvä ja varmasti toimiva keino heti, kun päättäjät lopettavat tämän alan alasajon. Niin kauan kun rahan puutteen vuoksi joudutaan sulkemaan hoitopaikkoja, terveyskeskukset pieniltä paikkakunnilta lopetetaan ja päivystyksiä keskitetään, ei ole mitään mahdollisuutta etteikö henkilökunta väsyisi ja kokisi tarvetta valittaa kun kapasiteetti potilaiden hoitoon ei riitä vastaamaan tarvetta. Niin kauan kun sairaaloiden johto ei osoita oikeaa kunnioitusta työntekijöitä kohtaan (enkä nyt puhu rahasta) ja työntekijöille suodaan hyvästä työstä palkaksi yksittäisiä banaaneita ja itse tulostettavia kiitoskortteja, niin ei ole toivoa siitä että työntekijät eivät kokisi olevansa aliarvostettuja ja korvattavissa olevia osasia isossa rattaassa (mitä eivät selvästikään ole, koska korvaajia ei näy olevan). Sote-alalle varmasti alettaisiin saada porukkaa töihin, kun alettaisiin kouluttamaan ja oikomaan ongelmia ruohonjuuritason yläpuolelta. Sieltä vaikutukset heijastuvat johtamisen kautta myös hoitotyöntekijöihin.

Jos kerran on pakko valittaa, niin olisi hyvä että valitus kohdistuisi niihin oikeisiin epäkohtiin, kuten vaikkapa hoitopaikkojen sulkemiseen. Itseä ainakin inhottaa, että hoitajien valitus kohdistuu lähes täysin palkkaan, joka kuitenkin on parempi kuin suomalainen keskipalkka. Lisäksi hoitajien palkkoja on nostettu moneen otteeseen, mutta koskaan siihen ei ole oltu tyytyväisiä. Näin kävi viimeisimmänkin massiivisen korotuksen jälkeen; tyytymätön marina palkasta alkoi heti korotusten jälkeen.

Raha ei selvästikään ole ongelman ratkaisu, koska korotukset eivät kuitenkaan koskaan riitä ja lääkärin palkkaa on mahdoton maksaa kaikille hoitajille. Lisäksi hoitajien palkankorotuksiin menevä raha on aina pois niistä lisäkäsistä, hoitopaikoista ja resursseista joita työssä ilmeisesti aidosti tarvittaisiin. Siksikin rahan ikuinen vaatiminen tuntuu nurinkuriselta.

On myös surullista lukea aina tuosta hoitajien "epäkunnioituksesta". Olisi kiva jos joku hoitaja kertoisi joskus millä tavalla heitä pitäisi palvoa jotta se kelpaisi, jos kerran rahasta ei ole kyse. Täällä kerran hoitajat valittivat kun olivat saaneet lahjaksi huopakassin. Lähes kaikki muut kommentoijat olisivat olleet kyseisestä ostoskassista iloisia, vain hoitajat nyrpistelivät. Hoitajat eivät tunnu ymmärtävän että samanlaisia ne lahjat ovat kaikkialla, muut vain osaavat iloita niistä eivätkä aloita valitusta jos työnantaja haluaa muistaa jotenkin. Meillekin työnantaja satunnaisesti tarjoaa hedelmiä taukohuoneeseen, mukaan lukien niitä kuuluisia banaaneja, ja kaikki ottavat ne kyllä ihan mielellään vastaan. Vaikea ymmärtää miksi ne eivät hoitajille kelpaa kuten muille. Hoitajille ei ole tietääkseni mikään työnantajan lahja koskaan kelvannut ilman valittamista. Hoitajat tuntuvat nostaneen itsensä jollekin jalustalle, jolta on kadonnut realismi siitä millaista ihan normaali kunnoitus ja muistaminen työpaikoilla on.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaisemmalta koulutukseltani sairaanhoitaja. Valmistuin ammattiin aikana, jolloin omaa ammattia arvostettiin ja myös kansalaiset arvostivat sitä.

