Luopumisen suru, kun tietää ettei enää saa lapsia

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias yhden, ihanan lapsen äiti. Olisin halunnut toisen lapsen, sisaruksen lapselleni. Mieheni ei halua. Suru on suuri. En tiedä, miten pääsen asian yli. Vaakakupissa painaa perheemme, yhteinen elämämme ja toisaalta minun haaveeni. Tuntuu, että on vain huonoja vaihtoehtoja ja miten elää katkeroitumatta? Tästä ainokaisestani olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen.

Mieti, miltä lapsestasi tuntuu, kun hän ei riitä? Ei kenenkään lapsen pitäisi joutua elämään sellaisessa tilanteessa, että äiti on surkeana kun ei saanut toista lasta ja se yksi lapsi ei riitä mihinkään :-(

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel sentään. Sulla kuitenkin on lapsia. Olet kovin onnekas.

Mitä saat siitä, että olet ylimielinen? Ap:n suru on kuitenkin todellinen.

Mullakin on 4 lasta, mutta se ei posita sitä tosiasiaa että olen joskus kärsinyt lapsettomuudesta. Ja tuntenut samaa haikeutta kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias yhden, ihanan lapsen äiti. Olisin halunnut toisen lapsen, sisaruksen lapselleni. Mieheni ei halua. Suru on suuri. En tiedä, miten pääsen asian yli. Vaakakupissa painaa perheemme, yhteinen elämämme ja toisaalta minun haaveeni. Tuntuu, että on vain huonoja vaihtoehtoja ja miten elää katkeroitumatta? Tästä ainokaisestani olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen.

Mieti, miltä lapsestasi tuntuu, kun hän ei riitä? Ei kenenkään lapsen pitäisi joutua elämään sellaisessa tilanteessa, että äiti on surkeana kun ei saanut toista lasta ja se yksi lapsi ei riitä mihinkään :-(

Mitenkähän syyllistäminen parantaa tilannetta? Yksi lapsi on eri asia kuin kaksi. Kyse on toiveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tosin en sure vain menetettyä vauvaa, vaan menetettyä lasta vauvasta aikuiseksi ja tämän mahdollisia lapsenlapsia. Minulla on yksi lapsi, tahatonta lapsettomuutta minulla ja puolisolla. Oikeastaan suren koko menetettyä toista sukuhaaraa.

On vaikea luopua lopullisesti ajatuksesta saada toinen oma biologinen lapsi. Huomaan ajattelevani, että jos elän tosi vanhaksi, ehkä lääketiede on tarpeeksi kehittynyt, että voisin saada sen toisen. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta en vain pysty luopumaan siitä ajatuksesta saada toinenkin biologinen lapsi.

Menetettyä lasta? Siis mitä, niinkuin?

Menetettyä lasta. Kumpaa sanaa et ymmärrä?

Et sinä mitään lasta ole menettänyt. Ei se ole menettämistä, jos ei satu saamaan jotain, mitä olisi tehnyt mieli. Lapsen menettäminen on sitä, että on saanut lapsen ja sitten se lapsi on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Nyyh vauva vauva vauva vauva vauva Nyyh

Järjetön hormonimamma

T. Mies

Oikea mies isolla M:llä. NOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla on jo lapsia, monella muulla ei ole eivätkä saa, joten lopeta vinkuminen.

...joten joku ulkopuolinen voi määrätä tunteista. Se ei vaan toimi niin, että ryhdyt iloiseksi, kun joku käskee.

Kyllä äidin, jolla on elossa olevia lapsia, pitäisi ryhdistäytyä ja olla äiti niille lapsille, jotka hänellä on. Ap on nyt surullinen jostain, mitä ei ole edes menettänyt. Silloinkin, vaikka äidiltä olisi lapsi kuollut, niin pitää sen äidin silti tehdä parhaansa, että jatkaa äitinä niille elossa oleville lapsille eikä hylkää heitä kuolleen lapsen takia.

Nyt ryhtiä ap, sinulla on lapset, jotka tarvitsevat sinua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla on jo lapsia, monella muulla ei ole eivätkä saa, joten lopeta vinkuminen.

