Lue keskustelun säännöt.
Luopumisen suru, kun tietää ettei enää saa lapsia
07.06.2023 |
Olen 48 v äiti. Lapset 11 v ja 19 v.
Tiedän etten enää ikinä voi saada lisää lapsia.
Koen kateutta kun näen esim kaupassa nuoren äidin jolla söpö vauva tai pikkulapsi. Sydämessä vihlaisee kateus, haluaisin vielä yhden oman vauvan. Olen aina rakastanut pikkulapsia.
Toki olen kiitollinen omista lapsista, mutta se ei poista vauvaikävääni.
Onko muita jotka joutuvat tehdä surutyötä samasta asiasta?
Kommentit (122)
Ymmärrän ap.
Sain kaksi ihanaa lasta, ja kaipasin kolmatta lasta kolme vuotta. Alkuun mies epäili meidän voimavarojen riittävyyttä, sitten kun mies innostui, tuotti biologia haasteita.
Ja vaikka kaikki oli paremmin kuin hyvin, rakastin olevia lapsiani ja elin täyttä elämää, tunsin ajoittain ihan fyysistä kipua lasta kaivatessani.
Saimme sitten lapsen. Ja tämä lapsi erityisesti muistuttaa siitä, kuinka onnekkaita olemme, koska hänen saapumisensa ei ollut lainkaan varmaa.
Uskon, että onni löytyy myös ilman puuttuvaa lasta. Mutta se vaatii päätöksen luopua haaveesta ja haaveista luopuminen tekee kipeää, ja kestää aikansa.
Joku biologinen hulluus se lapsenkaipuu on.
Tsemppiä Ap.
Miten sun elämässä käykään, pystyt olemaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina kuvitellut poikivani koko ikäni, 12-52v. Laskin että voisin saada 41 lasta jos olisi yksikkötiineyksiä, mutta esim. neloset ovat vielä suht yleisiä, eli mahdollisuus olisi 41x4 = 164 jälkeläiseen. Sain kuitenkin vain 17, ihania ovat mutta silti mietin mitä jäi puuttumaan... :(
Vierailija kirjoitti:
Olin aina kuvitellut poikivani koko ikäni, 12-52v. Laskin että voisin saada 41 lasta jos olisi yksikkötiineyksiä, mutta esim. neloset ovat vielä suht yleisiä, eli mahdollisuus olisi 41x4 = 164 jälkeläiseen. Sain kuitenkin vain 17, ihania ovat mutta silti mietin mitä jäi puuttumaan... :(
Mä todellakin ymmärrän. Varmasti tuntuu pahalta katsoa niitä perheitä, joissa on 18 lasta tai yli. Olet varmaan josskain lapsettomien sururyhmässä työstämässä kovaa kohtaloasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviomies meni vasektomiaan kahden lapsen jälkeen. Kello käy ja tuntuu ikävältä ajatella, että oma haave kolmannesta lapsesta tuskin tulee koskaan toteutumaan.
Miksi alapeukut? Päätös vasektomiasta ei ollut yhteinen.
Päätös on vain ja ainoastaan miehen, ei sinulla ole siihen sanavaltaa.
Toki on. Mietin silti välillä pitäisikö erota, jotta olisi vielä mahdollisuus saada kolmas lapsi. Asiasta on toisinaan puhetta ja mies on aina yhtä ihmeissään miksi yhteisen lapsiluvun jääminen kahteen vaivaa minua.
Elämässä nyt ei vaan ole mitään järkeä. Sikiäminen on se pääjuttu mitä odottaa koko lapsuuden malttamattomana, kun haluaisi jo itse synnyttää eikä olla se nukke jolla emä vielä leikkii. Sitten ihan parasta aikaa kun lapset on pieniä ilman omaa (vanhemmasta eroavaa) tahtoa ja itsenäisyyttä. Sitten tulee se kamala teini-ikä joka kestääkin valtaosan ajasta kun lapset asuvat kotona. Ihan hirveää irtautumista kun itse haluaisi vielä leikkiä heillä kotia.
Mutta mitä sen jälkeen? Ei enää mitään mitä odottaa, ellei sitten kieli pitkällä heidän sikiämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mussa ei aiheuta mitään tunteita kun joku jolla on jo jotain kaipaisi sitä samaa vielä lisää. Elämä on niin suuria suruja ja ongelmia täynnä että tämmöisen asian tiimoilta ei jaksa empatiaa tuhlata tuttuihin eikä tuntemattomiin.
Ap kysyi, onko vertaisia. Ei kysynyt, tunteeko joku empatiaa. En minäkään tunne empatiaa sotaan joutuneita kohtaan, mutta ymmärrän kuitenkin heillä olevan surua enkä julista sitä, että minäpä en tunne empatiaa. Suru on subjektiivista.
