Lue keskustelun säännöt.
inhoan työtäni - miten jaksaa tätä paskaa
08.06.2023 |
Tajusin tässä lomalla että työni ei kuulu niihin asioihin, joilla itselleni olisi merkitystä. Pakko kuitenkin tehdä töitä koska perhe elätettävänä. Miten saada mielekkyyttä työpäiviin kun asia kiinnostaa kuin kilo kakkaa? Ennen olin innokas ja halusin tehdä ja oppia jatkuvasti uutta, sitten huomasin ettei sillä saa yhtään sen enempää arvostusta eikä varsinkaan palkankorotusta, joten nyt aion laskea tehokkuutta reilusti koska sillä ei ole valtion hommissa mitään merkitystä.
Kommentit (7)
Ota loparit. Kyllä kela elättää kuitenkin. Paskaa työtä ei kannata tehdä. niin olen itse ottanut lopari parikin kertaa koska en tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sillä merkitys: elätät itsesi sen avulla. Minulle se riittää, teen työni ja elän vapaa-ajalla. Työ mahdollistaa mielekkään elämän työajan ulkopuolella.
Ajattele, että keräät taustamateriaalia työpaikasta tulevaisuudessa kirjoittamaasi komediasarjaan. Kuvaat ikäänkuin jakson työpäivää aikana itsesi näyttelemänä ja näet työkaverit myös näyttelijöinä.
Todennäköisesti ongelmasi on huonossa johtamisessa tai ikävässä työilmapiirissä. Jos työporukka on kiva, niin sitä tekee mielellään ankeampaakin työtä. Tai jos on kiva pomo. Ehkä kannattaisi etsiytyä työpaikkaan, jossa on ihan mahtavat työkaverit. Se voisi auttaa.
Loma? Onko yksityisellä puolella etenemisen mahdollisuuksia? Entä jokin juttu jossa voi tehdä mieluisia asioita enemmän, jotka eivät kyllästytä yhtä pahasti pitkällä aikavälillä, tyyliin harrastuksesta/kiinnostuksesta jonkin asian myynti tai valmistus. Vaikka aika moni asia voi tökkiä pakkasella. Ulkomaan mahdollisuudet? Mitä tulee mieleen kun kirjoitat paperille sanoja ja testaat vielä ajatuksissa onko se aate, vai toimisiko se todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinun työtäsi johonkin tarvitaan tai se on jollekulle hyödyksi?
En itse opettajana ole saamassa palkankorotusta hyvästä työstä tai esimiehiltä arvostuksen ilmauksia. Onneksi saan niitä toisinaan oppilailta, mutta vaikka en saisikaan, tiedän työni olevan tärkeää.
Mulla ollut tuollaista vähän aina. Olen it-alalla, mutta ei se mua kiinnosta mitenkään. Ihan uran alkuvuosina sain jotain innostusta siitä, että halusin sekä itselleni että muille näyttää, että minusta on tähän. Siksi opiskelin asioita myös vapaa-ajallani, jatkoin työpäivän jälkeenkin töitä jos joku ongelma ei ollut ratkennut päivän aikana jne. Ja iloitsin siitä jos sain tunnustusta.
Mutta... siitä suoriutumisesta ja hyvästä palautteesta tuli aika äkkiä rutiinia, joka ei enää motivoinut. Oli jonkinlaiset kriisivuodetkin siitä, että en jaksa, en tahdo, en pysty. Mutta tosiaan, hyvä palkka ja asuntolaina ja 2 lasta, ei sitä niin vaan lopeteta. Varsinkaan, kun en edes keksinyt minne sitten vaihtaisin jos nyt oikeasti haluaisin vaihtaa alaa. Lopulta sitä kai vaan totesi, että ei ole kivaa joo, mutta sellaista elämä on, jotain täytyy elääkseen tehdä eikä se ole useinkaan kivaa. Enää en tee yhtään ylimääräistä työajan ulkopuolella, en opiskele vapaa-ajalla yms, ja kyllähän tämä tässä menee varmaan eläkeikään asti, asenteella "työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä".