Mitä kerrot lapsellesi olemassa olevista sukupuolista ja seksuaali-identiteeteistä?

Olen opettanut, että sukupuolia on vain kaksi. En tiedä mitä koulussa sanotaan, mutta kotona tämä on keskusteltu varmuuden vuoksi. Kuudesluokkalainen on turhautuneempi tähän nykytilanteeseen kuin itse, se yllätti. Sanoi että joka paikassa vaan trans sitä ja tätä. Tämän vuoksi myös pridekuukausi tätä nuorta ärsyttää. Tämä juteltiin, että homous on ok hänenkin mielestään, mutta tämä muu koko ajan esillä pitäminen menee yli ja siksi sateenkaariliputkin jo ärsyttävät. Tämä on kyllä harmi.

Tuntuu kuin hetero olisi tänä päivänä se poikkeus ja vähemmistö, niin kovaa mölytään nyt kaikesta muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on vielä pieni, mutta aion kertoa että on kaksi tapaa ajatella asiaa. Toisaalta lapsia voi synnyttää vain nainen (tai useimmat naiset) ja siihen tarvitaan myös mies. Sen lisäksi ihmisillä on tapoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja ovat osittain yhtenäisiä, osittain erilaisia eri puolilla maailmaa ja ihmisyhteisöjä. Sitten varmaan kysyisin lapselta itseltään, mitä hän itse ajattelee sukupuolista tai niillä tarkoitettavan. Jos hän nostaa esille mies-nainen-kahtiajaon tai sukupuolistereotypioita, kuten hameet-meikki-nukkeleikit ja housut-ei meikkiä-autoleikit, voidaan puhua siitä, että tärkeintä on huomata, mistä itse pitää ja olla juuri sellainen, mikä hyvältä tuntuu ja antaa myös muiden olla.

Eli sinäkin sekoitat sukupuolistereotypiat ja sukupuolen. Sukupuoli ja sukupuoleen liitetyt kulttuuriset odotukset ja stereotypiat ovat kaksi eri asiaa.

On huolestuttavaa, että nykyisin lapsille opetetaan, että tyttö tai poika "ilmentävät sukupuoltaan" valitsemalla tyttömäisiä tai poikanaisia käytösmalleja ja jos ei toimi kuten odotetaan, ei ole mikään oikea tyttö tai poika. Tämä 50-lukulainen tapa ajatella sukupuolet stereorypioina on oikeasti vanhoillinen ja haitallinen.

Luet kyllä kommenttiani kuin piru raamattua. Sukupuoli-identiteetti muotoutuu nimenomaan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa, joten niillä odotuksilla ja stereotypioilla on todellakin merkitystä. Ja se, mitä sanoin on että lapseni saa olla sellainen kuin on ja haluan hänelle opettaa, että niin muös muut.

Pidän vain todennäköisenä, että hän nostaa esiin itse jotain stereotypioita, jo vain siksi, että itse vaikka leikkii autoilla niin paljon. Lapsen päässä nämä jutut voi myös helposti kääntyä niin että olen poika, koska leikin autoilla ja sitten seuraava kysymys onkin muutunko siis tytöksi, jos leikin nukeilla? ja koko keskustelun pointti on se, että näillä asioilla ei ole tekemistä keskenään, vaan sillä, miksi ihminen itse itsensä tuntee.

Ja lisäisin myös sen, että vaikka on tärkeää, kokeeko itsensä tytöksi, pojaksi, joksikin muuksi niin se on vain yksi osa ihmisyyttä. Kyllä lapset (ja me ihmiset ylipäätään) ollaan paljon muutakin jota ei voi tarkkaan rajata tai määritellä: isoja-pieniä, itsenäisiä-toisen määräysvallan alla olevia, joukon jäseniä-ulkopuolisia, olipa kyse sukupuolesta tai vaikka harrastusryhmistä.

Nyt sekoitat sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin. Miksi ihmeessä sekoitat lapselle nämä asiat?

Osaisitko selittää, miltä tuntuu olla nainen tai miltä tuntuu olla mies? Mikä on yhteinen kokemus, joka yhdistää kaikkia miljardeja naisia? Kun tosiasiassa ainoa mikä naisia (tai miehiä) yhdistää on sukupuoli eikä mikään kokemus tai tunne.

Kerroin että homoja pitää välttää ja naisia joilla on munat niille ei saa puhua.