...joten joku ulkopuolinen voi määrätä tunteista. Se ei vaan toimi niin, että ryhdyt iloiseksi, kun joku käskee.

Kyllä äidin, jolla on elossa olevia lapsia, pitäisi ryhdistäytyä ja olla äiti niille lapsille, jotka hänellä on. Ap on nyt surullinen jostain, mitä ei ole edes menettänyt. Silloinkin, vaikka äidiltä olisi lapsi kuollut, niin pitää sen äidin silti tehdä parhaansa, että jatkaa äitinä niille elossa oleville lapsille eikä hylkää heitä kuolleen lapsen takia.

Nyt ryhtiä ap, sinulla on lapset, jotka tarvitsevat sinua!

Ja mitenkähän tästä tuli sinun päänvaivasi? Et tiedä millainen ap on vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne lapsesi joskus tee lapsia, hoivaile niitä.

Nykyään tuo ei ole enää mikään perusoletus. Moni jää ilman lapsenlapsia.

Meillä ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tytär on hankkinut koiran, josta on tullut meillekin rakas <3 Ja vävykin on saatu perheen jatkoksi <3 Kyllä lapsen kautta voi tulla paljon muutakin mukavaa, kuin lapsenlapsia.

Sulla on oikeus saada lapsia, jos haluat. Valita asiasta päättäville tahoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne lapsesi joskus tee lapsia, hoivaile niitä.

Nykyään tuo ei ole enää mikään perusoletus. Moni jää ilman lapsenlapsia.

Meillä ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tytär on hankkinut koiran, josta on tullut meillekin rakas <3 Ja vävykin on saatu perheen jatkoksi <3 Kyllä lapsen kautta voi tulla paljon muutakin mukavaa, kuin lapsenlapsia.

Kaikki eivät pariudu tai hanki lemmikkejä. Miten olisi ihan nauttiminen pelkästään siitä oman lapsen seurasta?

Vierailija kirjoitti:

Taas sarjassamme typerä aloitus.

Minä toivon, että sinä kasvat joskus aikuiseksi ja et joudu katumaan mitään tekemisiäsi tai tekemättä jättämiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran huomannut esittäväni muille kuin en olisi ikinä halunnutkaan toista lasta. Olen puhunut siihen tyyliin. En halua heidän tietävän, että todellisuudessa kamppailen asian kanssa joka päivä ja joka ilta. Olen myös kroonisessa univajeessa juurisyyltään tämän vuoksi ja en meinaa jaksaa töissä.

No kannattaisko sun vaikka mennä terapiaan puhumaan tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tosin en sure vain menetettyä vauvaa, vaan menetettyä lasta vauvasta aikuiseksi ja tämän mahdollisia lapsenlapsia. Minulla on yksi lapsi, tahatonta lapsettomuutta minulla ja puolisolla. Oikeastaan suren koko menetettyä toista sukuhaaraa.

On vaikea luopua lopullisesti ajatuksesta saada toinen oma biologinen lapsi. Huomaan ajattelevani, että jos elän tosi vanhaksi, ehkä lääketiede on tarpeeksi kehittynyt, että voisin saada sen toisen. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta en vain pysty luopumaan siitä ajatuksesta saada toinenkin biologinen lapsi.

Menetettyä lasta? Siis mitä, niinkuin?

Menetettyä lasta. Kumpaa sanaa et ymmärrä?

Et sinä mitään lasta ole menettänyt. Ei se ole menettämistä, jos ei satu saamaan jotain, mitä olisi tehnyt mieli. Lapsen menettäminen on sitä, että on saanut lapsen ja sitten se lapsi on kuollut.

Kyllä minä olen menettänyt. Voit mennä muualle nälvimään toisten surulle.

etköhän sinä ole jo itsekkäästi porsinut ihan riittävästi tähän ylikansoitettuun maailmaan veronmaksajien kustannettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu varmaan samalta kuin tällaisesta vanhasta miehestä tuntuu, kun näen kauniita ja nuoria naisia, enkä voi enää koskaan heitä saada. Olen tässä tosissani.