Onpa taas keskustelua täällä... Henkilö ei tunne empatiaa sotaan joutuneita kohtaan (?!?), ja tämä kommentti sitten saanut voittopuolisesti tykkäyksiä niiltä, joista kolmannen lapsen puuttumisen tuskaa kokevan empatiatoive on tosi ymmärrettävä. Onko tämä joku kyseenalaisten uskonlahkolaisten omima palsta tai jotain? Kumpi pahempaa, sota vai kolmannen lapsen puuttuminen, kyllä on vaikea kysymys... Välillä tuntuu kyllä, ettei suurperheitä pitäisi tukea, kun niitä tuntuvat haluavan hirveän itsekkäät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä sellainen asia, missä äideissä on eroja? Olihan se vauva-aika johonkin asti kivaa, mutta sitten se puuduttava hiekkalaatikon reunalla istuskelu ja muu alkoi kyllä pidemmän päälle tylsistyttää. Hienona hetkenä on jäänyt mieleen se, kun huomasin, että voin viisivuotiaani kanssa käydä shoppailureissulla lounaalla ja meillä on ihan mielenkiintoiset keskustelut!
Kyllä minä sitä vauvaa hoivasin ja imetinkin pidemään kuin monet pitävät asiallisena. Mutta kyllä kasvavan lapsen kanssa on silti ollut paljon kiinnostavampaa. Hyvät keskustelut ja muutamissa konserteissakin tuli käytyä yhdessä. Ei vauvan kanssa voi mennä riehumaan jonnekin stadionkonserttiin!
Ja sitten ne kaikki pohdinnat tulevaisuudesta ja ammatinvalinnasta, kuka haluaisi vaihtaa ne kakkavaippohin?
Toki kannattaa siinä lapsen teini-iän kohdalla tiedostaa, että tämä perheen yhteinen aika on käymässä vähiin. Ja miettiä, mitä reissuja haluaa tehdä vielä perheenä, ennen kuin lapsi alkaa reissata omien kavereidensa kanssa. Me tehtiin juuri tällä tietoisuudella meidän viimeinen perhereissu Japaniin, kun lapsi oli ysiluokalla. Otettiin mukaan hänen bestis, joka oli lukion ekalla ja joka ei ollut vielä koskaan päässyt Japaniin. Oli ihan paras reissu, kun kaksi teiniä kohkasivat siellä into piukkana nähtävyyksien äärellä ja valitsivat mangatusseja askartelukaupan valtavasta valikoimasta <3
Älä nyt ap jää jumittamaan sinne vaippavuosiin, sinun pitää kasvaa lastesi mukana isojen lasten äidiksi! Osaatko neuvoa työnhaussa ja Linkedin-profiilin kanssa vanhinta lastasi?
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 40v ja yksi suurella vaivalla saatu lapsi. Aivan yhtä suurta vaivaa yritetty sen jälkeen, toista vaan ei meinaa millään tulla ja aika meinaa loppua. Suru on suuri. Suren myös sitä, että tulevaisuudessa lapsenlapset ovat vain yhden lapsen varassa.
Oma sisarukseni on homoseksuaali ja vanhempani olisivat olleet pohjattoman surullisia mikäli minä en olisi saanut lasta. Olisin niin halunnut heillekin suoda niitä useamman.
Itse olen opetellut kompensoimaan surua toistamalla itselleni useamman kerran päivässä sen, että olen hirvittävän kiitollinen edes yhdestä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Olin aina kuvitellut poikivani koko ikäni, 12-52v. Laskin että voisin saada 41 lasta jos olisi yksikkötiineyksiä, mutta esim. neloset ovat vielä suht yleisiä, eli mahdollisuus olisi 41x4 = 164 jälkeläiseen. Sain kuitenkin vain 17, ihania ovat mutta silti mietin mitä jäi puuttumaan... :(
Miehen kirjoittamaa roskaa, miten viitsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joutuvat tehdä"? Ja sinä olet äiti?
Itse olen 34v, ja ainoani on jo kouluiässä. Jossain vaiheessa mietin, olisiko toinen vielä joskus mahdollinen, mutta totesin etten jaksaisi enää aloittaa alusta.
En jaksaisi enää sitä sairasta unenpuutetta, vatsakipuja itkevää vauvaa, synnytyksestä palautumista jne. Lisäksi ison lapsen kanssa elämä on jo suht vapaata, kun taas uuden lapsen kanssa pitäisi elää taas se vuosikausia kestävä vaihe, ettei lasta voi jättää hetkeksikään yksin.
Näitä kun miettii niiden vaunulenkkien ja vauvakerhojen sijasta, niin on tyytyväinen nykytilanteeseen 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuo on aivan valtavaa!!!!
Sain vain yhden lapsen. Olisin halunnut 3.
Näen edelleen kauheita painajaisia, joissa saan toisen lapsen ja olen hyvin onnellinen. Sitten herään ja se olikin vain unta.
Ikävää, kun tästä on tullut niin valtava asia, mutta se oli elämäni tarkoitus saada 3 lasta tai ainakin 2.
Syynä se, että olen ainoa lapsi ja kärsinyt siitä. Ei ole juuri lainkaan sukulaisiakaan.
Lapsellani ei ole yhtään setää tätiä tai serkkua.
