Lapsi kiukuttelee koko ajan vaikka yritän kaikessa parhaani

Jos se on tyttö, niin se on ihan luonnollista, koska sellaisia te naiset olette. Aikuisinakin koko ajan kiukuttelette ja nalkutatte miehelle koko ajan eikä teitä saa edes laittaa nyrkillä kuriin kun se on muka väkivaltaa.

Miten olisi kurinpito ja turhasta kiukuttelusta rankaiseminen? Luulisi turhat kiukuttelunhalut vähenevän kun joka kerta saisi jonkun veemäisen sanktion?

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi kurinpito ja turhasta kiukuttelusta rankaiseminen? Luulisi turhat kiukuttelunhalut vähenevän kun joka kerta saisi jonkun veemäisen sanktion?

Kuka sinä olet sanomaan mikä kiukkutunne on turha?

Temperamenttikysymys. Jotkut vain on tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mikä hätänä? Pidätkö lasta siinä lähellä kiukuttelemassa koko ajan? Ulos ja kavereiden luo.

En pidä ja ulkona on paljon.

Ap

No eihän se lapsi sitten koko ajan kiukuttele. Joka natinaan ei kannata reagoida raskaasti. Selvät säännöt ja rajat, mutta ei mitään järjetöntä tiukkaa, mikä ei kasvata ja millä ei ole mitään merkitystä.

Ei koko ajan, minusta vain tuntuu siltä että koko ajan. Kerran tai kaksi päivässä on totuus. Tuttavapiirin samanikäiset vaan ei kiukuttele melkein ollenkaan ja niihin vertaan.

Ap

Sinä nyt vaan stressaat ja vertailet ja pelkäät niitä purkauksia. Kuljet munankuorilla, koska olet epävarma.

Kerro lapselle, ettet siedä enää ensimmäistäkään purkausta, vaan siitä on tultava loppu.

Kyllä lapsen olisi hyvä antaa kiukutella kotona niin ei tarvi sitten ihmisten ilmoilla.

Itse olin tosi temperamenttinen kiukkuliisa kotona lapsena, koulussa täyden kympin hymyilevä innostunut oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mikä hätänä? Pidätkö lasta siinä lähellä kiukuttelemassa koko ajan? Ulos ja kavereiden luo.

En pidä ja ulkona on paljon.

Ap

No eihän se lapsi sitten koko ajan kiukuttele. Joka natinaan ei kannata reagoida raskaasti. Selvät säännöt ja rajat, mutta ei mitään järjetöntä tiukkaa, mikä ei kasvata ja millä ei ole mitään merkitystä.

Ei koko ajan, minusta vain tuntuu siltä että koko ajan. Kerran tai kaksi päivässä on totuus. Tuttavapiirin samanikäiset vaan ei kiukuttele melkein ollenkaan ja niihin vertaan.

Ap

Sinä nyt vaan stressaat ja vertailet ja pelkäät niitä purkauksia. Kuljet munankuorilla, koska olet epävarma.

Kerro lapselle, ettet siedä enää ensimmäistäkään purkausta, vaan siitä on tultava loppu.

Kyllä lapsen olisi hyvä antaa kiukutella kotona niin ei tarvi sitten ihmisten ilmoilla.

Itse olin tosi temperamenttinen kiukkuliisa kotona lapsena, koulussa täyden kympin hymyilevä innostunut oppilas.

Miksi kiukuttelit kotona?

Hyvä, että joku kiinnittää huomiota lapseensa, ettei mene kauppakeskuksen postilaatikkoon.

Joku taisi jo mainita, että lapsen kehitykseen kuuluu uhmaikävaiheita. Itse aikanaan mietin sormi suussa, mutta lukemalla lapsikirjoja, keskustelemalla neuvolassa ja muiden vanhempinen kanssa asiat loksahtivat aina paikalleen. Kannattaa tietysti miettiä onko lapsi terve, toisaalta 6-vuotias osaa jo kertoa jos johonkin sattuu.  En enää muista missä iässä niitä hampaita tuli.

Ota rennommin, ja lopeta se lapsen ylitdevuotava hyysääminen. Rakkautta tietenkin ja rajoja, mutta ei kaikki pyöri vain lapsen ympärillä.

