Mitkä ovat sinun huonoimmat piirteesi ihmisenä

Olen tyhmä ja hidas. Ja aivan liian kiltti. Taivun liian helposti painostuksen alla ja alistun kun uhkaillaan. Otan muut liikaa huomioon ja kammoksun muiden loukkaamista.

Yritän tässä oppia itsenäisemmäksi ja terveellä tavalla itsekkääksi. Ja minun on opittava puolustamaan itseäni, sitä kun ei kukaan tee puolestani.

"Kun rikos tapahtuu silmiesi edessä, voitko silloin vaieta?"

Läheisissä ihmissuhteissa tulen omistushaluiseksi ja kontrolloivaksi stalkkaajaksi eikä kaveri jonka kanssa vietän hauskaa aikaa saisi olla kenenkään muun kanssa. Kun saan kuulla että hän on tehnyt jotain (etenkin etukäteen tietämättäni) toisen kanssa, päässäni muljahtaa jokin ja muutun mustasukkaiseksi kiukuttelija-kettuilijaksi.

En jaksa olla ihmisten seurassa kovin pitkään. Sukujuhlat ja muut istujaiset on vähän pakkopullaa, ainoa kiva on nähdä sukulaisten lapsia, jotka ei pönötä.

Suutun nopeasti, toisaalta lepyn myös nopeasti ja osaan pyytää anteeksi.

Vetäydyn omiin oloihini, en pidä yhteyttä.

En osaa kovin avoimesti olla tekemisissä naisten kanssa. Tämä liittyy varmaan kiusaamiseen sekä koulussa että työpaikoilla ja outoihin väleihin siskon kanssa.

Haluaisin olla rohkeampi, enkä varmistelija. En uskalla hypätä uuteen.

Voi apua...

Kiukuspäissäni päästelen surutta sammakoita, puntareita ja selkäpuukkoja. Tuolloin on tilanne pahaksi päässyt eli olen pitempän sietänyt jotain paskaa ja osallistunut asioiden korjaamisliikkeisiin mutta jos tilanne yhä jatkuu ja vatuloidaan, lillutaan samaisessa paskassa, niin - kyllä lähtee. Ihan joka suuntaan. Kaikista eniten kuitenkin vittuilen itselleni, vaikka osumia saavat muutkin.

Suurin syntini ikinä on kuitenkin se, että asetan kaikki muut itseni edelle. Pahoinpitelen siis itseäni. Hoidan ja huolehdin, välitän muita itselleni tärkeitä ihmisiä mutta jätän itseni huomiotta. Konkretisoituu sairastuessa hyvin. Hakeudun hoidettavaksi äärimmäisen myöhään. Ja usein saan hoitohenkilökunnalta helkutinmoiset ripitykset. Vedän itseni äärimmilleen asiassa kuin asiassa, vaadin itseltäni paljon, parempaa. Epäonnistumiset ovat syvältä. Mutta ansaittuja. Omaa osaamistani en kuitenkaan arvosta. "Jokaisen nyt pitää tää osata".

Ha! Aikalailla paska ihmiseksi olen.

Vierailija kirjoitti:

Suuttuessani paha suusta. Onneksi suutun aika harvoin, mutta jos suutun, niin saattaa lähteä verbaalisesti ihan käsistä ja sitten jälkeenpäin harmittaa. Myös jos on ollut pidempään rankempia aikoja, niin tulen huonommaksi versioksi itsestäni ja ärsyynnyn helpommin erilaisiin ihmisiin joiden arvoja ym. en oikein arvosta.

Sitten taas tasapainoisempana ja paremmin voivana en jaksa kiinnostua tuollaisista, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan-tyylillä kunhan ei muita satuta. 

Lisäksi olen laiskuuteen taipuvainen ja vähän ääripäiden ihminen, eli joko en tee mitään tai sitten tavoittelen täydellisyyttä - ja sekin voi olla muille ihmisille rasittavaa.

Nämä riippuu myös siitä toisesta ihmisestä, että minkä piirteen kukin kokee negatiiviseksi. Sekin vaihtelee aika paljon sen mukaan, millainen toinen ihminen itse on ja millaiset kokemukset hänellä on elämästä.

Kylläpä oli tuttua tekstiä. Oon tuollainen myös.

Vetäytyvyys, dissosionti, liika itsekriittisyys, satunnainen negatiivisuus, satunnaiset itsemurha-ajatukset.

Islamismi ja Silakoiden jäsenyys.

Tämä on ehkä pahin: jos esimerkiksi töissä kaksi työkaveria puhuu pahaa kolmannesta, minusta on hauskaa kuunnella sitä. Itse harvoin osallistun pahan puhumiseen, koska en yleensäkään osallistu keskusteluihin. Mutta jokin sisäinen ilkeilijä minussa nauttii kun saa kuunnella muita parjattavan.

Yritän muistuttaa itselleni, että yhtä hyvin ne kaksi työkaveria saattavat puhua pahaa minusta, kun en ole paikalla kuuntelemassa, ja kuinka ikävältä se tuntuisi. Mutta ei se oikeastaan auta mitään.

Taipumattomuus, ankaruus. 

