Naiseni on kaikkea mitä haluan mutta miten saan hänet irroitettua vanhemmistaan?
En tiedä minkälainen otsikko aiheelle tulisi olla, mutta olen kohta kolme vuotta seurustellut naisystäväni kanssa ja huomannut kuinka hän on kiinni vanhemmissaan. Ei ole uusavuton ja asumme yhdessä, mutta minua tympii kun naiseni ei soita minulle vaan isälleen jos tarvitsee apua tai pitää hakea jostain niin soittaa äitinsä hakemaan. Nämä ovat nyt todellisia esimerkkejä mitä on käynyt vuoden aikana. Olen tavannut vanhemmat monia kertoja ja ovat mukavia tolkun ihmisiä, mutta en ymmärrä miksi naiseni ei pyydä minulta apua ja olen asiasta sanonutkin jolloin vastaus on että kyllä vanhemmat auttavat. Eroamassa en ole enkä pettämässä, koska suunnittelen kosimista, mutta miten saan naiseni puolelleni?
Kommentit (39)
Oletko jonkun sortin sadisti jos haluat irrottaa hänet vanhemmistaan?
Jos näin teet, se saattaa rikkoa välinne.
Avovaimosi vanhemmat ovat siis mukavia ja auttavat pyydettäessä. Parin vuoden suhteenne aikana olet tavannut heidät useita kertoja eli eivät ole tuppautumassa jatkuvasti riesaksi missään mielessä.
Mikä siis ongelma on? Pitäisikö sinun mielestäsi olla puolisosi ainoa tuki elämässä? Millaiset välit sinulla on vanhempiisi?
Ehkä naisesi ei ole edes tajunnut koko asiaa vaan tekee näin vanhasta tottumuksesta? Tai, ei halua vaivata sua, jos sulla esim muita kiireitå tai olet antanut ymmärtää, että sulla on paljon puuhaa? Tai, on kokenut syystä tai toisesta sun puolelta tahatonta arvostelua/neg kommentointia, kun on joskus pyytänyt neuvoa tms?
Eli juttele asiasta syyllistämättä ja kerro, miltä susta tuntuu, kun tunnet olevasi se viimeinen vaihtoehto.
Se voi olla vanhempien syy. Jotkut vanhemmat dominoivat ja ovat autoritäärisiä ja rajattomia kuolemaansa saakka. Tositarinoita riittää. Suhde saattaa näyttää sovinnolliselta, mutta taustalla on aivopesu.
Eihän siinä mitään ihmeellistä tai pahaa ole jos vanhempiin on hyvät välit. Toki voisi kuvitella että tukeutuisi sinuun enemmän, mutta ei tuo nyt vielä pahalta kuullosta. Jospa sanoisit hänelle että sinä haluaisit auttaa häntä enemmän? Ei siis niin että sinä haluat että hän pyytää sinua eikä vanhempiaan.
Kyllä sen tuntee, jos pariskunnan välinen läheisyys kärsii siitä kun toinen on liian riippuvainen ja symbioottisessa suhteessa omiin vanhempiinsa. Kannattaa puhua asiasta ja omista ajatuksistaan suoraan.
Suurin ongelma on vanhemmissa, jotka eivät osaa kieltää naiskaveriltasi mitään.Kaikki hoidetaan niin kuin aina kyydityksiä myöten, eikä tyttö edes tajua miten sidoksissa vanhemmat ovat häneen.
Onko tyttö heidän ainoa lapsensa tai kuopus tai onko hänessä jokin vamma, jonka vuoksi vanhemmat haluavat paapoa ?
Vanhemmat ovat varmasti mukavia, mutta suurimmalta osin tyttönsä vuoksi. Sinä et välttämättä persoonana ole heille tärkeä kuin vain jos pidät tytön tyytyväisenä. Toivon mukaan hän ei jaa teidän tai sinun asioita vanhemmilleen kysyen neuvoa niihinkin?
Jos haluat vaikuttaa naisesi/tyttösi suhteeseen vanhempiaan kohtaan ota asia puheeksi pikku hiljaa ja suurella diplomatialla. Voit vaikka muistella omaa lapsuuttasi, miten piti itse joutua tekemään jotakin ja miten tytön perheessä hoidettiin sama asia.
Seurustelen ihan samanlainen mammankullan kanssa ja tajusin tosi nopeasti, että kaikki on kiinni vanhempien luottamuksesta kumppaniani kohtaan. Minut on kasvatettu toimimaan itsenäisesti ja vanhempani kohtelevat kuin aikuista, mutta kumppanin vanhemmat ovat ihan hirveitä kaikessa herttaisessa ystävällisyydessään ja koko ajan back uppina taustalla. Ahdistavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ylläty erosta.