Jos olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi, annat lapsellesi arvokkaan lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mikä hätänä? Pidätkö lasta siinä lähellä kiukuttelemassa koko ajan? Ulos ja kavereiden luo.

En pidä ja ulkona on paljon.

Ap

No eihän se lapsi sitten koko ajan kiukuttele. Joka natinaan ei kannata reagoida raskaasti. Selvät säännöt ja rajat, mutta ei mitään järjetöntä tiukkaa, mikä ei kasvata ja millä ei ole mitään merkitystä.

Ei koko ajan, minusta vain tuntuu siltä että koko ajan. Kerran tai kaksi päivässä on totuus. Tuttavapiirin samanikäiset vaan ei kiukuttele melkein ollenkaan ja niihin vertaan.

Ap

Sinä nyt vaan stressaat ja vertailet ja pelkäät niitä purkauksia. Kuljet munankuorilla, koska olet epävarma.

Kerro lapselle, ettet siedä enää ensimmäistäkään purkausta, vaan siitä on tultava loppu.

Kyllä lapsen olisi hyvä antaa kiukutella kotona niin ei tarvi sitten ihmisten ilmoilla.

Itse olin tosi temperamenttinen kiukkuliisa kotona lapsena, koulussa täyden kympin hymyilevä innostunut oppilas.

Miksi kiukuttelit kotona?

Hyvä kysymys. En ehkä kehdannut kiukutella muualla. Vanhemmat oli kärsivällisiä. Pitivät kyllä rajatkin.

Miksi lapsi ei oo päiväkodissa??????????? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa iässä monilla ole ns toinen uhmaikä?

On kai, mutta tarkoittaako se sitä, että joka päivä alkaa yhtäkkiä kiukuttelu aiheesta punainen onkin punainen eikä sininen, kello onkin 11 eikä 12 jne. Tuollaisista saattaa alkaa puolen tunnin kiukkuhuuto. Siksi kirjoitin, että kiukku tulee välillä ihan kiukuttelun ilosta, kun ei noissa asioissa ole edes taustalla mitään, että olisi toivonut sen punaisen olevan sininen. Miten tuollaiset kiukkutilanteet pitäisi hoitaa? Jos yritän ymmärrystä, että sinua taitaa harmittaa kun se ei ollutkaan sininen, niin kiukku kasvaa, että en halunnutkaan sen olevankaan sininen ja kun yritän kysyä että mikä sitten kiukuttaa niin siitäkin kiukku vain kasvaa. Mitä näin äitinä oikein pitäisi tehdä?

Ap

Ai mitä pitäisi tehdä? Kasvattaa omaa sietokykyäsi. Lapset ovat tuollaisia, etenkin väsyneinä. On osa elämää. Usein pienet lapset kiukkuavat juurikin vanhemmilleen, jotka ovat läheisimpiä ja joille on turvallista kiukuta. Tavanomainen ilmiö. Huolestuttavampaa olisi, jos lapsi pelkäisi tunteiden ilmaisemista vanhempiensa läheisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei oo päiväkodissa??????????? 

Aloituksessahan luki, että ovat lomalla nyt. Ihan oikein se on, että kun äidillä on loma niin lapsikaan ei silloin ole päiväkodissa.

Ap, olet ihan yliherkkä. Hakeudu vaikka johonkin nettiterapiaan tai neuvolan kautta johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet ihan yliherkkä. Hakeudu vaikka johonkin nettiterapiaan tai neuvolan kautta johonkin.

Ap on varsin tervejärkinen,  kun kantaa huolta lapsestaan.

Ei niitä kiukkuja voi, eikä pidäkään estää tai kokonaan poistaa. Pitää estää, ettei satuta itseään ja muita ja jos kiukku häiritsee muita, esim. kiljuu kovaa, voi tuon ikäistä vaatia poistumaan toiseen huoneeseen huutamaan. Kiukuttelevan kanssa ei neuvotella tai sanoiteta tunteita, vaan odotetaan että se raivo menee ohi. Sitten voi keskustella että mikä suututti, miten lapsi käyttäytyi, minä käytöksessä meni pieleen ja millaista käytöstä odotetaan jatkossa. Voi yhdessä miettiä, että mitä voisi tehdä kun se kiukun tunne tulee, sen sijaan että kiljuisi. Voi vaikka puristaa kädet nyrkkiin ja lyödä tyynyä jne. Että saa kiukuttaa ja olla vihainen, mutta ei voi käyttäytyä niin että muiden korvat soi jne.

