Lue keskustelun säännöt.
Minulla epäillään AD(H)D:ta. Tutkimukset meneillään.
06.06.2023 |
Olen nuorena ollut todella menevä, en osannut stressata mistään. Nykyisin, vanhempana, kun en ole oikein saanut mitään elämässä aikaan (paljon lyhyitä työsuhteita ja katkenneita opintoja), niin minua on alkanut elämä ja tulevaisuus stressaamaan paljon. Olen yrittänyt opiskella nyt vanhempana työllistävää ammattia, muttei siitä tullut mitään kun stressaannuin vaativuudesta ja lopetin kesken taas. Tuntuu välillä, ettei minulla ole mitään paikkaa täällä. Välillä tunnen itseni tyhmäksi ja hyödyttömäksi kun mikään ei onnistu. Ahdistun ja stressaannun.
Onko täällä muita, joilla samaa? Mieluiten kuulisin muiden diagnoosin saaneiden kokemuksia? Onko samanlaista teillä?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.
Moni vanhempi oikeuttaa kurittoman kakaransa riehumisen diagnoosilla. Lääkärien pitäisi olla oikeasti paljoin tarkempia siitä, keille niitä diagnooseja myönnetään.
Saisinpa minäkin. Nuorena olin huoleton minäkin ja kaikilla muillakin oli luottoa pärjäämiseeni kun olin niin täynnä potentiaalia. En ole vaan saanut sitä potentiaalia käytettyä mihinkään. Masennusta ja ahdistusta tyrkytetään mutta mielestäni ei minulla ole ahdistusta muuta kuin hyvistä syistä. Ja en tunne itseäni arvottomaksi tai menetä mielenkiintoanu kaikkeen kuten masennuksessa. Tekisin vaikka mitä, jos pystyisin.
Koulussa pärjäsin melko hyvin hyvän muistin ansiosta, niin sekään ei ole koskaan herättänyt huomiota. Päihteitä en käytä, kun sotken asiat selvänäkin. Omaa elämää haittaa vaan aika paljon hukatut tavarat, joka paikasta myöhästyminen, kaikessa epäonnistuminen ja maksamattomat laskut.
Kannattaa lukea tämä ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/3475385/aikuisian-adhd
Itselläni on hyvin samanlainen tausta. Nuorena jäi opinnot kesken enkä oikein ikinä ole päässyt kiinnittymään työelämään. Myöhemmin sain sentään opiskeltua AMK-tutkinnon, mutta se oli itselleni ihan alisuoriutumista, kun vaatimustaso oli niin alhainen. Eikä sekään auttanut työn saamisessa.
Kun parikymppisellä lapsellani epäiltiin ADHD:tä, olin todella yllättynyt, mutta luin sitten netistä mitä kaikkea se aiheuttaa, ja olin ihan, että hetkinen...!!! Saimme diagnoosit peräkanaa, itse olin jo viisikymppinen.
Nyt olen onnistunut opiskelemaan yliopistossa ADHD-lääkkeen avulla. Ensimmäinen vuosi takana ja hyvin on mennyt, ainakin verrattuna siihen, mitä se oli nuorena. On tässä vieläkin paljon opeteltavaa. Nepsyvalmentajalla kävin syksyn ja alkukevään ja vuoden alusta sain Kelan neuropsykologista kuntoutusta vuodeksi, niin olen nyt puoli vuotta työstänyt asioita psykologin kanssa.
Hoitamattoman ADHD:n kanssa eläminen on ihan hiton raskasta ja se jatkuva epäonnistuminen ja alisuoriutuminen tekee todella pahaa jälkeä itsetunnolle. Paljon töitä tässä joutuu tekemään itsensä kanssa, mutta on toisaalta myös todella huojentavaa, kun selvisi se syy, miksi itselle kaikki on ollut niin vaikeaa ja koko elämä tuntunut pelkältä epäonnistumisten sarjalta.
