G: Kadutko avioeroasi?
Peukku ylös, jos kadut, ja alas jos et.
Olisi mukava nähdä myös sukupuolesi ja ikäsi eron aikaan sekä liiton pituus.
T: N28, takana oli 8v suhde enkä ole katunut
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Mistä sinä tiedät missä ajassa erot kenellekkin on tullut mieleen? Vaikutat sellaiselta besserwisseriltä että vaimollasi on voinut tulla se mieleen vähän väliä.
No jos vaikka eroaa 3v avioliiton jälkeen?
eri
Eli? Siinähän on voinut miettiä eroa jo vaikka 2,5 vuotta? Mitä se kolme vuotta nyt kertoo? Montako vuotta sitä pitää miettiä ja miksi?
Itse ajattelen, että avioliitto on pyhä, ja jokainen kivi pitää yrittää kääntää ennen eroa. Terapiaankin menee helposti pari vuotta, ja jonoon ennen sitä.
Tietenkin jos toinen vaikka hakkaa ei tarvitsekaan miettiä noin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Tarkoitus on elää onnellinen elämä, ei suorittaa jotain paperilla täydelliseltä näyttävää liittoa. Vähän vaikea uskoa että sinunkaan kanssa kovin mukava on elää. Helposti lähtee tuomioita ilman mitään tietoa mistään.
Ero tulee taatusti, jos focuksena on onnellinen fiilis joka hetki.
Itsellä tosiaan takana lähes 20 vuotta ennen eroa. Saatan jotain asiasta vaikka tietääkin. Ei ollut pelkkää onnea ja sitten yhtäkkiä huono hetki jonka päätteeksi ero. Mutta sinä varmasti tiedät paremmin. Jatka toki neuvomista.
Miksi niin defensiivinen? Mehän ollaan siis samaa mieltä, koska sinäkin tiedät, ettei joka hetki voi olla onnellinen.
Juuri luin aiheesi ilta päivä lehti.Henkilö omalla kuvalla siinä kertoi oman tyhmyytesä aiheesta!
Mitäpä eronnut palstamamma nyt katuisi. Korkeintaan sitä, ettei lähtenyt liitosta aiemmin. Se kertoo paljon mammasta ja hänen suhteidensa laadusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Mistä sinä tiedät missä ajassa erot kenellekkin on tullut mieleen? Vaikutat sellaiselta besserwisseriltä että vaimollasi on voinut tulla se mieleen vähän väliä.
No jos vaikka eroaa 3v avioliiton jälkeen?
eri
Eli? Siinähän on voinut miettiä eroa jo vaikka 2,5 vuotta? Mitä se kolme vuotta nyt kertoo? Montako vuotta sitä pitää miettiä ja miksi?
Se etu siinä on, että jos eroaa jo kolmessa vuodessa kuten minä, ei kadu sen enempää sitä liittoa kuin sitä itse eroakaan.
N 36-v. Aviossa 8 vuotta, suhdetta 15 vuotta. Ei kaduta, ongelmia ollut riittämiin eronkin jälkeen.
Vuonna 2015 muutimme erilleen, avioero astui voimaan vuonna 2018 juuri ennen kymmenvuotishääpäiväämme. Ainoaksi jäänyt lapsemme syntyi vuonna 2013. Olimme yhdessä vuodesta 2004 lähtien, vuonna 2008 menimme naimisiin.
Tällä hetkellä olen 41-vuotias. En kadu eroa vaikka en olisikaan halunnut erota, päinvastoin avioero oli yksi parhaista asioista mikä minulle on koskaan tapahtunut.
Avioeron seurauksena olen saanut opetella elämään yksin ja tutustua itseeni. Aina ennen olen vaihtanut suoraan suhteesta toiseen, nyt päätin toimia kypsemmin. Vasta hiljattain olen palannut parisuhdemarkkinoille, puolisen vuotta seurustelua takana nykyisessä suhteessani. Nainen olen.
Tässä tuore lehtijuttu jossa nainen katuu:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009629004.html?fb…;
Näitä on yllättävän paljon, harva vain kehtaa myöntää et harmittaa kun jätti hyvän puolison, ihan vain kipinän laskemisen vuoksi.
En kadu. Olin 17v, kun suhde alkoi ja sitä kesti 20 vuotta. Eroa mietin viimeiset pari vuotta ja mikä helpotus, kun sain asian etenemään. Koko elämä on muuttunut eron jälkeen.
En kadu. Avioliittoa kesti 19 vuotta, kolme lasta. Viimeiset kuusi vuotta tein kaikkeni, jotta liiton kurssi vielä muuttuisi. Eron syinä mm puolison masennus ja itsekeskeisyys, kaikkien vastuiden valuminen pikkuhiljaa kokonaan minulle, ankea seksielämä. Olin 42 kun vihdoin uskalsin tehdä ratkaisevan päätöksen.
Erosta seitsemän vuotta aikaa ja viimeiset kolme vuotta ollut parisuhteessa, josta tiedän, että se mitä todennäköisemmin kestää loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuore lehtijuttu jossa nainen katuu:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009629004.html?fb…;
Näitä on yllättävän paljon, harva vain kehtaa myöntää et harmittaa kun jätti hyvän puolison, ihan vain kipinän laskemisen vuoksi.
Kuinkahan tuollaiseen puolisoon enää luottaa jos on jo kerran lähtenyt toisen miehen matkaan ihan yks kaks? Aika mahtavasti täytyy petetyn niellä katkeruutta.
En kadu. Ei ottanut omasta puolestaan vastuuta suhteen hyvinvoinnista. Nyt elän hyvässä suhteessa ja tajuan millaista sen kuuluu olla.
Kukaan ei kadu... Itse ihmettelen "en koskaan kadu mitään"- ihmisiä. Defenssit menee itsereflektion ohi, joka toki on ymmärrettävää. Se taas ei, että ei edes haluta kasvaa ihmisenä vaan pidetään ylpeänä kiinni siitä "koskaan en ole tehnyt mitään kaduttavaa"- mantrasta.
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Ole hiljaa, jos et tiedä, mistä puhut. Menin naimisiin tarkoituksena olla naimisissa lopun elämääni. Nyt takana on jo asumusero, joka ei johtanut muutokseen pysyvästi. Olen yrittänyt ihan h.lvetisti vuosien ajan, mutta yksin ei liittoa voi korjata! Tuntuu, että masennun pian ja teen jotain itselleni, jos en pääse pois tuon ihmisen luota. Uutta avioliittoa tai suhdetta en edes mieti.
Kadun monia asioita mutta avioero 21 vuoden jälkeen ei ole kaduttanut koskaan, hetkeäkään. Niin valmis olin eroamaan että se oli ainoastaan helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Ole hiljaa, jos et tiedä, mistä puhut. Menin naimisiin tarkoituksena olla naimisissa lopun elämääni. Nyt takana on jo asumusero, joka ei johtanut muutokseen pysyvästi. Olen yrittänyt ihan h.lvetisti vuosien ajan, mutta yksin ei liittoa voi korjata! Tuntuu, että masennun pian ja teen jotain itselleni, jos en pääse pois tuon ihmisen luota. Uutta avioliittoa tai suhdetta en edes mieti.
Ikävä kuulla kokemuksistasi! Ethän sinä kuulu näihin, joille ero "tupsahtaa nopeasti mieleen", joten miksi otit tuon itseesi? Tuskin sinäkään kiellät, että heitäkin on, esim. monissa julkkiksissa. Pistetään parin kuukauden naimisissaolon jälkeen ero vireille ym.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kadu... Itse ihmettelen "en koskaan kadu mitään"- ihmisiä. Defenssit menee itsereflektion ohi, joka toki on ymmärrettävää. Se taas ei, että ei edes haluta kasvaa ihmisenä vaan pidetään ylpeänä kiinni siitä "koskaan en ole tehnyt mitään kaduttavaa"- mantrasta.
Siis mitä? Oletko vähän yksinkertainen ihminen? Onko sinulla kehitysvammadiagnoosi?
Jos en kadu avioeroani minulle täysin epäsopivasta kumppanista, se tarkoittaa etten kadu mitää koskaan?
En todellakaan kadu eroa vaan se oli helpotus, en kadu juurikaan valintojani, sen sijaan useita tekojani kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisestani naisen kanssa on kohta kulunut 40 vuotta. Tänä aikana avioeron mahdollisuus ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Itse hiukan hämmästelen kuinka nopeasti avioero ratkaisuna tupsahtaa niin monen mieleen.
Muuten jos vanhemmat valitsevat puolison tai itse valitsee, niin sillä ei ole merkitystä avioeron todennäköisyyteen. Kerran eronnut eroaa helpommin myös seuraavassa liitossaan.
Ole hiljaa, jos et tiedä, mistä puhut. Menin naimisiin tarkoituksena olla naimisissa lopun elämääni. Nyt takana on jo asumusero, joka ei johtanut muutokseen pysyvästi. Olen yrittänyt ihan h.lvetisti vuosien ajan, mutta yksin ei liittoa voi korjata! Tuntuu, että masennun pian ja teen jotain itselleni, jos en pääse pois tuon ihmisen luota. Uutta avioliittoa tai suhdetta en edes mieti.
Jos ärjyilet anonyymeille neutraaleista kirjoituksista kertoo se, että olet todellakin terapia-avun tarpeessa. Tulkitset kaiken synkimmän kautta, olet aivan karrella. Yritä löytää valoa elämääsi. Ensimmäinen keino on muuttaa omaa asennoitumista ennenkuin näet kaiken sysimustana.
Kadun vain sitä etten eronnut aikaisemmin. Haikeutta tunnen tietysti siitä, että en pysty lapsenlapsille tarjoamaan mummolaa, jossa asuisi myös pappa. Kuluttava avioliitto ennätti kestää lähes 30v, mutta sitä ei ole yhtään ikävä.