Ja et voi tietää, miten muiden lapset kotona kiukkuilee, ei kannata vertailla. 6-vuotias on jo vieraskorea ja isoimmat tunteet näytetään vain tutuille kotona. Ja tosiaan semmoinen uhmakausi on tässä vaiheessa tosi tyypillinen. Meillä on hyvin raivokas 6v (ollut aina) ja hänestä kaikki sanoo, että millään ei kyllä uskoisi, kun kerron näistä ylitsepursuavista kiukkukohtauksista. Mutta hän kiukkuaa enää vain kotona ja on toki muutoinkin laantunut, ei pure eikä lyö, niin kuin pienempänä. Mutta tämän ikäinen kun tsemppaa päiväkodissa tai kylässä ja osaa olla vaikka kiukuttaisi, niin se sitten kotona purkautuu kiukkuna, jolle ei ole mitään loogista syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet ihan yliherkkä. Hakeudu vaikka johonkin nettiterapiaan tai neuvolan kautta johonkin.

Ap on varsin tervejärkinen,  kun kantaa huolta lapsestaan.

Voi olla tervejärkinen, mutta yliherkkä. Kertoo itse, että ei siedä lapsen tunteenpurkauksia, uupuu niistä, ja niitä on "koko ajan" (todellisuudessa kerran tai kaksi päivässä). Yliherkältä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet ihan yliherkkä. Hakeudu vaikka johonkin nettiterapiaan tai neuvolan kautta johonkin.

Ap on varsin tervejärkinen,  kun kantaa huolta lapsestaan.

Voi olla tervejärkinen, mutta yliherkkä. Kertoo itse, että ei siedä lapsen tunteenpurkauksia, uupuu niistä, ja niitä on "koko ajan" (todellisuudessa kerran tai kaksi päivässä). Yliherkältä kuulostaa.

Ei hän sano ettei siedä niitä. Vaan sanoo uupuneensa, koska joka päivä lapsi kiukkuhuutaa 30 min - 1 tunti. Eiköhän moni tällaiseen väsyisi.

Jos laps ei satuta muita tai riko mitään kiukutellessaan, niin anna kiukutella. Kysy, haluaako syliin vai olla rauhassa. Jos et kestä meteliä, laita vastamelukuulokkeet. Sanoita lapselle, mitä tapahtuu, tyyliin "Huomaan että sua kiukuttaa. Se on ihan ok, mullakin välillä menee hermo. Auttaiskohan siihen halaaminen vai haluutko olla vähän aikaa rauhassa? Mun korvia vähän rasittaa tää kova meteli, niin meen tonne toiseen huoneeseen. Jos kaipaat multa apua, niin voit tulla sinne."

Kaikki tsemppi ap:lle.

Lapsi on uhmaikäinen. Häntä niin sanotusti v*tuttaa kaikki. Se menee ohi, ja todennäköisesti hänestä kasvaa älykäs ja tarmokas nuori.

Kasvu tapahtuu kriisien avulla. Tämä kaikki on ihan normaalia ja väliaikaista, jatkat samana jämäkkänä ja rakastavana aikuisena, koko ajan tuntosarvet pystyssä, niin löydät kyllä oikeat keinot lapsen kanssa, tai ainakin oikeammat kuin me palstalaiset, joista aika moni tuntuu tässä keskustelussa kipuilevan omia ongelmiaan.

T. Kaksi tuollaista eskariuhmista jo kasvattanut ja kolmannen kanssa taiteileva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi kurinpito ja turhasta kiukuttelusta rankaiseminen? Luulisi turhat kiukuttelunhalut vähenevän kun joka kerta saisi jonkun veemäisen sanktion?

Kuka sinä olet sanomaan mikä kiukkutunne on turha?

En minä olekaan, mutta ap itse kirjoitti, että lapsella on kaikki perus hyvin ja kiukuttelee olemattomista ihan kiukuttelun ilosta. Kyllä silloin vanhempien pitää laittaa kurit ja näyttää kuka määrää.