Sorry tästä tajunnanvirtavuodatuksesta, mutta tämäkin on yksi ADHD:n oire :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sieltä napsahtaakin joku muu psykiatrinen diagnoosi kuin nepsy/ADHD niin siitä ei enää vauvapalstalle kirjoitellakaan
Ei ole ollenkaan tavatonta, että se ensimmäinen diagnoosi on jotain muuta. Tunnen yhdenkin, jolle ensimmäiseksi ehdotettiin, että ehkä on joku kaksisuuntainen. Ja tämä sillä perusteella, miten hän oli pärjännyt lukiossa. Kai nyt Mensan jäsen pärjää vähän rennommallakin otteella! ADHD-diagnoosin hän sai vasta paljon myöhemmin.
Hyvin tavallista on sekin, että tulee liitännäisoireena ahdistusta ja/tai masennusta. Ja näitä yritetään sitten hoitaa, eikä huomata, että siellä takana on juurisyynä ADHD. Näin kävi tyttärenikin kohdalla, että pari vuotta yritettiin hoitaa masennusta ilman mitään edistystä, ennen kuin hoksattiin, että taitaakin olla ADHD. Ei se masennus tietenkään pelkällä ADHD-diagnoosilla parantunut, mutta toimintakyky parani oikealla diagnoosilla ja lääkityksellä ja masennusta on hoidettu siinä rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti tuo diagnoosi ei oikeita kun pelkkään lääkitykseen, osa hyötyy niistä, osa ei. Itselläni ADHD diagnoosi ja aivan samat ongelmat edelleen kuin ennen sitä...
Mutta saatko kuntoutustukea ja apua ja tukea kun sait diagnoosin?
Sain neljä ilmaiset käyntiä nepsy valmennusta sairaanhoitopiirin kautta, ja reseptin lääkkeisiin, kelasta ei pelkällä ADHD lla saa yhtään mitään, harvemmin edes lapsi, pitää olla useampia diagnooseja.
Kyllä itse sain Kelasta neuropsykologista kuntoutusta vuodeksi. Ja varmaan haetaan sitten ennen vuoden loppua uudestaan. Minulle on Kela kuitenkin jo nuoruudessani maksanut pari vuotta psykoterapiaa ja nyt olen jo viisikymppinen. Olin itsekin epäileväinen, että maksaako ne enää näin vanhalle, mutta sain nyt ainakin yhdeksi vuodeksi. Tuli jo pelkästä päätöksestä tosi hyvä mieli. Vähän sellainen, että edes joku uskoo, että musta voi saada vielä yhteiskuntakelpoisen :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ADD, sain diagnoosin vasta 27-vuotiaana. Hain apua järkyttävään ahdistukseen toisen ihmisen pyynnöstä oikeastaan. Koko nuoruus on ollut aikamoista menoa, mistään saanut koskaan kiinni ja tuntunut täysin samalta kuin sinusta nyt. Koulussa ei koskaan epäilty mitään, olin ujo tyttö ja vasta yläasteella murrosikä vahvisti oirehdintaa. Aikuisena taas hieman rauhoittunut (näin lähempänä kolmeakymppiä vasta).
Tsemppiä ap. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aikuinen ukko, jonka add epäilys heräsi, kun srri lääkitys ei toiminut ollenkaan. Sen sijaan dopamiinin takaisinoton estäjä toimii todella hyvin.
Erikoislääkäri kyseli enemmän elämästä ja tavoista elää. 6 eri opiskeltua ammattia ja kymmeniä työpaikkoja riitti kokeilemaan alustavaa testiä. Näytti positiivista tulosta ei ylivilkkaalle ADHD:lle. Nyt pääsemässä perusteellisiin ADHD tutkimuksiin.
Haluaisin diagnoosin saaneita kysyä miten SRRI lääkkeet ovat vaikuttaneet teillä? Varmaankin teillä on myös k.o. myrkkyjä kokeiltu. Miten vaikuttivat voitiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuinen ukko, jonka add epäilys heräsi, kun srri lääkitys ei toiminut ollenkaan. Sen sijaan dopamiinin takaisinoton estäjä toimii todella hyvin.