Olen jo lapsentekoiän yli. Sain aikoinaan monta keskenmenoa. Silloin alle nelikymppisenä, kun lapsia yritin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten sanotaan, että naisen elämä alkaa kun saa lapsen kotiinsa ja lapsen elämä alkaa kun pääsee pois sieltä.
Ensin odotti sen 15v että pääsisi omaan kotiin ja sitten kun se aika tuli, alettiinkin painamaan alas ja rimpuilemaan, lässyttämään, kohtelemaan lapsena liioitellusti, marttyyriytymään, tuppautumaan väkisin seuraan ym häiriökäyttäytymistä. Tuli kyllä todella selväksi mitä ja ketä varten olen olemassa ja mihin tarkoitukseen hankittu.
Tosi surullista ettei lisääntyjillä ole omaa elämää. Sitten jälkeläiset ovat vastuussa heidän viihdyttämisestään ja joutuvat kannattelemaan henkistä hyvinvointiaan.
Traumaterapia voisi auttaa sinua.
Traumaterapiaa nimenomaan eikä lapsiin takertumista!
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Sopii ap:hen ja kaikkiin tuntemiini naisiin :D
Tuo typerä nukkeleikkijuttu on ollut täällä ennenkin.
Ihmisen on tarkoituskin lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin elolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten sanotaan, että naisen elämä alkaa kun saa lapsen kotiinsa ja lapsen elämä alkaa kun pääsee pois sieltä.
Ensin odotti sen 15v että pääsisi omaan kotiin ja sitten kun se aika tuli, alettiinkin painamaan alas ja rimpuilemaan, lässyttämään, kohtelemaan lapsena liioitellusti, marttyyriytymään, tuppautumaan väkisin seuraan ym häiriökäyttäytymistä. Tuli kyllä todella selväksi mitä ja ketä varten olen olemassa ja mihin tarkoitukseen hankittu.
Tosi surullista ettei lisääntyjillä ole omaa elämää. Sitten jälkeläiset ovat vastuussa heidän viihdyttämisestään ja joutuvat kannattelemaan henkistä hyvinvointiaan.
Traumaterapia voisi auttaa sinua.
Traumaterapiaa nimenomaan eikä lapsiin takertumista!
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Sopii ap:hen ja kaikkiin tuntemiini naisiin :D
Tuo typerä nukkeleikkijuttu on ollut täällä ennenkin.
Ihmisen on tarkoituskin lisääntyä. Niin tekevät kaikki muutkin elolliset.
Niin LISÄÄNTYMINEN on ELÄMÄN TARKOITUS. Ilman sitä ei elämää olisi. Älkää sivuuttako biologista faktaa.
Joskus pienen hetken on semmonen ajatus, että olishan se kiva saada pieni. Mutta , kun alan ajattelemaan stä, kuinka vapaata elämä on nyt ( nuorin 13v) , niin järki tulee väliin ja sanoo: hei, saat tehdä ja harrastaa nyt mitä vaan, et ole sidottu lapsen aikatauluhin.
Pitää keksiä muuta sisältöä elämälle. Sitä, kn on vuosikausia elänyt perheelle, niin on vaikea muuttaa suuntaa.
Siitä se vaan johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo on aivan valtavaa!!!!
Sain vain yhden lapsen. Olisin halunnut 3.
Näen edelleen kauheita painajaisia, joissa saan toisen lapsen ja olen hyvin onnellinen. Sitten herään ja se olikin vain unta.
Ikävää, kun tästä on tullut niin valtava asia, mutta se oli elämäni tarkoitus saada 3 lasta tai ainakin 2.
Syynä se, että olen ainoa lapsi ja kärsinyt siitä. Ei ole juuri lainkaan sukulaisiakaan.
Lapsellani ei ole yhtään setää tätiä tai serkkua.
Olen jo lapsentekoiän yli. Sain aikoinaan monta keskenmenoa. Silloin alle nelikymppisenä, kun lapsia yritin.
Ehkä sinulla on enemmänkin mielessäsi idylli, jossa sisarukset ovat keskenään hyviä ystäviä, leikkivät yhdessä sovussa, ovat aikuisinakin yhä keskenään läheisiä jne.
No, se ei tuota aina ole. Itselläni ja siskollani oli pieni ikäero, mutta silti sisko käytti paljon aikaa kiusaamiseen. Aikuisena ollaan aikalailla hyvänpäiväntutun väleissä.
jopas on murheet - sinulla kuitenkin on lapsia - toiset ei saa sitä ensimmäistäkään vaikka kuinka halausivat
Vierailija kirjoitti:
Niin LISÄÄNTYMINEN on ELÄMÄN TARKOITUS. Ilman sitä ei elämää olisi. Älkää sivuuttako biologista faktaa.
Aivan. Miehiä panettaa, naisia panettaa ja lisäksi naisia vauvatuttaa. Niinpä ihmiskunta on joutunut siihen kuseen, mihin nyt ollaan vasta havahtumassa.
Joten äkkiä lisää lapsia maailmaan ja vähintään 12 lapsen perheet pakollisiksi!
Sopii ap:hen ja kaikkiin tuntemiini naisiin :D