Katkeruus ja oma pään sisällä asioiden jauhaminen. Introverttius, en jaksa pitää ihmisiin yhteyttä. Ihan hirveästi ei ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tähän vastata kuten työhaastattelussa? Olen taipuvainen perfektionismiin ja liialliseen tunnollisuuteen, mutta olen opettelemassa niistä pois ja muuttunut iän myötä sillä tavalla pehmeämmäksi, että hyväksyn myös sen, että suurin osa työkavereista on vähemmän tehokkaita kuin minä.

Perfektionismista ei pääse pois. Se on persoonallisuus. Lisäksi tunnollisuus ja huolellisuus ei ole mitenkään huono asia ainoastaan jos se on väärässä paikkaa väärään aikaan.

Perfektionisti ei ole tavan väkeä tehokkaampia koska vaativat laatua.

Mielestäni iän myötä pääsee. Ainakin toimistotyössä on pakko päästä pois perfektionismista, ja oppia hyväksymään, että kaikki tekevät virheitä.  Ei voi loputtomasti tarkistaa asioita ja pelätä negatiivista palautetta tai epätäydellisyyttä. Se hidastaa asioiden etenemistä.

Yksityiselämässä iän myötä olen tajunnut, että vaikkapa asunnon ei aina tarvitse olla tiptop. Tähän on auttanut mm. koiran omistaminen. 

Kaikenkattava kärsimättömyys.

Ärsyttää samoja virheitä alati toistelevat ihmiset, jotka eivät näe realistisesti itseään ja omia mahdollisuuksiaan, eivätkä opi virheistään. Samoin kaikenlaisia läpinäkyviä tekosyitä keksivät ihmiset ärsyttävät.

Viihdyn paljon yksinäni, mutta minulla on kyllä pitkäaikaisia ystäviä. Tykkääjät tykkää, vaikka olenkin vähän sosiaalisesti outo, enkä todellakaan kaikkien suosiossa. Hyväksyn tämän.

Se että olen ymmärtänyt ja havainnut vähän liikaa asioita muista ihmisistä, sellaisissa tilanteista, mistä tyhmä ei ymmärtäisi mitään eli sellainen, joka ei vaistot kun jotain on vialla tai jos on vaistonnut, on vain jättänyt sen epämääräisen fiiliksen piikkiin ja toteaa sen jälkeen, että mitään ei ole vialla. Valitettavasti elämäni on on ollut huomattavasti enemmän täynnä käänteitä, joissa jotain on vialla ihmisissä ja tapahtumissa. Tämä tuo tietyn twistin uusien ihmisten kanssa. Minut myös tuntee jotenkuten monet, joita en itse tunne , välillisesti jonkun toisten kautta. Hieman epämukavaa tuokin.

Juon itseni aina karmeaan kuntoon. Tällöin saatan jopa paskoa alleni.

Mä olen patalaiska ja menen mieluiten sieltä mistä aita on matalin.

Stressaan kokoajan kaikkea ja kaikesta, impulsiivinen, sosiaalisesti osittain rajoittunut, tylsistyn helposti

Ihanan paljon samoja kun mulla, tästähän saa vertaistukea ihan! Eli kärsimättömyys ja pitkäjänteisyyden puute, autistinen ujous ja sosiaalinen väsyminen myös aiheuttaa sen etten jaksa pitää tiiviitä yhteyksiä ihmisiin ja se tulkitaan usein ihan väärin, mutta en jaksa enää edes välittää koska väkisin ylikuormittuneena vasta olenkin pashaa seuraa ja tulee impulssikontrollin kanssa ongelmia. Aamu-unisuudesta luopuisin myös mieluusti niin elämä olisi helpompaa, mutta senkin kanssa on vain elettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tähän vastata kuten työhaastattelussa? Olen taipuvainen perfektionismiin ja liialliseen tunnollisuuteen, mutta olen opettelemassa niistä pois ja muuttunut iän myötä sillä tavalla pehmeämmäksi, että hyväksyn myös sen, että suurin osa työkavereista on vähemmän tehokkaita kuin minä.

Perfektionismista ei pääse pois. Se on persoonallisuus. Lisäksi tunnollisuus ja huolellisuus ei ole mitenkään huono asia ainoastaan jos se on väärässä paikkaa väärään aikaan.

Perfektionisti ei ole tavan väkeä tehokkaampia koska vaativat laatua.

Mielestäni iän myötä pääsee. Ainakin toimistotyössä on pakko päästä pois perfektionismista, ja oppia hyväksymään, että kaikki tekevät virheitä.  Ei voi loputtomasti tarkistaa asioita ja pelätä negatiivista palautetta tai epätäydellisyyttä. Se hidastaa asioiden etenemistä.

Yksityiselämässä iän myötä olen tajunnut, että vaikkapa asunnon ei aina tarvitse olla tiptop. Tähän on auttanut mm. koiran omistaminen. 

"Pakko päästä pois" Eli olit väärällä alalla.

Lisäksi tuo että asioita ei voi loputtomasti tarkistaa tarkoittaa sitä että työantaja hyväksyy että tulee virheitä mutta ottaako  hän niistä vastuu vai kaataako hän vastuu virheen tekijälle ja antaa potkut?