Erikoislääkäri kyseli enemmän elämästä ja tavoista elää. 6 eri opiskeltua ammattia ja kymmeniä työpaikkoja riitti kokeilemaan alustavaa testiä. Näytti positiivista tulosta ei ylivilkkaalle ADHD:lle. Nyt pääsemässä perusteellisiin ADHD tutkimuksiin.
Haluaisin diagnoosin saaneita kysyä miten SRRI lääkkeet ovat vaikuttaneet teillä? Varmaankin teillä on myös k.o. myrkkyjä kokeiltu. Miten vaikuttivat voitiin?
Minulle ei ole kokeiltu. Olen kieltäytynyt kaikista lääkkeistä ilman perusteellisia tutkimuksia. SSRI lääkkeitä en suostuisi koskaan muutenkaan syömään.
Masentunut en ole ollut koskaan, ahdistus suurena pelkästään ADDn rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuinen ukko, jonka add epäilys heräsi, kun srri lääkitys ei toiminut ollenkaan. Sen sijaan dopamiinin takaisinoton estäjä toimii todella hyvin.
Erikoislääkäri kyseli enemmän elämästä ja tavoista elää. 6 eri opiskeltua ammattia ja kymmeniä työpaikkoja riitti kokeilemaan alustavaa testiä. Näytti positiivista tulosta ei ylivilkkaalle ADHD:lle. Nyt pääsemässä perusteellisiin ADHD tutkimuksiin.
Haluaisin diagnoosin saaneita kysyä miten SRRI lääkkeet ovat vaikuttaneet teillä? Varmaankin teillä on myös k.o. myrkkyjä kokeiltu. Miten vaikuttivat voitiin?
Minulle ei ole kokeiltu. Olen kieltäytynyt kaikista lääkkeistä ilman perusteellisia tutkimuksia. SSRI lääkkeitä en suostuisi koskaan muutenkaan syömään.
Masentunut en ole ollut koskaan, ahdistus suurena pelkästään ADDn rinnalla.
T: 29
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.
Terapia ja lääkitys on hyviä keinoja. Yleensähän liittyy muitakin häiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.Terapia ja lääkitys on hyviä keinoja. Yleensähän liittyy muitakin häiriöitä.
Kuten?
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuinen ukko, jonka add epäilys heräsi, kun srri lääkitys ei toiminut ollenkaan. Sen sijaan dopamiinin takaisinoton estäjä toimii todella hyvin.
Erikoislääkäri kyseli enemmän elämästä ja tavoista elää. 6 eri opiskeltua ammattia ja kymmeniä työpaikkoja riitti kokeilemaan alustavaa testiä. Näytti positiivista tulosta ei ylivilkkaalle ADHD:lle. Nyt pääsemässä perusteellisiin ADHD tutkimuksiin.
Haluaisin diagnoosin saaneita kysyä miten SRRI lääkkeet ovat vaikuttaneet teillä? Varmaankin teillä on myös k.o. myrkkyjä kokeiltu. Miten vaikuttivat voitiin?
Kuulostaa tutulle. Itsellä vasta neljäs ammatti tuloillaan ja nyt on lääkitys auttamassa keskittymistä. Itsellä ei tuota ylivilkkautta ole ollut, niin sain ADD- diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän meillä kaikilla.
Nyt vaan sitten miettimään, että miten aiot muuttaa elämäsi suuntaa oikeuttamatta käytöstäsi diagnoosilla, kun tiedät ongelman juurisyyn. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka oikeuttaa oman käytöksensä diagnoosilla.Terapia ja lääkitys on hyviä keinoja. Yleensähän liittyy muitakin häiriöitä.
Kuten?
Esim autismin kirjon häiriöitä. Jokaisella oli muitakin diagnooseja, kun olin sopeutumisvalmennuksessa.
Sain neljä ilmaiset käyntiä nepsy valmennusta sairaanhoitopiirin kautta, ja reseptin lääkkeisiin, kelasta ei pelkällä ADHD lla saa yhtään mitään, harvemmin edes lapsi, pitää olla useampia diagnooseja.