Sanompahan vaan.
Mitä? Emme me ole eroamassa.
Ette vielä. Odotahan, kun saatte lapset tehtyä.
Moi, lapsista puheenollen, kannattava sijoitus. Oma äitisi säästyy lapsenhoitovelvollisuudelta.
Ja muutenkin. Appivanhemmat auttaa teitä kaikessa. Pidä kiinni tytöstä.
Itse pyydän apua ennemmin vanhemmiltani kuin avopuolisoltani. Jos pyydän avopuolison apua johonkin asiaan/hoitamaan jonkun asian, tiedän, että hänellä menee pitkään, ennen kuin saa asian hoidettua. Kun kysyn apua vanhemmiltani, tiedän, että asia hoituu heti eikä viikon päästä.
Avopuolisoni on myös sen verran ns. rähmäkäpälä, joka tekee ensin ja sitten vasta ajattelee, jonka takia useat asiat menevät pieleen ja hänellä menee lopulta hermot. Vanhempien kanssa näin ei ole, joten siksi luotan enemmän vanhempieni apuun.
Ja jos naisesi olisi pyytänyt sinulta apua, olisit täällä valittamassa, kuinka vaativa ja avuton ja lapsellinen hän on...
ehkä sinä olet antanut itsestäsi kiireisen tai piittaamattoman kuvan, joten naisesi turvaa mieluumin vanhempiinsa. Ei halua häiritä sinua tai olla liian tunkeileva.
Kysymyksenasettelusi kuulostaa muuten todella kontrolloivalta ja on aika mittava 'red flag'. Usein henkinen pahoinpitely alkaa juurikin ihmisen eristämisellä muista kuin pahoinpitelijästä. Omien tarkoitusperiesi rehellinen tutkiskelu tässä vaiheessa voisi tehdä hyvää. Oletko kontrolloiva ja mustasukkainen?
Ei tosta tuu mitään, kannatta valita aikuinen kumppani.
Tiedän pariskuntia, joissa vaimot tukeutuvat isäänsä. Näiden pariskuntien suhteissa ei vaikuta olevan läheisyyttä, luottamusta ja kommunikointia. Molemmilla on jatkuva valtataistelu ja oikeassa olemisen kilpailu ja molemmat puhuvat rumasti toisilleen. Vaikuttaa siltä, että nämä naiset eivät anna suhteessa miehelleen sitä paikkaa mikä heille luontevasti kuuluisi. He eivät ilmeisesti ymmärrä itse loukkaavana omaa miestään.
Lisään vielä, että nämä miehet eivät edes ole mitään vätyksiä, vaan vastuuntuntoista ja käytännön asioissa kuin monipuolisesti taitavia miehiä.
T. 36
Jos saatte lapsia, menevät lapset päivittäin hoitoon isovanhemmille. Hyvä, jos itse näet lapsiasi.
Tietysti, jos se sinulle sopii, mikäs siinä.
En tajua, missä se ongelma on. Eihän parisuhteessa oleminen tarkoita sitä, että muut ihmissuhteet jätetään. Asut naisesi kanssa. Tuntuisi, että teillä on paljon yhteistä aikaa. On vain hyvä, että naisesi on yhteydessä vanhempiinsa. Vaikutat ihmiseltä, joka haluaa hieman omia puolison.
Minulla ei ole kumppania, mutta en kestäisi sitä, että kumppani käy rajoittamaan järkeviäkin valintojani, kuten tuollaista, että pyydetään kyytiä joltain muulta. Tuossahan sinäkin säästät aikaa ja vaivaa.
Nainen saa ymmärrystä, mutta vastaavassa tilanteessa toisinpäin asian ollessa naiset näkee miehen mammanpoikana. Miljoona kertaa on täälläkin aiheesta puhuttu 😄
Oli paha olo vuosia suhteessa, koska en ollut se aikuinen, joka oli se vaimolle läheisin. Muuta vaikka 500 kilometrin päähän anoppilasta, kun niitä lapsia alatte tekemään. En tiedä auttaako sekään, koska se lapsen ja vanhemman side pitää varsinkin, jos sitä pidetään molemmilta puolilta ykkösasiana. Harkitse vielä kerran haluatko mennä naimisiin sen perheen kanssa vai hankitko itsenäisen vaimon, jolle sinä olet se tärkein.