milloin ja miten tutista eroon???APUA

...

yks tutti vietiin puuhun josta lintu olevinaan sitten vei sen lapsilleen ja muut heitin roskiin niin ettei poika huomannut.

Kyllähän sen perään sitten iltaisin huudettiin mutta paras keino on heittää roskiin ja kestää vaan ne itkut niin se on sillä selvä, eikä jättää johonkin kaappiin ja herkällä hetkellä kaivaakin sen esiin.

Ei ole suotavaa tehdä molempia muutoksia yhtä aikaa. Kannattaa päättää kumman teet ensin, vieroitat tutista vai siirrät omaan huoneeseen. Sitten pidät vaikka pari kuukautta väliä ja teet toisen muutoksen.



Meillä nyt 2,5 v tyttö vei vajaa viikko sitten illalla itse omat tutit portaille hiirivauvalle. Kun lapsi meni sänkyyn, hain tutit ja panin tilalle pienen lelun "palkkioksi hiiri äidiltä". Leikkasin saman tien tutit rikki ja panin roskiin ihan vain itseni takia. Ei ainakaan tule tehtyä sitä virhettä että säälistä kaivaa tutit uudelleen esiin. Käy vain lapsellekkin paljon rankemmaksi jos tutit otetaan pois aina uudelleen.

Tämä tyttö on aika temperamenttinen tapaus, joten tutista luopuminen ei mennyt kivuttomasti. Tuli pian tutit ulos vietyään katumapäälle ja meni hakemaan niitä pois, mutta olin ehtinyt ne sieltä jo ottaa. Hetkeksi lapsi ilahtui hiiriäidin lahjasta ja tyytyi menemään taas sänkyyn, mutta pian alkoi hillitön huuto, jota jatkui ja jatkui niin kauan että nukahti syliini sohvalle. Sama raivari oli edessä seuraavana aamuna. Mutta päivä päivältä on helpompaa. Nyt tilanne on jo helpottunut ja ainut ongelma on saada tyttö illalla nukahtamaan. Tänä iltana se onnistui ensimmäisen kerran ilman tuttia, ilman itkua.

Kyllähän minulla säälitti kun lapsi parka etsi tuttejaan sohvan alta, siivouskomerosta yms. Mutta joskushan niistä on eroon päästävä.



Vanhempi sisaruksista antoi tutit 2v2kk ikäisenä joulupukille, eikä itkenyt niitä yhtään. Muutaman kerran kysyi tuttia ja kun sanoin että sinähän annoit ne pukille, asia jäi siihen. Se meni todella helposti.



Omaan huoneeseen meillä on siirrytty noin 1,5 vuotiaana ja se on sujunut ihan kivutta. Oikeastaan se on ollut lapsista vain hauskaa kun on päässyt sisarusten kanssa nukkumaan. Ensimmäisinä iltoina uni ei tahdo tulla, mutta äkkiä tilanne normalisoituu. Kun vain jaksaa ajatella ettei kukaan voi koko yötä valvoa, vaan pakostakin nukahtaa lopulta. =)

Esikoinen siirrettiin omaan huoneeseen vasta noin 3- vuotiaana yhdessä pikkusiskon kanssa.



Kannattaa henkisesti valmistautua tulevaan projektiin ennen kuin siihen ryhtyy, että jaksaa myös pysyä päätöksessään. Tulee rankaksi sekä lapselle, että aikuiselle jos aina antaa periksi ja jonkin ajan kuluttua yrittää uudelleen.

Onnea koitoksiin! =)

Jos lapsi on jo siinä iässä, että hänelle pystyy selittämään asioita, kerro, että tutit on vauvojen juttu ja nyt ne pitäisi toimittaa vauvoille/oravavauvoille tms. Tai tee niinkuin meillä: muutaman päivän jutustelun jälkeen (siitä kuinka isot pojat eivät oikeastaan enää syö tuttia) poika kantoi tutin oma-aloitteisesti roskikseen, eikä itkenyt kertaakaan sen perään. Ikää oli vajaa 1v 8kk. Heitin loput tutit kaikessa hiljaisuudessa myöhemmin pois, piilotin ne niin, ettei poika nähnyt.



Omassa huoneessa lapsi oli nukkunut 6 vkon ikäisestä, joten siihen ei ole vinkkejä. Sen sijaan nyt kaipaan vinkkejä, kuinka ihana ilmeisen oidipaalivaiheinen nelivuotias siirtyisi perhepedistä takaisin sinne omaan huoneeseen, josta hän kaksivuotiaana siirtyi vanhempien viereen :D Ei muuta, mutta vauvan kanssa ei tahdota enää kaikki mahtua punkkaan :)

eivät viitsi kauan sellaista tussua lutkuttaa. :)

Se on kyllä kans oma projektinsa saada lapsi uudelleen pysymään omassa vuoteessaan. Meillä oli sama tilanne jokin aika sitten, että aamuisin alkoi olla sängyssä todella ahdasta ja hartiat aina jumissa.

Aloimme vain tiukasti käännyttää öiset vierailijat takaisin omaan sänkyyn. Sitä sai tehdä monta kertaa yössä pahimmillaan, kauhean itkun säestämänä. Mutta lopulta se meni perille. Tuntuuhan se työläältä ja julmaltakin, mutta ihanaa kun saamme kaikki nyt nukkua paremmin.



t. 4

vähän tyhmä vitsi 5:lla, kuitenkin kyse lapsista.