Varmasti kurja homma mutta ei, ei se kyllä ole sama asia.

Ei olekaan sama asia. Mutta ap:n kuvaama tunne kuulosti täsmälleen siltä, mitä minä tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tosin en sure vain menetettyä vauvaa, vaan menetettyä lasta vauvasta aikuiseksi ja tämän mahdollisia lapsenlapsia. Minulla on yksi lapsi, tahatonta lapsettomuutta minulla ja puolisolla. Oikeastaan suren koko menetettyä toista sukuhaaraa.

On vaikea luopua lopullisesti ajatuksesta saada toinen oma biologinen lapsi. Huomaan ajattelevani, että jos elän tosi vanhaksi, ehkä lääketiede on tarpeeksi kehittynyt, että voisin saada sen toisen. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta en vain pysty luopumaan siitä ajatuksesta saada toinenkin biologinen lapsi.

Menetettyä lasta? Siis mitä, niinkuin?

Menetettyä lasta. Kumpaa sanaa et ymmärrä?

Et sinä mitään lasta ole menettänyt. Ei se ole menettämistä, jos ei satu saamaan jotain, mitä olisi tehnyt mieli. Lapsen menettäminen on sitä, että on saanut lapsen ja sitten se lapsi on kuollut.

Kyllä minä olen menettänyt. Voit mennä muualle nälvimään toisten surulle.

elatustukia ja lapsilisiä sinä pummi olet menettänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias yhden, ihanan lapsen äiti. Olisin halunnut toisen lapsen, sisaruksen lapselleni. Mieheni ei halua. Suru on suuri. En tiedä, miten pääsen asian yli. Vaakakupissa painaa perheemme, yhteinen elämämme ja toisaalta minun haaveeni. Tuntuu, että on vain huonoja vaihtoehtoja ja miten elää katkeroitumatta? Tästä ainokaisestani olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen.

Mieti, miltä lapsestasi tuntuu, kun hän ei riitä? Ei kenenkään lapsen pitäisi joutua elämään sellaisessa tilanteessa, että äiti on surkeana kun ei saanut toista lasta ja se yksi lapsi ei riitä mihinkään :-(

Mitenkähän syyllistäminen parantaa tilannetta? Yksi lapsi on eri asia kuin kaksi. Kyse on toiveista.

Toivottavasti hän ymmärtää, että lapsi kärsii ja etsii itselleen apua, jotta pääsee sovintoon oman tilanteensa kanssa.

Mitä muuta elämä on kuin luopumista? Vaikeaa se on ja tekee kipeää, mutta elämä jää elämättä, jos takertuu liikaa kiinni siihen kaikkeen, mitä ei saanut. Apua kannattaa hakea, jos ei omin neuvoin pystyy asioita käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu varmaan samalta kuin tällaisesta vanhasta miehestä tuntuu, kun näen kauniita ja nuoria naisia, enkä voi enää koskaan heitä saada. Olen tässä tosissani.

Varmasti kurja homma mutta ei, ei se kyllä ole sama asia.

Ei olekaan sama asia. Mutta ap:n kuvaama tunne kuulosti täsmälleen siltä, mitä minä tunnen.

Haluatko niitä naisia rakastaaksesi ja suojellaksesi heitä maailman pahuudelta? Myös vanhoilta setämiehiltä?

Hohhoijaa, miehet eivät koskaan voi saada lapsia. Heillä ei ole varmaa tietoa siitä, ovatko edes lapsen isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran huomannut esittäväni muille kuin en olisi ikinä halunnutkaan toista lasta. Olen puhunut siihen tyyliin. En halua heidän tietävän, että todellisuudessa kamppailen asian kanssa joka päivä ja joka ilta. Olen myös kroonisessa univajeessa juurisyyltään tämän vuoksi ja en meinaa jaksaa töissä.

No kannattaisko sun vaikka mennä terapiaan puhumaan tästä?

Ehkä, mutta en halua enkä pysty.