En enää tunnista sitä ammattia samaksi, josta nykypäivänä puhutaan. Oman työn jatkuva mollaaminen ja negatiivinen kommentointi mustaavat alan mainetta.

Hoitajat syyttävät hoitajakadosta ja alan opiskelijoiden puutteesta palkkaa, työnantajia ja työoloja mutta omaan peiliin ei osata katsoa.

Olen ollut kuukauden aikana kolme kertaa eri syistä sairaalassa. Järkytyin sitä käytöstä, johon törmäsin. Nenä pystyssä ( ja hei terveisiä leikkuriin/heräämöön, kyllä siinäkin tilassa potilas tajuaa, jos hoitaja käyttäytyy kuin potilas olisi kiusaksi/häiriöksi) niskojen nakkeleminen, ylimielinen koppava käytös, potilaasta puhuminen toisten potilaiden kuullen, toisista hoitajista pahan puhuminen jopa potilaan kuullen...

Siinä nyt päällimmäiset järkytyksen aiheeni tältä keväältä. Olen todella surullinen siitä, mihin ala on ajautunut ja vain ja ainoastaan siellä työskentelevien, ei palkan tai minkään muunkaan aiheuttajan takia.

Hyvin sanottu.

Asenne tuntuu olevan kuin entisajan juopolla duunarilla. "Tällä palkalla tullaan työmaalle, jos haluatte etttä kohdellaan potilaita hyvin, lisää rahaa pöytään".

Tuo ei toimi. Ensin oma pää kuntoon, sitten vaatimaan lisää palkkaa.

Mä olen itse sh/th ja luulen että osittain kritiikki johtuu pelosta -pelosta että nykyinen terveydenhuolto ei pelaa ja ettei itse saa apua, jos iskee akuutti hätä. Kuolemanpelko tekee ihmiselle ihmeitä.

Lähtökohtaisesti kukaan ulkopuolinen ei myöskään ole se ihminen jonka mielipiteellä alan pito- ja vetovoima ratkaistaan. Jos halutaan tietää, miksi hoitajat ei pysy alalla, ei kysytä kansalta vaan kysytään hoitajilta. Palkka kuulostaa tosi ruhtinaalliselta mutta sitä työtä tehdessä, ei se sitä enää olekaan.

Vapaassa valtiossa ihminen tekee töitä jossa korvaus tuntuu riittävältä annettuun työpanokseen verrattuna. Jos nämä eivät kohtaa, hakeudutaan toiseen paikkaan. Niin ovat hoitajat tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos yleisesti puhutaan siitä, miksi hoitajista on pulaa ja miten nuoret saataisiin hakeutumaan alalle, kumpaankaan vastaus ei ole palkka.

Kyse on mielestäni siitä, että törkeästi yleistäen hoitajien keskuuteen on pesiytynyt tällainen valituskulttuuri, ja alan maine on yksinkertaisesti pilattu valittamalla ihan kaikesta julkisesti. Ratkaisu ei siis ole raha, vaan saada työyhteisöihin ja ennen muuta ammattiliittoihin johtaviin asemiin henkilöitä, jotka keskittyvät ratkaisemaan oleellisia asioita siellä työyhteisöissä julkisen valituksen sijaan. Antaen samalla esimerkin, että kaikkien kannattaa panostaa juuri siellä työyhteisön sisällä ilmapiirin parantamiseen eikä tuutata sinne someen niitä valitusvirsiä.

Uskallan väittää, että alkaisi tosiaan jengiä hakeutua alalle ihan hyvän palkan perässä huomattavasti nykyistä enemmän.

Tuo on ihan hyvä ja varmasti toimiva keino heti, kun päättäjät lopettavat tämän alan alasajon. Niin kauan kun rahan puutteen vuoksi joudutaan sulkemaan hoitopaikkoja, terveyskeskukset pieniltä paikkakunnilta lopetetaan ja päivystyksiä keskitetään, ei ole mitään mahdollisuutta etteikö henkilökunta väsyisi ja kokisi tarvetta valittaa kun kapasiteetti potilaiden hoitoon ei riitä vastaamaan tarvetta. Niin kauan kun sairaaloiden johto ei osoita oikeaa kunnioitusta työntekijöitä kohtaan (enkä nyt puhu rahasta) ja työntekijöille suodaan hyvästä työstä palkaksi yksittäisiä banaaneita ja itse tulostettavia kiitoskortteja, niin ei ole toivoa siitä että työntekijät eivät kokisi olevansa aliarvostettuja ja korvattavissa olevia osasia isossa rattaassa (mitä eivät selvästikään ole, koska korvaajia ei näy olevan). Sote-alalle varmasti alettaisiin saada porukkaa töihin, kun alettaisiin kouluttamaan ja oikomaan ongelmia ruohonjuuritason yläpuolelta. Sieltä vaikutukset heijastuvat johtamisen kautta myös hoitotyöntekijöihin.

Jos kerran on pakko valittaa, niin olisi hyvä että valitus kohdistuisi niihin oikeisiin epäkohtiin, kuten vaikkapa hoitopaikkojen sulkemiseen. Itseä ainakin inhottaa, että hoitajien valitus kohdistuu lähes täysin palkkaan, joka kuitenkin on parempi kuin suomalainen keskipalkka. Lisäksi hoitajien palkkoja on nostettu moneen otteeseen, mutta koskaan siihen ei ole oltu tyytyväisiä. Näin kävi viimeisimmänkin massiivisen korotuksen jälkeen; tyytymätön marina palkasta alkoi heti korotusten jälkeen.

Raha ei selvästikään ole ongelman ratkaisu, koska korotukset eivät kuitenkaan koskaan riitä ja lääkärin palkkaa on mahdoton maksaa kaikille hoitajille. Lisäksi hoitajien palkankorotuksiin menevä raha on aina pois niistä lisäkäsistä, hoitopaikoista ja resursseista joita työssä ilmeisesti aidosti tarvittaisiin. Siksikin rahan ikuinen vaatiminen tuntuu nurinkuriselta.

On myös surullista lukea aina tuosta hoitajien "epäkunnioituksesta". Olisi kiva jos joku hoitaja kertoisi joskus millä tavalla heitä pitäisi palvoa jotta se kelpaisi, jos kerran rahasta ei ole kyse. Täällä kerran hoitajat valittivat kun olivat saaneet lahjaksi huopakassin. Lähes kaikki muut kommentoijat olisivat olleet kyseisestä ostoskassista iloisia, vain hoitajat nyrpistelivät. Hoitajat eivät tunnu ymmärtävän että samanlaisia ne lahjat ovat kaikkialla, muut vain osaavat iloita niistä eivätkä aloita valitusta jos työnantaja haluaa muistaa jotenkin. Meillekin työnantaja satunnaisesti tarjoaa hedelmiä taukohuoneeseen, mukaan lukien niitä kuuluisia banaaneja, ja kaikki ottavat ne kyllä ihan mielellään vastaan. Vaikea ymmärtää miksi ne eivät hoitajille kelpaa kuten muille. Hoitajille ei ole tietääkseni mikään työnantajan lahja koskaan kelvannut ilman valittamista. Hoitajat tuntuvat nostaneen itsensä jollekin jalustalle, jolta on kadonnut realismi siitä millaista ihan normaali kunnoitus ja muistaminen työpaikoilla on.

Tämäpä juuri.

Koska viimeksi palkanlaskijoita tai talonmiehiä arvostettiin?

Niinpä. Ei koskaan. Molemmissa ammateissa palkat huomattavasti pienempiä kuin hoitajilla.

Hoitajat ovat saaneet arvostusta ja kiitosta enemmän kuin kaikki ammattiryhmät yhteensä. Ja jos kuviosta poistetaan opettajat, hoitajat ovat saaneet kymmenkertaisesti enemmän arvostusta kuin kaikki muut ammattiryhmät yhteensä.

Ilmeisesti pitäisi olla lääkärin palkka, pelkkää ylistystä lehdissä joka päivä ja potilaat polvillaan kiittämässä hoidosta.

Ei tarvi kauaa odottaa niin saatte niitä filipiiniläisiä hoitajia. Selitä siinä sitten kivuissas kielitaidottomalle mikä hätä sulla on. Sillä hyvä, nauttikaa.

Meitä hoitajia on niiin paljon vähemmän kuin hoitoa hakevia. En hoitajana kuuntele mitään asiatonta, sivuun vaan ja seuraava. Isommalla palkalla voisin viitsiä edes vastata, nyt en.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse sh/th ja luulen että osittain kritiikki johtuu pelosta -pelosta että nykyinen terveydenhuolto ei pelaa ja ettei itse saa apua, jos iskee akuutti hätä. Kuolemanpelko tekee ihmiselle ihmeitä.

Lähtökohtaisesti kukaan ulkopuolinen ei myöskään ole se ihminen jonka mielipiteellä alan pito- ja vetovoima ratkaistaan. Jos halutaan tietää, miksi hoitajat ei pysy alalla, ei kysytä kansalta vaan kysytään hoitajilta. Palkka kuulostaa tosi ruhtinaalliselta mutta sitä työtä tehdessä, ei se sitä enää olekaan.

Vapaassa valtiossa ihminen tekee töitä jossa korvaus tuntuu riittävältä annettuun työpanokseen verrattuna. Jos nämä eivät kohtaa, hakeudutaan toiseen paikkaan. Niin ovat hoitajat tehneet.

Kun hoitajilta on kysytty, miksi he eivät pysy alalla, vastaus on aina ollut palkka. Mutta vaikka palkkoja on nostettu nopeammin kuin millään muulla alalla, se ei ole ratkaissut ongelmaa. Hoitajien palkka on jo reilusti keskipalkkaa suurempi, ja lienee jo kaikille selvää että vaikka rahaa syydettäisiin kuinka, ongelmat pysyvät.

On hoitajille toki ihan hyvä reality check käydä kurkkaamassa miten asiat ovat muualla. Omalla alalla on ollut aika huvittava katsoa kun alaa vaihtavat hoitajat aloittavat valituksensa tajutessaan miten meillä palkka on oikeasti pieni ja työ raskasta & vastuullista. Jokainen meillä käynyt hoitaja on palannut hoitoalalle ja toivottavasti osaa hetken aikaa arvostaa niitä asioita mitkä ovat sillä alalla todellisuudessa ihan hyvin, kuten nyt vaikka palkka.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kauaa odottaa niin saatte niitä filipiiniläisiä hoitajia. Selitä siinä sitten kivuissas kielitaidottomalle mikä hätä sulla on. Sillä hyvä, nauttikaa.

Ei haittaa. Jos minua siinä hetkessä katsoo ihminen hyväksyen ja empaattisesti, en välitä kielimuurista. Nyt joudun pyytämään anteeksi sitä, että minuun sattuu ja joudun vaivaamaan hoitajaa.

- En ole seurallinen, ja hoitotyö on sosiaalista. Uskon että pärjäisin potilaiden kanssa, etenkin vanhusten, mutten välttämättä toisten hoitajien, varsinkaan ilkeiden.

- En jaksaisi tehdä vuorotyötä, en valvoa öitä

Vierailija kirjoitti:

Meitä hoitajia on niiin paljon vähemmän kuin hoitoa hakevia. En hoitajana kuuntele mitään asiatonta, sivuun vaan ja seuraava. Isommalla palkalla voisin viitsiä edes vastata, nyt en.

Mitäpä tähän enää lisäämään, hyvin on kirjoittaja tiivistänyt sen, miksi hoitoala on aliarvostettua. Pelottaa ajatella minkälainen työkaveri, harjoittelijan ohjaaja tai perehdyttäjä tämä kirjoittaja on.